Kanta-Häme

Pipo kireällä päivästä toiseen

Marmatus, napina, katkera kitinä, kademieli. Niistä on toisten asioista alati närkästyvät suomalaiset tehty. Marmattaminen on sukupolvia yhdistävä kansallisharrastus. Sarvikuonojen maassa eletään sarvi otsassa kitisten asioista, joilla ei ole juurikaan merkitystä ja jotka eivät varsinkaan koske valittajaa.

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Suomen seuraava Euroviisu-rallatus, Krista Siegfridsin Marry Me on leimattu anti-feministiseksi huutosakkilauluksi?

Kyseessä ei olekaan harmittoman hassu pop-biisi, vaan naisia alistava häväistys, kuten itkee pohjanmaalainen Linnea Portin Häxbrygd-blogissaan. Laulussa kun nainen kertoo olevansa miehen orja ja julistaa olevansa vaikka syömättä, kunhan mies ottaa naisen omakseen.

Maailmalla naitetaan pikkutyttöjä vanhoille miehille ja silvotaan lasten sukuelimiä uskonnon nimissä, mutta suomalaisille feministeille kauhistus on kappale, jossa lauletaan marry me, ding dong.

Edes itseään ei sovi morkata. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan Facebookin Troll pakolaiset -ryhmän huumori saattaa olla kiihottamista kansanryhmää vastaan. Maahanmuuttajien ylläpitämä ryhmä heittää härskiä tsoukkia – maahanmuuttajista.

Ryhmän pilkka kohdistuu joko suoraan kyseisiin maahanmuuttajiin itseensä tai heidän edustamiinsa etnisiin ryhmiin. Muiden lisäämät vitsit ylläpitäjät tulkitsevat rasistisiksi ja poistavat.

Eräässä ryhmän julkaisemassa kuvassa muslimi-isä uhkaa lyödä lastaan kengällä, koska pojalla on tyttöystävä. Kuvasta kirjoitetuissa kommenteissa nimen perusteella syntysuomalainen tyttö panikoi pojan saamista ikuisista traumoista. Kieron huumorin ymmärtäminen on taitolaji. Tiukkapipolle sitä on turha yrittää selittää.

Ryhmä on saanut yli 13 000 tykkääjää. Kenenkään ei muuten ole pakko ryhmän kuvia käydä katsomassa. Aika moni käy silti, koska on kiva tuntea olevansa parempi ihminen paheksumalla muiden tekemisiä.

Ylioppilaslehden päätoimittaja Vappu Kaarenoja ja toimittaja Aurora Rämö olivat helmikuun alussa hetken jos nyt eivät aivan kansallisen närkästyksen, ainakin lähes kaikkien toimittajakollegojen pyhän kiukun kohteena.

Kaksikko kun kehtasi kirjoittaa lehden 100-vuotisjuhlanumeroon reportaasin housuun kakkimisesta linja-autossa.

Aivan kuin korkeintaan kyseiset toimittajat leimaava kakkajuttu olisi suurin suomalaista printtimediaa kohdannut onnettomuus tällä vuosikymmenellä. Artikkelin saattoi muuten myös jättää lukematta.

Ehkäpä ainoa kakkajutusta oikeutetusti närkästynyt oli gonzo-kepposen kohteeksi joutuneen bussiyhtiön johtaja. Silloin saa ja pitää suuttua, jos joutuu jynssäämään scheissea penkeistä.

Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta kyllä minä tästäkin kohusta niin mieleni pahoitin.

Päivän lehti

7.4.2020