Kanta-Häme

Perinteiset kedot uhkaavat metsittyä, jos niitä ei laidunneta tai niitetä

Perinteiset kukkakedot ja muut perinneniityt käyvät uhanalaisiksi. Niittyjä aiemmin hoitanut karja on siirtynyt paremmille laidunmaille. Samalla perinnebiotoopit katoavat, jollei niitä laidunneta tai niitetä.

Metsä ottaa kedot haltuun, kun kukaan ei ole syömässä ja tallomassa taimia. Niitystä tulee hakamaa, kun sen pinta-alasta 10 prosenttia on puuston kattamaa. Pienet koivut puskevat maasta jo Lassilan kedolla Rengossa.

Lassilan keto on yksi Hämeenlinnan perinnemaisemista. Karjaa siellä ei ole käyskennellyt sitten 1990-luvun, mutta lehmien roolin hoitaa ihminen, joka niittää kedon alkukesästä.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila kertoo, että Lassilan tapaiset paahteiset ja mättäiset kedot ovat käyneet harvinaisiksi. Karja on siirretty niiltä paremmille laitumille, usein pelloille, sillä ketojen kasvillisuus ei ruoki eläimiä yhtä hyvin kuin rehevämpien niittyjen.

 

Niukkaravinteisen ja karun kedon tyypillisiin kasveihin kuuluu esimerkiksi jäkkiheinä, joka on uhanalaisuusluokitukseltaan huomionarvoinen. Lisäksi niityiltä löytyy paljon kissankelloja.

– Kissankello on suomalaista alkuperäislajistoa. Se ei vaadi paljon. Laji selviää karummillakin paikoilla, sillä se tarvitsee lähinnä paljon valoa, Jutila sanoo.

Kissankelloja kasvaa vieritysten Lassilassa vanhan pellon päälle kasvaneella uudella niityllä sekä kuivien mättäiden seassa. Mättäiden päällä viihtyy hyvin myös puolukka.

Muita kelloja, joita kedoilta tavataan, ovat esimerkiksi harakan-, peuran- ja hirvenkello. Hirvenkello on näistä harvinaisin, mutta sitä löytyy Rengosta valtatien pientareelta. Piennaralueella on ollut aiempina vuosina niittokielto kasvin suojelemiseksi.

Kun perinteiset niityt ja kedot metsittyvät, osa kasveista löytää pakopaikan teiden varsista.

 

Lassilasta löytyy useita kauniita kedon kukkia. Viereinen peltoniitty saattaa näyttää hienommalta, sillä kukat kasvavat siinä isoina ryppäinä. Kedon kauneuden huomatakseen pitää laskeutua ruohonjuuritasolle.

Harvinaisin kasvi, joka täällä kasvaa on ahosilmäruoho. Se on kärsinyt maatalouden muutoksista, sillä sitä tavataan lähinnä niityillä, joita laidunnetaan. Lajin arvellaankin tulleen Suomeen karjatalouden mukana. Tällä kertaa silmäruohot kuitenkin välttelivät kedollakävijän katsetta.

Kaunis purppuranpunainen ketoneilikka kasvaa paikoitellen mättäiden sivulla ja ryhminä pellonreunassa. Se on jäkkiheinän tapaan huomionarvoinen, mutta Hämeessä se ei ole kovin harvinainen.

Rengossa kukat kukkivat kauniisti, sillä pitäjästä löytyy paljon perinnemaisemaa. Renko onkin julistautunut luonnonkukkapitäjäksi.

– Rengon nimikkokukka on kuitenkin lumme. Sitä valittaessa on otettu huomioon myös seudun järvialueet, Jutila kertoo.

Kukat näkyvät myös parhaillaan vietettävän Renko-viikon ohjelmassa. HÄSA

Keskiviikkona Pyhän Jaakon kirkko koristellaan luonnonkukilla illan konserttia varten.