Kanta-Häme

Pitääkö meidän valita joko kaupunki tai maaseutu?

Pääkaupunkiseutu elättää muuta Suomea. Eipäs, vaan muu Suomi pääkaupunki-seutua. Yhä useamman pitäisi muuttaa kaupunkiin, jotta talouskasvu kiihtyisi. Yhä useampi haluaisi asua maalla.

Keskustelussa siitä, missä suomalaisten pitäisi asua, riittää vastakkaisia näkemyksiä. EK:n Penna Urrila ja Harvaan asutun maaseudun verkoston Tytti Määttä katsovat asiaa eri näkökulmista, mutta eivät näe maaseudun ja kaupungin etuja vastakkaisina.

Väite 1: Pääkaupunkiseutu elättää muuta Suomea TAI muu Suomi elättää pääkaupunkiseutua.

Fakta on, että kaikissa maissa tietyt yhteiskunnan toiminnot kasautuvat pääkaupunkeihin tai tiettyihin paikkoihin. Näitä ovat esimerkiksi hallinto ja yritysmaailmassa pääkonttorit. Bruttokansantuote syntyy yhä enemmän kaupungeissa, ja niissä myös bkt per asukas on lähes poikkeuksetta korkeampi kuin maaseudulla. 

Kaupungeista myöskin kerääntyy iso osa verotuloista, ja erilaisilla jakomekanismeilla verotuloja tasataan vaikkapa kuntien välillä. Teknisesti pääkaupunkiseutu siis elättää tässä mielessä muuta Suomea. Toisaalta tavaratuotanto on Suomen kaltaisessa taloudessa edelleen merkittävää, ja eihän sitä pääsääntöisesti Helsingissä tehdä.

Asioita ei voi kuitenkaan asettaa tällä tavalla vastakkain. Verotuloja kertyy enemmän kaupungeista, mutta se on kytköksissä toimintaan, joka tapahtuu niiden ulkopuolella. Keskustelu siitä, kumpi elättää kumpaa, haittaa analyyttistä mielipiteenvaihtoa, enkä pidä siitä ollenkaan.

Määttä: On ajan haaskausta keskustella siitä, kuka elättää ja ketä, koska molemmilla alueilla on vahvuutensa ja molempia tarvitaan. Haluan kuitenkin oikaista muutaman asian.

Valtionosuudet eivät ole valtion avustus vaan valtion osuus palveluiden kustannuksista, koska peruspalvelut on lailla turvattu kaikille kansalaisille. 

Valtio osallistuu kaikkien kuntien palvelujen tuottamisesta aiheutuneisiin kuluihin. Valtionosuuksilla myös tasataan alueiden välisiä eroja, jotka johtuvat tulopohjasta tai pitkistä etäisyyksistä. 

Valtionosuuksista menee kaupunkimaisille kunnille 6,2 miljardia ja maaseutumaisille 2,6 miljardia. Uusimaa saa potista 1,1 miljardia.

Monen suuren yrityksen pääkonttori sijaitsee pääkaupunkiseudulla, vaikka varsinainen tuotanto tai luonnon resurssit sijaitsevat maaseudulla. 

Yhteisöverotulot tasataan kuitenkin kuntien kesken työpaikkojen suhteessa, ja suurin hyötyjä on tällöin pääkaupunkiseutu. Myös valtionhallinnon ja valtionyhtiöiden työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Alueella sijaitsee 45 prosenttia kaikista valtion työpaikoista.

Väite 2: Se, että paljon erilaisia ihmisiä asuu keskenään tiiviisti, on kehityksen kannalta tärkeää. Kaupunkikulttuureissa on kautta historian esimerkiksi tehty merkittäviä keksintöjä.

Urrila: Yrityksille on etua siitä, että ne ovat lähellä niitä kumppaneita, joiden kanssa voivat tehdä yhteistyötä. Erityyppiset toiminnot vaativat erikokoisen kriittisen massan ympärilleen. On sekä palveluita, joita voidaan tuottaa lähellä, että palveluita, joissa pitää pyrkiä voimakkaaseen keskittymiseen.

Kaupunkitutkijat sanovat, että yritysten kohdalla kysymys on yleensä ihan kävelyetäisyydestä. Esimerkiksi Piilaaksossa huipputeknologiafirmat ovat keskittyneet hyvinkin lähelle toisiaan, ja se on se ekosysteemi, joka ylläpitää kasvua ja uusia ideoita.

