Kanta-Häme

Piiloleikki jatkuu pitkälle syksyyn

Löytyyhän niitä, kun malttaa katsella.

Tähän lopputulokseen tulivat ahkerat sieniharrastajat Hilkka ja Mauri Lahti Syöksynsuun leirikeskuksen lähimaastoissa tovin kierreltyään.

Suppilovahverosaalis ei kuitenkaan ollut aivan sellainen, mitä olisi voinut odottaa. Keltavahveroista ja suppilovahveroista on nimittäin saatu tänä vuonna lähes ennätykselliset sadot.

– Ihmiset tykkäävät kerätä suppiksia ja kanttarelleja, koska ne ovat helposti tunnistettavia ja tavallisesti toukattomia sieniä. Lisäksi molemmat ovat satoisia sieniä, miettii sienikirjojakin kirjoittanut Mauri Lahti.

Kantarelleja on esiintynyt jo heinäkuun alusta, ja niitä löytää koivusekametsistä ja kuivemmilta mäntykankailta myöhäissyksyyn asti. Lahdet muistelevat joskus sienestäneensä jopa joulukuulla asti.

– Syys-, lokakuun taite on ollut Hämeenlinnan seudulla se perinteinen aika, jolloin aktiivisienestys loppuu. Sen jälkeen sieniä toki on, mutta vain hullut jatkavat, Lahdet vitsailevat.

Säät suosivat vahveroita

Vahveroiden näkökulmasta takana on monta hyvää vuotta. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo kertoo, että suppilovahveron on huomattu jopa valtaavan jatkuvasti uusia kasvupaikkoja Oulun ja Lapin lääneistä.

Vahveroiden menestyksen salaisuutta on mietitty Metlassakin pitkään, mutta tieteellistä vastausta asiaan ei ole löydetty.

– Onko ilmastossa tapahtunut joitakin muutoksia vai ovatko suosiolliset sääolot yhtenä tekijänä? Katsoisin, että meillä on ollut hyviä pitkiä ja lämpimiä syksyjä ja sillä on oma merkityksensä rihmaston kasvulle. Jos ei kovia pakkasia tule, kyllähän niitä tänäkin syksynä nousee kaiken aikaa lisää.

Suppilovahveron menestys alkoi parikymmentä vuotta sitten, kun sitä alkoi löytyä enemmän.

– Ihmiset oivalsivat kuinka huipusta sienestä on kysymys.

Kauko Salon mielestä suppilovahvero on yksi metsiemme monipuolisimmista sienistä.

– Ajatellaan nyt vaikka kermaista suppiskeittoa, kolmenkymmenen asteen pakkasessa mökillä. Onhan se upean makuinen ja tuo mieleen syksyn sieniretket.

Suppilovahveroa voikin käyttää melkeinpä missä vain: lihapullien jatkeena, peruskastikkeissa, munakkaissa… Se säilyy hyvin pakastettuna sekä kuivattuna.

Vaikeasti ennakoitava herkkutatti

Jos vahveroilla menee nyt vahvasti, niin haaparouskujen ja herkkutattien kannalta syksy on ollut tavallista hiljaisempi.

Herkkutatteja on löytynyt suurempia määriä poimittavaksi vain paikoin, ja suuri osa niistäkin on ollut sienisääskien toukkien turmelemia. Syyskuussakaan tatteja ei noussut metsiin odotetusti. Herkkutatti on merkillinen sieni, sillä sen rihmasto voi kasvaa humuksessa hyvin, mutta se ei hyvissäkään olosuhteissa muodosta itiöemiä.

– Herkkutatti pystyy itse säätelemään itiöemän tuotantoa jostain syystä. Olosuhteet ovat olleet aivan optimaaliset, siitä ei ole ollut mitään epäselvyyttä. Oman säätelymekanismin lisäksi siihen liittyy varmasti aineenvaihduntasysteemi ja energiatarpeet eli symbioosi puulajien kanssa.

Sadon suhteen herkkutatti onkin vaikeasti ennakoitava sieni. Esimerkiksi vuonna 2003 Itä-Suomessa saatiin valtava herkkutattisato, kun voimakkaan lämpimän kauden jälkeen saatiin sade, joka riehaannutti kasvun. (HäSa)