Kanta-Häme

Pikkulapsiperheiden hajoamisesta on tullut nykyajan vitsaus

 
Suomalainen aviopari eroaa todennäköisimmin kolmantena aviovuotena.  Avioeron riski kasvaa jyrkästi avioliiton ensimmäisinä vuosina ja kääntyy laskuun kolmannen vuoden jälkeen. Tämä selviää Tilastokeskuksen avioerotilastoista.
 
Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan mukaan avioliiton alkuvuosien korkea avioeroriski liittyy pikkulapsivaiheen kuormittavuuteen, sillä naimisiin mennään tyypillisesti siinä vaiheessa, kun lasten hankinta tulee ajankohtaiseksi. 
 
Perheen perustaminen koettelee parisuhdetta. Siinä kaksi rakastavaista muuttuu kahdeksi vanhemmaksi, ja puolisoiden välistä yhteistä aikaa on entistä vähemmän. Samaan aikaan monet perheet ovat lujilla taloudellisesti, eikä työelämäkään päästä helpolla. 
 
Kasvatustieteen tohtori, paripsykoterapeutti Tuula Pukkala katsoo, että lasten saaminen mittaa aikuisen omaa psyykkistä kasvua. 
 
– Kaikki eivät pysty laittamaan omia tarpeitaan syrjään, vaan ne ovat päällimmäisenä. Tässä on iso merkitys sillä, onko aikuinen itse saanut kasvaa rakastavassa kodissa, jossa on ollut tilaa lapsen tarpeille mutta myös selvät rajat.
 
Pukkala haastaa myös pohtimaan, onko elämässä pakko saada kaikkea yhtä aikaa. Usein pienten lasten vanhemmilla on perheen lisäksi omat työt ja harrastukset sekä kova tarve rakentaa elämälle hienot puitteet.
 
– Yksinkertaisesti liika on liikaa. 
 
Selvä trendi on, että suomalainen aviopari päätyy eroon entistä nopeammin. Koko 2000-luvun ajan eroon päättyneiden avioliittojen kesto on lyhentynyt vuosi vuodelta. Kun vuonna 2014 eroon päättyneet avioliitot olivat kestäneet keskimäärin yhdeksän vuotta, vuosikymmen aiemmin vastaava luku oli vielä yli yksitoista. 
 
Pukkala pitää selvänä, että monenlainen elämän rikkonaisuus vaikuttaa siihen, etteivät liitot kestä. 
 
– Pysyvät elämän elementit, jotka olivat ennen itsestäänselvyyksiä, ovat tänään ylellisyyttä. On vaikea antaa enempää kuin on itse saanut. 
 
Pukkalan mukaan nykyajan ihmiseltä puuttuu myös sitkeyttä ja kykyä sietää pettymyksiä, sillä moni on päässyt elämässä lopulta aika helpolla. Ajan henki korostaa oman onnen tavoittelua, ja moni lataa avioliiton alkuvuosiin kovia odotuksia.
 
Kun kaikki ei menekään odotusten mukaan, ero voi olla ratkaisuna helpompi kuin ongelmien todellinen kohtaaminen. 
 
Korkea avioeroriski näyttää liittyvän myös ikään: mitä nuoremmista pareista on kyse, sitä useammin päädytään eroon. Valtaosa eronneista on kuitenkin yli kolmekymppisiä, sillä naimisiin mennään yhä vanhempana. 
 
Ikääntyessä avioeron riski pienenee, vaikka viime vuosina myös yli 65-vuotiaiden erojen määrä on lisääntynyt. 
 
– Kun ihmiset siirtyvät työelämästä eläkkeelle, yhdessä puolison kanssa vietetty aika lisääntyy runsaasti. Se voi laukaista erilaisia ristiriitoja. Jotkut myös väsyvät puolison terveysongelmiin tai omaishoidon taakkaan, Kontula mainitsee. 
 
Kaiken kaikkiaan avioeroon päättyy vuosittain 13 000–14 000 avioliittoa. Määrä nousi jyrkästi sen jälkeen, kun vuonna 1988 voimaan astunut avioliittolain muutos helpotti avioeron saantia. 
 