Määttä: On tärkeää, että luovuudelle ja innovaatioille on erilaisia ympäristöjä. Toki kaupungeissa ja innovaatiokeskittymissä luodaan monenlaista uutta, jos puhutaan vaikka Piilaakson tyyppisistä alueista. Maaseudulla on kuitenkin omat vahvuutensa edistää luovuutta ja erityisesti taidetta ja kulttuuria – ajatellaan vaikka taiteilijaresidenssejä.

Maaseudulla syntyy myös innovaatioita ja teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi Kajaanissa, joka ei ole mikään maailman metropoli, on Suomen pelialan keskittymä. Maailman johtavat metsäkonevalmistajat sijaitsevat maaseudulla.

Väite 3: Etätyön yleistyessä yhä useampi meistä voi asua maaseudulla.

Urrila: Työn tekemisen aika ja paikka eivät ole enää samalla tavalla määriteltyjä kuin ennen. Aika monet etätyötä tekevät joutuvat kuitenkin aina välillä tulemaan konttorille tai menemään asiakkaan luokse, jolloin mahdollisuuksia ei välttämättä avaudu kaikille alueille. Mutta sanotaan vaikka että sadan kilometrin säteellä keskuksesta, jossa asiakkaat tai muu työyhteisö ovat, avautuu varmasti. Aidosti mobiili työ tulee yleistymään.

Määttä: Työn murros yhdessä digitalisaation kanssa luo mahdollisuuksia siihen, että työtä ja toimeentuloa haetaan paikasta riippumatta. 
Hyvä esimerkki hajautetusta työtiimistä on esimerkiksi meillä toimiva Oulunkaaren kuntayhtymän talous- ja palkkahallinto. Matkaa kuntien välillä on yli 200 kilometriä, mutta ihmiset työskentelevät omissa toimipisteissään ja tekevät työtä ympäri kuntayhtymää. On ajateltu, että keskittämällä ei saada skaalahyötyjä, vaan että se, että ihmiset voivat käydä töissä lähellä kotipaikkaansa, luo hyvinvointia. Toki pitää myöntää, että kaikkea työtä ei voi tehdä etänä, ja se rajoittaa maaseudulle muuttoa.

Se, miten työnantajat suhtautuvat siihen, mitataanko työpaikalla vietettyä aikaa vai työn tuloksia, vaikuttaa siihen, missä määrin etätyö tulee osaksi elämäämme. Luulen, että aika paljon osaamista menetetään, kun sanotaan, että työpaikka sijaitsee Helsingissä ja työtä ei voi tehdä etänä, vaikka se olisi asiantuntijatyötä.

Väite 4: Väestön keskittyminen kaupunkeihin on edellytys talouskasvulle.

Urrila: Tästä asiasta ekonomistit, jotka yleensä ovat aika erimielisiä, ovat kerrankin varsin yksimielisiä. Kaupungin koon kasvu ja varsinkin asukastiheyden kasvu lisäävät tuottavuutta ja sitä kautta talouskasvun mahdollisuuksia. 

Paikalliset tiivistymät luovat tilaa yrittäjyydelle. Esimerkiksi kylät tai pienet keskukset Keski-Euroopassa ovat tiiviisti rakennettuja, ja niissä on lähipalveluita kuten kauppoja ja ravintoloita pienillekin asukasmäärille. Suomessa vastaavat keskukset ovat tyypillisesti aika harvaan rakennettuja. Vastaavaa potentiaalia ei synny, ja kyläkaupat ovat suurelta osin kuolleet pois.

Määttä: Mielestäni urbanisaatio ei ole automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun. Sen sijaan huomio pitäisi kiinnittää työvoiman parempaan liikkuvuuteen, tuotteiden pääsyyn markkinoille – erityisesti kansainvälisille markkinoille – ja politiikkaan, joka tukee kaupan kasvua ja investointeja. 

Näillä ratkaisuilla saadaan todennäköisesti nopeammin ja kestävämpiä taloudellisen kasvun edellytyksiä.

Väite 5: Maaseudun pitäminen asuttuna on Suomessa  tunneasia, ja siihen panostetaan siksi liikaa.
 

