Kanta-Häme

Pimeä vaalirahoitus on edelleen mahdollista, sanoo entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen

 

Onko vaalirahakohujen aika Suomessa takana?

– Olen varma, että nykyisen vaalirahalain mukana nähdään 10 vuoden sisällä uusi vaalirahaskandaali, arvioi tietokirjailija Jarmo Korhonen.

Keskustan entinen puoluesihteeri (2006–2010) joutui itse vaalirahakohun myrskynsilmään, jätti politiikan ja ryhtyi historiantutkijaksi.

Korhonen on tutkinut vuosien 1958–2014 vaalirahoitusta. ”Maan tapa” myrkyttää hänen mukaansa edelleen suomalaista politiikkaa.

– Kaikkien vaaleissa valittujen sekä varaedustajien pitäisi automaattisesti lähettää kirjanpitonsa Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV), Korhonen vaatii.

– Sen jälkeen palkataan kaksi tutkijaa. Ammattitaitoiset tarkastajat käyvät vuodessa läpi uusien kansanedustajien kampanjoiden kirjanpidon. Suomi voisi olla uranuurtaja, eikä joka vuosikymmenellä tarvittaisi vaalirahakärhämiä.

Korhonen uskoo, että kampanjoissa liikkuu yhä pimeää rahaa ja että mainoslaskuja kuittaavat kolmannet osapuolet.

– Jos kirjanpidot ja mainostiedot olisivat nähtävillä, saisimme tietää, mistä ehdokkaiden käyttämät rahat ovat tulleet ja minne ne ovat menneet, Korhonen sanoo.

Vuonna 2009 eduskunta hyväksyi vaalirahoituslain. Valituksi tulleilta ja varalle jääneiltä edellytetään ilmoitusta kampanjarahoituksesta.

– Kirjanpitovelvollisuutta ei ole. Kun näin on, niin silloin ei ole kirjanpitoakaan, jonka voisi meille lähettää. Tämä on vaalirahoituslain mahdollistama tilanne ja lainsäätäjän ottama kanta, toteaa Jaakko Eskola, VTV:n tilintarkastuspäällikkö.

Laki säädettiin nopeasti ja keskellä kohua.

– Laissa luotetaan paljon siihen, että ehdokas laatii ilmoituksensa rehellisesti. Voimme pyytää kampanjatiliotteen ilmoituksen oikeellisuuden varmistamiseksi.

VTV on antanut suosituksen, jonka mukaan ainakin eurovaaleissa ja eduskuntavaaleissa ehdokkaalla pitäisi olla muodollinen vaalirahoituksen seurantavelvoite, kuten pakollinen kampanjatili.

Toistaiseksi eduskunta ei ole toteuttanut VTV:n suositusta.

– Ehdokas voi hoitaa rahaliikenteensä haluamallaan tavalla, Eskola sanoo.

Korhosen kirjoittama historiateos Väyrysen valtakunta antaa hätkähdyttävän kuvan ”maan tavasta”. Keskusta sai vuosina 1971–1981 ulkopuolisia avustuksia yrityksiltä ja yhteisöiltä seitsemän miljoonaa markkaa.

Kirjassa kerrotaan, että VTV teki keskusrikospoliisin pyynnöstä helmikuussa 1982 selvityksen keskustan rahavirroista: puolueella oli ollut kaksi kirjanpitoa, mutta vain yksi kassa.

Miljoonien jättipotista neljä miljoonaa oli peräisin ”isännättömistä lähteistä”.

– Puoluesihteerinä en tiennyt hölkäsen pöläystä aiempien vuosien käytännöistä. 2000-luvun vaalirahatapaus oli täysin toisinto 1980-luvun keskustelusta. Joku oli aina syyllinen, mutta kyse oli järjestelmästä, joka oli jo olemassa.

Parhaillaan Korhonen laatii väitöskirjaa vaalirahoituksesta. Lisäksi hän aikoo julkaista jatkoteoksen Maan tapa, jossa käsitellään 2000-luvun tapahtumia. Keskustan puoluetoimistolla voidaan huokaista helpotuksesta: kirja ilmestyy vasta ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen. (LM-HäSa)