Kanta-Häme

Pilkkijän päätä ei palella

Sadetta se tästä enää puuttui.

Aatonaaton pilkkireissu Alajärvelle on kaukana mielikuvien iloisesta kalastusretkestä, vaikka aurinkokin melkein pilkahtaa paksujen pilvien lomasta.

Onneksi Jari Mäkelä oli kehottanut noviiseja varaamaan piikit jalkimiinsa. Ilman liukuesteitä ei liukkaalla järven jäällä olisi nimittäin kahlattu pitkääkään matkaa.

Edellisenä päivänä oli uutisissa varoitettu menemästä ohuille jäille. Vanajanselälle ei Mäkeläkään olisi mennyt, sillä hän tietää kokemuksesta, että sulapaikat voivat yllättää pahanpäiväisesti.

Pienemmän Alajärven jäällä on kuitenkin pilkitty jo kaksi viikkoa. Näin nopeasti ei jää sentään sula.

– Jalkojen alla on ainakin parinkymmenen sentin paksuinen kerros teräsjäätä, joka kyllä kestää vaikka kymmenen sinua, Mäkelä nauraa.

Pikkupojasta asti pilkkinyt Jari Mäkelä on jäällä kotonaan. Kun nököttää repun päällä pari tuntia yksin, on omat ongelmat taputeltu järjestykseen ja maailma mallilleen.

Murrosiässä pilkkijä oli jäältä pois muutaman vuoden, mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua. Kovin kauaa ei mies voi olla kalastamatta.

– Jää on hyvä psykologi ja kalastaminen terapiaa. Tämä on vähän sellaista yksinäisen miehen hommaa, Mäkelä miettii.

Palkoille ei pilkkimällä pääse, sillä nytkin joulukaloja saa vain perheen kissa. Pikkurillin kokoiset kalat pitää ensin nylkeä, mutta sitten ne häipyvätkin jo vauhdilla viiksekkään vatsalaukkuun.

– Yleensä saaliina on ahventa, särkeä ja haukea. Olen tehnyt aivan pienistäkin kaloista aivan mainiota pataa. Paljon parjattu särkikin on ihan maukasta. Tämä on sitä lähiruokaa parhaimmillaan, Mäkelä sanoo.

Kuhaveljien pilkkivastaavana Mäkelä huolehtii pilkkimisen suosion vähentymisestä. Vielä parikymmentä vuotta sitten pilkkijöitä oli Hämeenlinnan seudulla valtavasti. Nyt pilkkijät ovat ukkoontuneet.

Melkein 70-vuotiaan seuran jäsenmäärä on laskenut ensimmäisen kerran alle 300:n.

– Ihmisistä on tullut liian mukavuudenhaluisia. Lauhat talvet karkottavat harrastajia, kun moni pelkää heikkoja jäitä. Se on ihan turhaa. Jäätilanteesta löytyy paljon tietäjiä. Kannattaa olla yhteydessä vaikka Kuhaveljiin, joiden verkkosivuilla on paljon tietoa, Mäkelä neuvoo.

Mäkelä on hyvillään päivän saaliista. Kun näkee vaivaa, saa narrattua vähän suurempiakin kaloja.

Talvikala on hänen mielestään hyvää, sillä kylmä pitää kalan lihan kiinteänä ja se säilyy hyvin. Kesäisin hän uistelee kuhia, mutta ei kalasta kesähelteillä mitenkään aktiivisesti.

– Kaloissa on eroja. Ahven on aika kateellinen ja käy kiinni värikoukkuun, ettei onki vain saa saalista ensin. Kun kala vielä on varsinainen laumasielu, voi samasta parvesta saada narratuksi montakin kalaa, Mäkelä tietää.