Kanta-Häme

Persoona saa näkyä pukeutumisessa

 

Vaatevalinnoilla on töissä väliä. Miehille uskottava pukeutuminen on helpompaa kuin naisille. 
 
 
Voiko opettaja käyttää nahkahousuja? Kuuluvatko legginssit vain vapaa-ajalle? Kuinka kireät housut ovat liian kireät? Millainen pääntie ei herätä liikaa kiinnostusta?  Hämeen Sanomien yleisönosastolla on käyty vilkasta keskustelua soveliaasta työpukeutumisesta. Esimerkiksi muutamat ihmiset ovat tyrmänneet nahkahousujen käyttämisen työpaikalla.
 
Pelkästään opettajien pukeutumista on tutkittu väitöskirjaksi asti. Marjo Kamilan: Katsojana ja katsottuna on löytänyt opettajista neljä eri pukeutujatyyppiä. 
 
Koulumaailmassa on Kamilan mukaan kärjistettynä neljä pukeutujatyyppiä: tasaraita jokapoika, muotitietoinen tyylitaituri, nahkatakkinen siilitukka ja avokaulainen katseidenkeräilijä. 
 
Toisin sanoen farkkuja ja peruspaitoja käyttävä konservatiivinen opettaja, joka herkästi arvostelee toisten pukeutumista. Muotitietoinen tyylitaituri opettaa usein ammatillisessa koulussa ja hän on omaksunut työelämän pukeutumistyylin yrityselämästä. Nahkatakkinen siilitukka on yleensä musiikin tai kuviksen maikka, joka haluaa vähän provosoida, eikä halua olla mallikansalainen.
 
Katseidenkeräilijä on taas nainen, joka luottaa siihen, että avonaisella kaula-aukolla saa oppilaat pysymään luokassa ja kiinnostumaan myös opetettavasta aiheesta. Jälkimmäinen saa tietenkin opettajainhuoneessa kritiikkiä osakseen. 
 
Nahkahousut on jees
Mitä mieltä nahkahousuista on Hamkin muotoilun koulutusohjelman lehtori Tarja Saari?
 
Hän sanoo, että nahka on materiaali siinä missä muutkin materiaalit ja nahkahousuissa voi opettajakin kulkea. Toki eri asia, miten ne yhdistää muuhun pukeutumiseen, mutta sinällään nahkahousuissa ei ole mitään vikaa. 
 
Saari kuitenkin muistuttaa, että opettajan kannattaa pitää huolta auktoriteetista. Jos hän sulautuu täysin koululaisten tai opiskelijoiden joukkoon, voi auktoriteetin kanssa olla ongelmia.
 
– Pitää näyttää aikuiselta, mutta oman persoonan ei pidä hukkua työssä. Olisihan se hirvittävän tylsää, jos kaikki pukeutuisivat bleisereihin ja suoriin housuihin. 
 
Etiketti tunnetaan
Tarja Saari näkee, että opettajan työ on jo itsestään tarpeeksi vaativaa, ettei välttämättä ole aikaa panostaa ja miettiä pukeutumista. 
 
– Pukeutuminen vaikuttaa itsevarmuuteen. On tärkeää, että vaatteissa on hyvä olla ja silloin myös oma olo on varma. Silloin myös työnteko sujuu. 
 
Saari opettaa vaatetusalan opiskelijoita ja on vetänyt muun muassa kurssia pukeutumisesta poweria.
 
Tarja Saari sanoo, että yrityselämässä pukeutumisetiketti tunnetaan hyvin.
 
– Miesten valkoiset sukat -aika on ohi. Näin design-ihmisenä voin sanoa, että meillä suomalaisilla on työelämäpukeutumisessa hyvä ja asiallinen maku, jossa vaatteiden funktionaalisuuteen kiinnitetään huomiota. Emme myöskään ärsytä pukeutumisella. 
 
Saari katsoo, että työelämässä persoona saa näkyä pukeutumisessa, olemmehan kaikki erilaisia ihmisiä. Saari kannustaakin kokeilemaan ja etsimään omaa tyyliä toki hyvän maun rajoissa.
 
Vaatusta peilataan toisiin
Suomalaisessa työelämässä ei sinällään ole juuri kirjattuja pukeutumissääntöjä. Sen sijaan ne määräytyvät sanattomasti monen työpaikan sisällä. Pukeutuminen tukee myös yrityksen imagoa. 
 
– Työpaikoilla peilataan omaa pukeutumista toisten vaatetukseen ja mukautetaan oma pukeutuminen siihen.  
 
Esimerkiksi miehet, joille työpukeutuminen on yksinkertaisempaa kuin naisille, peilaavat solmioiden värejä ja kauluksen malleja. Kun he tekevät vaateostoksia, he valitsevat värejä, kuvioita ja sävyjä, joita työkavereillakin on. Aiheesta on tehty Hamkissa opinnäytetyö ja näin todella on.
 
– Aika monesti työpaikoilla ryhmät näyttävät samalta.
 
Niin, ainakin miehet. Saari on samaa mieltä, sillä miehille uskottava pukeutuminen vain on helpompaa kuin naisille. 
 
Saari ottaa esimerkiksi presidentinvaalien televisioväittelyt. Miesehdokkaat ovat puvuissaan selkeitä ja raamikkaita. Naiset taas jakkupuvuissaan joutuvat istumaan yhdessä asennossa, jossa yksikin liike saattaa paljastaa kaistaleen alushametta tai sukkahousut kiiltävät liikaa, ja peli on pelattu. 
 
– Kyllä työpukeutuminen on naiselle ongelmallisempaa kuin miehelle. 
 
Kulttuurit huomioiden
Mitä sitten ei pitäisi pukea työpaikalle päälle missään tapauksessa? Hamkin muotoilun koulutusohjelman yliopettaja Pirjo Seddiki huomauttaa, että yritykset ovat kansainvälistyneet. Samoin koulut. Eri kansallisuuksia on jo koulussa kuin koulussa ja työpaikoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuurit törmäävät, myös pukeutumisessa.
 
– Ei kannata mennä työpalaveriin liian lyhyessä minihameessa ja spagettiolkaimisessa paidassa. Se vie uskottavuuden ja voi loukata muita, Seddiki sanoo.
 
Tarja Saaren mies työskentelee suomalaisessa suuryrityksessä. Saari on seurannut miehensä pukeutumista, joka tarkoittaa maanantaista torstaihin suoria housuja ja kauluspaitaa. Pikkutakki on varalta työpaikalla aina. Kansainvälisessä yrityksessä perjantaina otetaan rennosti. Silloin voi päälle vetäistä farkut ja kauluspaidan. Sama koskee naisia. Ja lounaalla voi nauttia lasillisen viiniä. (HäSa) 
 
Lähde: Opettaja-lehti nro 42.
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa