Kanta-Häme

Pikkuteiden tulevaisuus on lohduton

Kun silmäilee Uudenmaan ELY-keskuksen kolmen vuoden investoinnit läpi, ei listasta löydy Kanta-Hämeeseen kuin kaksi hanketta: puolitoista kilometriä kevyen liikenteen väylää Hattulaan ja 12-tien liittymäjärjestelyt Pälkäneelle.

Ihan näin lohduton ei tilanne kuitenkaan ole.

Silmä löytää investointien joukosta myös todellisen jymy-yllätyksen: Kettumäen ylikulkusillan uusimisen Hämeenlinnassa.

Teille voidaan tehdä enää vain kaikkein välttämättömin. Määrärahoilla saadaan pidetyksi päätiet juuri ja juuri nykyisessä kunnossa, mutta investoinnit ovat harvinaista herkkua. Ei 50-vuotiasta Kettumäen ylikulkusiltaakaan uusittaisi, ellei se jo olisi vaaraksi turvallisuudelle.

– Meidän on pakko hyväksyä se, että vähäliikenteisten teiden kunto heikkenee. Vielä voimme tehdä turvallisuuden kannalta tärkeimmät korjaukset, mutta ajomukavuudesta pitää jo tinkiä. Tilanne on vaikea, kunnossapitopäällikkö Tuovi Päiviö Uudenmaan ELY-keskuksesta myöntää.

Soratiet

lisääntyvät

Tiekurimus näyttää jatkuvan. Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja kummastelee hallituksen päätöstä leikata liikenteen väylärahoitusta sadalla miljoonalla eurolla.

– Tienpitoa ei pääse karkuun. Mitä pitemmälle teiden kunnostusta lykätään, sitä kalliimmaksi työt tulevat. Jo nyt tiestön korjausvelka kasvaa sadalla miljoonalla joka vuosi. Korjausvelka on yli miljardi euroa, Rahja muistuttaa.

Vielä ei ole tiedossa, onko sadan miljoonan leikkaus tarkoitettu pysyväksi. Koska päätöksessä puhutaan väylärahoituksesta, ei täyttä varmuutta ole siitäkään, lohkaistaanko nyt raide-, vesitie- vai tieverkon kunnossapidosta.

– Tässä sitä istutaan ja ihmetellään, mistä tällainenkin raha otetaan, jos se otetaan tienpidosta, Rahja huokaisee.

Koko Suomessa käytetään tienpitoon 550 miljoonaa euroa, josta yli 200 miljoonaa on sidottu päivittäisen kunnossapidon urakkasopimuksiin. Yleensä viisi vuotta voimassa olevat urakat takaavat esimerkiksi teiden aurauksen talvella.

Määrärahat ovat nyt niin tiukat, ettei liikkumavaraa ole. Esimerkiksi päällystysmäärärahoja on pudotettu 60-luvun tasolle. Ennen kaikkea vähäliikenteisten teiden päällysteiden kunto huononee nopeasti.

Myös Hämeen tieasioista huolehtivan Uudenmaan ELY-keskuksen alueelle on luvassa lisää sorateitä, kun vanhat päällysteet rapautuvat. Uudenmaan ja Hämeen alueella on jouduttu 2000-luvulla muuttamaan jo muutamia huonoja päällystettyjä teitä sorateiksi, mutta yleistä se ei vielä ole.

– Sitä on kokeiltu Suomen eri puolilla, mutta me emme ole lähteneet tähän. Jotta huonokuntoisesta päällystetystä tiestä saadaan hyvä soratie, tarvitaan siihenkin rahaa. Tienkäyttäjät ovat soratiehen harvoin tyytyväisiä, Päiviö painottaa.

Rahjan mielestä Suomi on ollut tieasioissaan aallonpohjassa koko 2010-luvun.

– Trendi alkoi jo 90-luvulla, mutta silloin tiestö oli vielä hyvässä kunnossa 80-luvun investointien takia, Rahja miettii.

Suomi tarvitsee tieverkkoa

Toimiva tieverkko on Suomen kansallisomaisuus, jonka arvoksi lasketaan 20 miljardia euroa. Päiviön ja Rahjan mielestä omaisuuden arvoa ei pitäisi romahduttaa. Toive tuntuu todellisuudelle vieraalta.

– Olisi ihanne, jos voisimme pitää väyläomaisuuden nykyisellä tasolla. Hyväkuntoiseksi ei Suomen tieverkkoa voi enää sanoa, Päiviö huomauttaa.

Ilman toimivaa tieverkkoa ei Suomessa selvitä, sillä henkilömatkoista yli 90 prosenttia tehdään maanteitä pitkin. Jaakko Rahja muistuttaa, etteivät kuntaliitokset ainakaan vähentäneet maantieliikennettä.

– Ihmisillä on päinvastoin nyt vielä entistäkin pitemmät välimatkat ajettavanaan. Lasten pitää käydä koulussa kauempana, ja terveyspalveluihin on matkaa. 64 prosenttia tavaraliikenteestä kulkee maanteitä pitkin. Raskaat tukkirekat heikentävät nopeasti teiden kuntoa, Rahja sanoo.

Mikäli teiden kunto vielä nykyisestään paljon heikkenee, joudutaan Suomessa rajoitusten tielle. Esimerkiksi huonokuntoiset sillat voidaan joutua kiertämään, ajonopeuksia alentamaan ja painorajoituksia lisäämään. Pehmeät reunat ja syvät urat ovat jo nyt paikallisteillä arkipäivää.

Painopiste

kunnossapidossa

Uudenmaan ELY-keskuksella on käytössään rahaa tienpitoon kaikkiaan 90 miljoonaa. Summasta on melkein puolet kiinni päivittäisessä kunnossapidossa ja toisella puolikkaalla yritetään hoitaa niin tiemerkinnät kuin päällystämisetkin.

Suomi on harvaan asuttu maa ja välimatkat ovat pitkiä. Pelkästään Uudenmaan ELY-keskus vastaa 9000 kilometrin maantieverkon kunnosta alueella, jossa asuu yli kaksi miljoonaa suomalaista. Keskuksen vastuulla on muun muassa noin 3000 siltaa, joista suurin osa on jo peruskorjausiässä.

Vähäliikenteisimmät tiet ovat yleensä yksityisteitä, joiden kunnostusta tuetaan Uudellamaalla ja Hämeessä 500 000 eurolla.

– Suomessa on pelkästään yksityisteitä 350 000 kilometriä. Missään muualla maailmassa ei paikallisteiden merkitys ole yhtä suuri kuin täällä. Suomi on yksinkertaisesti niin harvaan rakennettu maa, että ilman teitä ja omaa autoa ei tulla toimeen, Rahja korostaa.

Talvikunnossapito nielaisee kunnossapidon määrärahoista leijonan osan, mutta silti Suomessa voi ajaa autolla paikasta toiseen vuoden jokaisena päivänä.

– Mielestäni se on jo saavutus, josta voidaan olla ylpeitä, Tuovi Päiviön sanoo.

Tänä vuonna niin Päiviö kuin Rahjakin saivat henkäistä helpotuksesta, sillä kelirikko päästi tienpitäjät helpolla. Helpot kelirikot eivät kuitenkaan ole se varmin keino tilanteen parantamiseksi. Asiantuntijoiden mukaan jo nyt tienpidon rahoituksessa on vajetta 250 miljoonaa euroa vuodessa.

– Meidän pitäisi oppia luopumaan jostakin. Tilanteen kohentuminen veisi ainakin kaksi vaalikautta. Minä lisäisin neljä senttiä lisää hintaa polttoainelitralle ja korvamerkitsisin näin kerätyt rahat teiden kunnossapidolle. Muuten tilanne ei parane koskaan, toimitusjohtaja Jaakko Rahja Suomen tieyhdistyksestä sanoo. (HäSa)