Urrila: Se saakin herättää tunteita. Meidän pitää olla kiinnostuneita siitä, minkälaista yhteiskuntaa rakennamme. 
Historiallisista syistä Suomessa on ollut erittäin hajautunut aluerakenne, ja meillä on ehkä sen takia vähän kasvukipuja tässä asiassa. Ruotsissa, jossa talouden rakenne on aika samankaltainen kuin

Suomessa, väestö on erittäin paljon keskittyneempää. Kaupungistumisaste on korkeampi, ja ennen kaikkea taajamien tiheys on korkeampi.
Haluaisin, että voisimme keskustella avoimesti siitä, miten verrokkimaissamme on toimittu ja mitä niissä on saavutettu. 

Meillä ei ole mahdollisuuksia eikä syitä lähteä siihen, että vain pääkaupunkiseutu vetää, mutta kaiken logiikan mukaan pitäisi olla mahdollista rakentaa paljon enemmän alueellisia keskuksia.

Määttä: En tunnista tällaista väitettä ollenkaan. Jokaisella on kuitenkin perustuslaillinen oikeus saada palveluita asuinpaikasta riippumatta. Jo nyt harvaan asutulla alueella asuvat ihmiset hakevat palvelunsa kauempaa kuin muualla Suomessa asuvat. Emme edellytä, että meillä pitäisi olla samanlainen matka palveluihin kuin muilla. 

Haluamme kuitenkin, että hajautettuja palvelumalleja, digitalisaatiota ja liikkuvia palveluja kehitetään. Palvelujen saavutettavuus tulee turvata myös harvaan asutulla maaseudulla.

Väite 6: Koko Suomi tulee pitää asuttuna.

Voimme ja meidän pitää vaikuttaa siihen, että elinkeinoelämältään vetäviä seutuja olisi eri puolilla maata. Minusta olisi kuitenkin erikoista, jos Suomi menisi kokonaan vastavirtaan sitä kaupunkien kasvamisen trendiä, joka kaikkialla muualla on.

Määttä: Ei Suomi nytkään ole ruutu ruudulta asuttu vaan hyvin harvaan asuttu. Mielestäni hajautetun Suomen malli hyödyttää sekä maaseutua että kaupunkeja. Maaseudulla sijaitsevat luonnonvarat ja virkistysympäristö, ja kun siellä asuu ihmisiä, ne pystytään jalostamaan kotimaiseen kulutukseen ja vientiin. Kun työpaikkoja on koko Suomessa, muuttoliike pääkaupunkiseudulle on hallitumpaa ja asuntojen hinnat ja vuokrataso pysyvät kohtuullisina. 

Samaan aikaan maaseudun kiinteistöjen arvo ei romahda. Pystymme myös huolehtimaan huoltovarmuudesta ja koko Suomen puolustamisesta paremmin, kun meillä asuu ihmisiä koko Suomen mitalla.

Väite 7: Kaupungin ja maaseudun edut eivät ole sovitettavissa yhteen. 

Ilman muuta ovat. Molemmat tarvitsevat toisiaan, ja vastakkainasettelut ovat harvoin hedelmällisiä. Sanoisin, että kysymys on yhtä paljon kaupungistumisen laadusta kuin sen määrästä. 
Tavoitteena ei pidä missään nimessä olla se, että mahdollisimman moni suomalainen asuisi kaupungeissa, vaan se, että yhteiskuntapolitiikalla ja kaavoituksella voidaan vastata siihen, mitä taloudessa tapahtuu, ja edistää työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamista.

Määttä: Näen tulevaisuuden yhteiskuntamme moni-ilmeisenä, monikeskuksisena, verkottuneena ja älykkäänä. Suomi voi olla esimerkki siitä, miten kaupungistuminen ja elinvoimainen maaseutu voivat olla yhtä aikaa läsnä. 

Meillähän on uskomaton tarina siitä, miten maaseudun ja kaupunkien lasten oppimistulokset peruskoulussa ovat yhtä hyviä. Se ei ole ollenkaan tavallista maailmalla.

Maaseutu ei Suomessa tarvitse erikoiskohtelua. On kuitenkin tärkeää, että lähtökohdat ovat tasavertaiset. Alueet ovat erilaisia, ja sitä erilaisuutta pitää huomioida, kun esimerkiksi säädetään lakeja. Mutta ehdottomasti edut ovat sovitettavissa yhteen.