Kanta-Häme

Pohjan kautta uuteen nousuun

Hämeenlinna

Nimettömien alkoholistien auttavassa puhelimessa kesät ovat hiljaista aikaa, mutta syksyisin linjat alkavat kuumentua.

Hämeenlinnassa on seitsemän AA-ryhmää, joista kolme hoitaa auttavaa puhelinta vapaaehtoisina.

– Kuka muu voisi tuntea alkoholistin paremmin, kuin alkoholisti, Hämeenlinnan auttavassa puhelimessa luuriin vastaava Anneli (nimi muutettu) sanoo.

Aina soittaja ei ole alkoholiongelmainen itse, vaan toisinaan asialla ovat huolta kantavat lähimmäiset. Yleensä puoliso tai äiti.

– Kukaan ei voi auttaa alkoholistia, jos hän ei huoli tai koe tarvitsevansa apua. Oma ongelma täytyy ensin tunnustaa. Yleensä omaiset kysyvät neuvoa, mitä asian eteen voi tehdä.

VAPAAEHTOISTYÖ auttavassa puhelimessa on kuuntelua, mutta myös ohjaamista oikeille urille.

– Aika usein apua hakevat purkavat vuolaasti kaiken, mitä mielessä liikkuu. Silloin yritämme antaa neuvoa ja tukea.

Toisinaan jotkut haluavat vain juttukaverin itselleen, kun lähimmäisiä ei kehdata vaivata, tai omaiset ovat kyllästyneet tuloksettomiin auttamisyrityksiin.

Häpeäntunteella on osuutta asiaan. Monesti apua haetaan vasta, kun pohja on saavutettu.

– Tuntemattomalle ihmiselle tilittäminen on usein helpoin vaihtoehto. Varsinkin, kun ei synny katsekontaktia. Meillä kyllä kuunnellaan, eikä lyödä luuria korvaan, Anneli muistuttaa.

Ongelmakerä voi lähteä aukeamaan nopeastikin, mutta puhelussa on kyse vain alkusysäyksestä.

– Se mitä tapahtuu sen jälkeen, on ihmisestä itsestä kiinni. Puhelu on vain hetken helpotus.

JUOPOTTELU on kuin nakutettu suomalaisten geeneihin, mutta Annelin mukaan se ei selitä kaikkea.

– Kertomuksia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Kaava on aina sama: juominen alkaa jonkin asian takia, tai juominen opetellaan pikkuhiljaa.

Annelilla on omakohtaista kokemusta asiasta. Kaikki lähti saunakaljasta – pikkuhiljaa juomat alkoivat muuttua terävimmiksi ja määrät suuremmiksi.

– Itse join niin sanotusti normaalisti siihen asti, kunnes lapset muuttivat pois kotoa. Kun perheessä tapahtui kuolema, aloin juoda suruuni.

Oman juomisensa Anneli pystyi pitämään salassa.

– En ole koskaan juonut omakotitaloani alta, heitellyt telkkareita ikkunoista tai muuta vastaavaa. Minua pidettiin, ja pidetään vieläkin, vastuuntuntoisena ihmisenä.

Alkoholi ei tuonut ahdistukseen ja suruun helpotusta.

– Se pahensi sitä. Jossain vaiheessa oli tehtävä päätös, muutanko kurssia, vai jatkanko, kunnes pohja pettää jalkojen alta.

KORKKI ON PYSYNYT kiinni jo kahdeksan vuotta, ja Anneli on pyhittänyt elämänsä vertaistovereidensa auttamiseen.

– Hakeuduin vertaistukiryhmään, jossa pystyin käsittelemään suruni ja ongelmani ryhmäläisten tuella. Raitistuminen on ollut elämäni paras asia.

Auttavassa puhelimessa Anneli ohjaa alkoholiongelmaisia Hämeenlinnan AA-kerhoihin. Istuntoja on viikon jokaisena päivänä.

– Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon kukakin on viinaa kiskonut. Sillä on, miten ja millä keinoin on toipumassa.

Vaikka kerhossa avautuminen tekisi kuinka pahaa tahansa, se on Annelin mukaan silti parasta terapiaa, mitä alkoholiongelmainen voi saada.

AUTTAVASSA puhelimessa työskentely on myös oleellinen osa kuntoutumista.

Auttajaksi ei kuitenkaan pääse vielä päivissä, viikoissa tai kuukausissa raitistumisesta.

– Pelkkä kuntoutuminen käy kovasta työstä, jos entinen elämä on vielä liian tuoreessa muistissa.