Kanta-Häme

Pirtu täyttää harvojen pään

Pirtun salakuljetus ja myynti on romahtanut vuosituhannen vaihteesta ja alan huippuvuosista. Vielä 2 000-luvun alussa ainetta takavarikoitiin tullissa tuhansia litroja vuodessa. Viime vuonna pirtua jäi rajalle 12 litraa.

– Pirtu on jo aika lailla poistunut, sanoo tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen.

Etelä-Suomi ja erityisesi Kanta-Häme oli vuosituhannen vaihteessa yksi Suomen suurista pirtukaupan keskittymistä. Sinkkosen mukaan Hämeen seutu sekä pohjoinen Uusimaa valikoitui hyvien liikenneyhteyksien takia.

Suuret pirtulastit tarvitsivat vastaavasti suuret tilat, joissa varastoida suuria määriä. Tyhjiä varastohalleja oli maakunnan alueella Sinkkosen mukaan useita, ja Kanta-Hämeen seudulta oli lyhyet etäisyydet maan satamiin.

– Hämeenlinna oli aikamoinen pirtukaupan keskus, toteaa Sinkkonen.

Hämeenlinnan lisäksi pirtukauppaa käytiin myös Forssassa ja Loimaalla. Hämeenlinnan seudulla oli Sinkkosen mukaan useita porukoita, jotka toivat pirtua maahan ja myivät sitä. Aineen myynti oli suurilta osin järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tulli ja silloinen Hämeenlinnan poliisi tekivät vuonna 2000 yhden suurimmista takavarikoistaan Hyvinkäällä sijaitsevasta varastosta. Syyskuun puolessavälissä varastolta takavarikoitiin yhteensä 23 793 litraa pirtua.

Pirtu oli tuotu kuorma-autolla Ranskasta Turun ja Tampereen kautta varastolle. Rahtikirjassa oli matkan aluksi lukenut auton kuljettavan toimistotarvikkeita ja lopuksi melassia. Hyvinkäällä osa pirtusta oli pullotettu ja pulloihin lyöty amerikkalaisen tuotteen etiketit.

Ennen takavarikkoa lastista oli ehditty myydä Hämeenlinnassa ja Hattulassa lähes parisataa litraa. Asia käsiteltiin Tampereen käräjäoikeudessa, jossa kaksi tekijöistä tuomittiin ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ja kaksi avunannosta.

Asia eteni lopulta kuitenkin hovioikeuden kautta Korkeimpaan oikeuteen, jossa yksi tekijöistä vapautettiin salakuljetustuomiosta mutta tuomittiin törkeästä veropetoksesta.

Pirtukauppa kävi kuumimmillaan Suomessa laman aikana 1990-luvulla. Tullin takavarikoinnin kannalta kultavuosi oli 1997, jolloin Tullin haaviin jäi pirtua noin 700 000 litraa. Tullin historiikin mukaan Alko myös maksoi vihjepalkkioita pirtukätköistä.

2000-luvun alkuvuosien jälkeen salakuljetus ja myynti romahti Suomessa. Yhtenä syynä oli se, että alkoholin tuonti naapurimaista helpottui ja muuttui entistä edullisemmaksi.

Sinkkosen mukaan Suomeen tuotu pirtu oli lähes yksinomaan teollisuusalkoholia, joka usein oli denaturoitu ja sen lisäksi jatkettu muilla nesteillä. Hän arvioi, että muun alkoholituonnin lisäksi pirtun kysyntä putosi aineeseen liittyvien riskien vuoksi.

– Ihmiset alkoivat luopua pirtusta varsinkin, kun kuolemia alkoi tulla ilmi. Siihen liittyi aikanaan myös tiettyä glooriaa. Lopulta alettiin tulla järkiin. HäSa