Kanta-Häme

Petoviha on ikuista

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on viime päivinä saanut tyynnytellä leimuavaa susikeskustelua. Susipolitiikkaa puitiin esimerkiksi perjantaina Köyliön Lallintalolla yli tuhannen ihmisen voimin. Susialueiden asukkaat vaativat pedoille lisää tappolupia. Luonnonsuojelijoiden mielestä Suomen susikanta on jo nyt liian pieni.

Kantahämäläinen ministeri ymmärtää susialueiden asukkaiden huolet, ja lupaa ministeriönsä puolesta entistä tiukempaa puuttumista niin kutsuttuihin pihasusiin.

– Jos susi liikkuu pihapiirissä, niin ei näiden ihmisten huoleen ole varaa suhtautua kylmäkiskoisesti, Koskinen pohtii.

Koskinen muistuttaa, että susi on Suomessa erittäin tiukasti suojeltu. Susikannan harventamista harkitaan siis tarkasti.

Ministeriö lähetti helmikuun alkupuolelle lausunnolle asetusluonnoksen, jossa esitetään viittä lisälupaa susien kaatoon. Uudet tappoluvat on tarkoitettu juuri pihasusille. Alueelliset riistaneuvostot saavat esittää, mille alueille lisää lupia tarvitaan.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on työn alla myös petopolitiikan pidemmän aikavälin linjaus. Ministeriö aloittaa maaliskuussa suurpetopolitiikan ulkopuolisen arvioinnin, josta haetaan kivijalkaa suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun. Arviointi valmistuu tämän vuoden lopussa.

Kanta on kutistunut

Suomessa juosta jolkottelee tänä talvena 120-135 sutta Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (RKTL) arvion mukaan.

Määrä on pudonnut vuoden takaisesta laskennasta, jolloin RKTL:n arvio oli 150-160 sutta. Viime syksynä kannan suuruudeksi arvioitiin 180-200 sutta.

Syksyn ja talven välillä on kadonnut kymmeniä susia, vaikka poronhoitoalueen ulkopuolelle annettujen kaatolupien määrä tälle metsästyskaudelle oli korkeintaan kymmenen. Poronhoitoalueella susi on rauhoitettu keväästä syksyyn, muualla maassa aina.

– Sudet eivät ole kuolleet luonnollisesti, Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tutkija Samuli Heikkinen sanoo.

Kannan hupeneminen huolestuttaa Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Jaana Julinia.

– Susikanta on liian pieni, hän tiivistää.

Liian pieni kanta johtaa eläinten sisäsiittoisuuteen ja kapeaan geeniperimään.

Pihasudet pelottavat

Liian rohkeiksi heittäytyneet ja tunkeilevat sudet pelottavat. Pelon muuttuessa vihaksi otetaan oikeus omiin käsiin.

– Suteen suhtaudutaan eläimenä tunnepitoisesti, se on aina ollut vihattu ja helppo tuomita. Susi on peto siinä missä muutkin lihaa syövät petoeläimet. Lähtökohtaisesti susi ei ole hyvä tai paha, susiryhmän puheenjohtaja Jaana Julin muistuttaa.

Petojen salametsästys on tänä talvena leimahtanut koko kansan tietoisuuteen, kun metsästysrikoksia on noussut julkisuuteen. Perhossa Keski-Pohjanmaalla kaadettiin luvattomasti susia tammikuussa. Laittomassa jahdissa oltiin myös Sonkajärvellä Pohjois-Savossa.

Turun ja Salon seudulla saatiin helmikuun alussa laillinen lupa jahtiin, mutta seudulla seikkaillut yksinäinen kulkija jäi auton alle. Varpaisjärvellä Pohjois-Savossa poliisi määräsi lopetettavaksi talojen pihoilla hääräilevän nuoren suden.

Laiton metsästys ei ole uutta. Tutkija Samuli Heikkinen arvioi laittoman metsästyksen levinneen nyt kerta kaikkiaan niin laajaksi, että metsästysrikokset ovat väistämättä nousseet julkisuuteen.

– On hyvä, että metsästysrikokset tulevat julki. Toivottavasti rikoksista annetaan oikeat tuomiot, ei vain näpäytyksiä, susiryhmän puheenjohtaja Jaana Julin painottaa.

Reviiri on ja pysyy

RKTL:n arvio susien määrästä perustuu tunnettuihin laumoihin ja pariskuntina liikkuviin susiin. Laumoja löytyi tänä vuonna kymmenen ja pareja parikymmentä.

– Susilauman reviiri on ja pysyy. Kuljeskelevat sudet ovat nuoria laumastaan eronneita yksilöitä. Tällainen nuori susi voi vaeltaa vaikka Kuhmosta Etelä-Suomeen, Samuli Heikkinen selvittää.

Alfayksilöiden johtaman ryhmän reviirin koko on 700-1400 neliökilometriä. Nuoret kulkijasudet ovat noin 15 prosenttia koko susikannasta.

Suomen riistakeskus Etelä-Hämeen alueella on havaintoja vain yksittäisistä susista, ei laumoista tai susipareista. Alueella liikkuvien susien määrä on 2-3.

– Sudet ovat yksittäisiä kulkijoita, laumoista tai pennuista ei ole tietoja, vahvistaa riistapäällikkö Jyri Rauhala.

Harvoin havaintoja

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen susimäärän arviointiin osallistuivat petoyhdyshenkilöt, Metsähallitus, poroisännät, Suomen riistakeskus ja rajavartijat.

Havaintoaineistoa tukee pantasusien eli gps-laitteilla merkittyjen susien antama paikkatieto reviirien rajoista. Pääosa laumoista liikkuu itärajalla sekä Suomen että Venäjän puolella. Susikannan ydinaluetta ovat Etelä-Kainuu, Ylä-Savo ja Etelä-Karjala.

Riistapäällikkö Jyri Rauhala kertoo petohavaintoja tulevan Etelä-Hämeessä säännöllisesti, mutta harvakseltaan. Susien lukumäärä ei ole viime vuosien aikana heilahdellut.

– Viimeisin havainto on Hämeenlinnan pohjoispuolelta Hauhon ja Pälkäneen tuntumasta, hän tietää.

Petohavainnot ilmoitetaan aina riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöille. Heidän yhteystietonsa löytyvät esimerkiksi riistawebistä Suomen riistakeskuksen verkkosivuilta. (HäSa)

 

 

 

 

 

 

Päivän lehti

8.4.2020