Kanta-Häme

Pienkoneella Atlantin yli itsensä voittajaksi

Kapteenina työskentelevä Minna-Mari Harju teki kesäkuussa 2015 sen, mistä moni ilmailun ammattilainen vasta uneksii: hän lensi pienkoneella yksin Atlantin yli.

– Oma kone on oli pitkään haaveena. Sellainen tuli vastaan ystävän kautta Ohiossa, enkä voinut kieltäytyä sitä ostamasta. Suurin haave oli, että saisin lentää sen itse Suomeen, 41-vuotias Harju kertoo.

Kone oli Piper PA-16 Clipper.

Matkan eteen hän teki töitä koko edeltävän talven. Myös pienkone huollettiin tiptop-kuntoon.

Tärkein tehtävä oli tiedostaa ja hallita mahdollisia riskejä. Oleellista oli oppia tuntemaan arkisten alueiden sääoloja.

– Sää merialueilla vaihtuu hyvinkin nopeasti, etenkin rannikkoseudulla. Kanadan pohjoisosat ja Grönlanti ovat hirmu karua ja laajalti asumatonta aluetta. Varalaskupaikat ovat hyvin kaukana toisistaan, eikä turvallisia muita laskupaikkoja, kuten peltoja, ole missään, vaan ympärillä on vuoria ja merta, Harju luettelee vaaranpaikkoja.

Riskinä oli myös pakkolaskun tekeminen jäälle tai mereen.

– Kun tuollaisen kevytrakenteisen koneen tuuppaa veteen, sehän menee tuusan nuuskaksi. Merialueet olivat paikoin vielä jäässä ja vesi lähellä nollaa. Selviytyminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä.

Laajojen meriosuuksien ylityksillä sattunut onnettomuus olisi ollut pelastusoperaationkin kannalta vaikeaa.

Atlantin ylitystä varten on Harjun mukaan olemassa hyvinkin tarkka manuaali pitäen sisällään ohjeet ja säännöt Atlantilla toimimiseen.

Mukana matkalla pitää virallisen vaatimuslistan mukaan olla erilaisia pelastustarvikkeita, kuten pelastuslautta, pelastuspuku, riittävästi ruokaa, valopistoolit, selviytymispakkaus, retkikeitin, kompassi, merkinantopeili ja lumilapio.

– Koneeseen asennettiin myös lisätankki, jolla varmistettiin se, että pääsen kaukaisille varakentille tai takaisin lähtöpisteeseen, jos sää äkkiä muuttuu.

Tarvittavaa tietoa Atlantin ylitykseen Harju löysi myös netistä sekä parilta ylilennon tehneeltä kaverilta.

Mitään suurempia ongelmia Minna-Mari Harju ei matkallaan kohdannut.

Kone toimi hienosti, mutta sään kanssa tuli pari kertaa yllätyksiä.

– Grönlannin jäätikön ylityksellä ensimmäisellä kerralla tulivat jäätävät pilvet vastaan, ja jouduin kääntymään takaisin. Eihän tuollainen kone jaksa kauan pysyä ilmassa, jos jäätä alkaa kertyä sen runkoon ja siipiin.

Matkansa aikana Harju sai osakseen ystävällistä kohtelua varsinkin Grönlannissa.

– Färsaarilla ihmiset olivat innoissaan, ja se harmitti, etten voinut jäädä sinne pidemmäksi ajaksi, kun matalapaine oli tulossa.

Hän yöpyi, jos mahdollista, bed & breakfast -tyylisissä majapaikoissa, mutta myös parakkimajoituksessa ja jopa autiotalossa.

Minna-Mari Harju kertoo lentäneensä päivittäin 4–5 tuntia, ja hyvällä säällä jopa 8 tuntia.

Hänelle paras vuorokaudenaika lentää ei aina sopinut lentokenttien rajallisiin aukioloaikoihin. Oman haasteensa aiheuttivat myös aikavyöhykkeet.

– Suurin osa matkalla tehdystä työstä meni byrokratiaan. Se oli tosi työlästä ja välillä jopa hieman turhauttavaa.

Pysähdyspaikat olivat monesti pieniä, joskin Pohjois-Kanadassa ja Grönlannissa lentokentät olivat paikoin suuria entisiä Yhdysvaltojen lentotukikohtia.

– Siellä oli pieniä inuiitien kyliä. Kauppojen hyllyillä oli tarjolla vain kuivamuonaa ja pakasteita sekä omenoita ja sipuleita, Harju naurahtaa.

Kaikkiaan lentomatkaan kului Minna-Mari Harjulta kolmisen viikkoa, mitä edelsi viikko valmisteluja. Lentotunteja tuli 58.

Harju myöntää yllättyneensä siitä arvostuksesta ja kiinnostuksesta, jota hänen matkansa herätti.

– Tein reissun ihan itseni takia. Itsensä ylittäminen on hieno tunne: että minäkin pystyn tällaiseen. Se oli tosi hieno saavutus.

Hän ei halua ajatella, että ylitti Atlantin naisena, vaan lentäjänä. Kuitenkin hän myöntää itse naisena käyneensä läpi kivikkoisen taipaleen lentouransa aikana.

Harjun mukaan vielä 2000-luvun alkupuoliskolla Suomessa oli hyvinkin negatiivinen asenne naisiin yllättävän laajalti ilmailussa.

– Sukupuoliasia on toisille iso asia. Joka puolelta laitettiin esteitä ilmailu-urani eteen. Sanottiin, että sä et voi olla lentäjä, haukuttiin ja vähäteltiin.

Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet, vaikka edelleenkin nainen ilmailussa on joillekin peikko.

Harju haluaakin rohkaista naisia lentämään läpi harmaan kiven.

– Jos palo ilmailuun tulee syvältä sisältä, sitten täytyy vain antaa mennä eikä kuunnella muita. Niitä löytyy kyllä aina, jotka sanovat, että naisena sä et voi tehdä tätä.

Harju heittää keskusteluun mukaan Orvokki Kuortin (s.1932), suomalaisen lentokapteenin.

Wikipedian mukaan hän hankki ensimmäisenä naisena Suomessa muun muassa lennonopettajan, helikopterilentäjän ja mittarilentäjän pätevyyden.

Kuorttia pidetään suomalaisen naislentotoiminnan keskeisenä edelläkävijänä. Hän lensi yksimoottorisilla koneilla viiteen maanosaan ja takaisin sekä ylitti yksimoottorisilla koneilla Atlantin ilma-aluksen päällikkönä 17 kertaa, joista yksin yhdeksän kertaa.

Etelä-Pohjamaalla syntynyt Minna-Mari Harju on ollut vaihto-oppilaana sekä opiskellut ja työskennellyt Ohiossa. Ensimmäisen lupakirjansa hän sai vuonna 1995.

Suomessa hän aloitti kotimaan reittiliikenteessä perämiehenä vuonna 2000. Hän työskentelee Nordic Regional Airlinesilla, joka tekee syöttöliikennettä Finnairille.

Omalla, Ohiosta hankitulla pienkoneella hän on lentänyt nyt vain Suomessa lähinnä hupilentoja avopuolison ja kahden lapsen kanssa. HÄSA

LuentoKapteeni Minna-Mari Harju kertoo Atlantin ylityksestään Hämeenlinnassa tiistaina 13.9. kello 18 Ammattiopisto Tavastian auditoriossa (Jaakonkatu 28) Hämeenlinnan Ilmasillan järjestämässä tilaisuudessa.