Solmittujen avioliittojen määrä taas on ollut viime vuosina laskusuunnassa. Avoliittojen määrä sen sijaan on kasvanut jyrkästi, ja samaan tahtiin lisääntyvät myös avoerot. Niiden tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä avoliittoja ei rekisteröidä. Arvioiden mukaan avoliitto päättyy eroon noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin avioliitto. 
 
Eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu avioerotilastoissa selvästi keskiarvon yläpuolelle. Eurostatin tietojen mukaan vain Ruotsissa, Tanskassa, Tšekissä ja Baltian maissa avioeroja on enemmän kuin Suomessa. 
 
Suomalaisten avioeroista väitellyt yliopistonlehtori Jouko Kiiski Itä-Suomen yliopistosta näkee Suomen korkeisiin avioerolukuihin ainakin kolme syytä: naisten ja miesten välinen tasa-arvo, luterilaisuuden salliva suhtautuminen avioeroihin sekä suomalaisten individualistisuus. Kiisken mukaan avioero on suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan vakiintunut ilmiö. 
 
Sen sijaan monissa katolisissa maissa taas avioerot olivat pitkään kiellettyjä, mikä näkyy edelleen esimerkiksi Irlannissa ja Italiassa alhaisina avioerolukuina. 
 
– Näissä maissa ei ole totuttu siihen ajatukseen, että naimisissa olevat ihmiset voisivat erota. Maiden välillä on siis olemassa historiallisista syistä johtuvia eroja, sanoo Osmo Kontula. 
 
Tutkijoiden mukaan avioeroon johtavat syyt ovat laimentuneet takavuosista sekä Suomessa että muualla länsimaissa. 
 
– Silloin kun erot olivat harvinaisempia, erojen syyt olivat raskaita, kuten uskottomuutta, alkoholin ongelmakäyttöä ja väkivaltaa. Nykyään keskeiset eron syyt liittyvät vuorovaikutuksellisiin ja psykologisiin asioihin. Ihmiset siis eroavat tavallaan pienemmistä syistä, Kiiski sanoo. 
 
Kiisken tutkimuksessa erosyiden kolmen kärki olivat kommunikaatiovaikeudet, suhteen hoitamattomuus ja toisesta vieraantuminen. Tutkijan mukaan nämä kaikki ovat asioita, joille on ilman muuta tehtävissä jotakin. 
 
– Toista ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Erityisen tärkeää olisi löytää suhteelle aikaa ja järjestää yhteistä tekemistä. 
 
Myös Kontulan mukaan erojen syyt ovat nimenomaan tunneperäisiä. Eron taustalla voi olla kysymyksiä siitä, tunteeko henkilö saavansa puolisolta arvostusta tai henkistä tukea, onko yhteenkuuluvuuden tunnetta jäljellä ja miten käsitykset elämästä ja tulevaisuudesta eroavat. 
 
– Nämä kuulostavat yleisiltä, mutta ovat hyvin tärkeitä syitä. Myös fyysinen läheisyys on tärkeää. Jos halu olla kumppanin kanssa fyysisesti lähekkäin katoaa, se on vahva merkki siitä, että ollaan etäännytty pahasti, Kontula sanoo. 
 
Ero puolisosta on lähes aina iso kriisi, mutta aina se ei lopulta ole pahasta. Kontula muistuttaa, että korkeilla eroluvuilla on myös valoisa kääntöpuolensa. 
 
– Sen jälkeen kun erot yleistyivät, ihmiset ovat tutkimusten mukaan keskimäärin tyytyväisempiä ja onnellisempia parisuhteissaan kuin aikaisemmin. Aika monille ero on helpotus. 
 
Asiantuntijat jakavat kuitenkin yhteisen huolen lapsista, joita avio- tai avoero koskettaa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 äitinsä avioeron koki 16 700 lasta. Kun avoerot otetaan lukuun mukaan, arviolta 30 000 lasta kohtaa vuosittain vanhempansa eron. 
 
Tuula Pukkala toivoo, että yhä useampi voisi nähdä parisuhteen kriisit myös henkilökohtaisina kasvun mahdollisuuksina. Kokonaisuuden ja etenkin lasten kannalta olisi usein parempi, että vaikeuksien yli päästäisiin yhdessä. 
 
– Aika usein lapset maksavat vanhempiensa vapauden, kun on erosta kysymys. Mutta yksinään kukaan ei voi mitään suhdetta pelastaa, Pukkala muistuttaa.