Kanta-Häme

Pokka pitää, vaikka rapa roiskuisikin

Esitutkinta tulisi saada tulevaisuudessa syyttäjän johdettavaksi, sanoo Kanta-Hämeen syyttäjänviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki.

– Sillä tavalla tutkinta saataisiin heti alusta lähtien raiteilleen ja turhat rönsyt saataisiin karsittua pois, Koskimäki katsoo.

Toistaiseksi syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana ainoastaan poliisiasioissa – esimerkiksi parhaillaan meneillään olevassa Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion tapauksessa.

Ajatus esitutkinnan siirtämisestä syyttäjän näppeihin ei ole uusi, vaan aiheesta on keskusteltu useaan otteeseen vuosien varrella. Viimeksi asian puolesta on ottanut kantaa korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo (Helsingin Sanomat 16.12.).

Nopeita ratkaisuja on turha odottaa.

– Aika ei ole vielä kypsä siihen, Koskimäki sanoo ja viittaa pitkään perinteeseen, jossa esitutkintaa on johtanut poliisi.

Rönsyjä voidaan toki karsia myös tiivistämällä syyttäjän ja poliisin yhteistyötä.

– Voi miettiä, olisiko esimerkiksi Auerin tapauksessa päästy nopeampaan ratkaisuun tiiviimmällä poliisi–syyttäjä-yhteistyöllä.

Muutosta muutoksen perään

Muutosten tuulet ovat ravisuttaneet syyttäjälaitosta käytännössä koko sen ajan, kun Koskimäki on laitoksen johtavana kihlakunnansyyttäjänä toiminut.

– Tulevaisuudessa tilanne ei ainakaan helpotu, vaan saattaa jopa vaikeutua entisestään, vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvä Koskimäki sanoo.

Koskimäen siirtyessä eläkkeelle siirtyy historiaan myös lakkautettava Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto. Sen toimialue liitetään osin Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastoon ja osin Salpausselän syyttäjänvirastoon.

Viime vuosina syyttäjänvirastoon on painetta luonut valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja sen takia toteutetut määrärahojen leikkaukset. Vyötä on toki ollut vara kiristää, mutta ei loputtomiin. Koskimäki on huolissaan paitsi henkilökunnan jaksamisesta, myös siitä, miten säästöt heijastuvat tavallisten ihmisten arkeen.

– Jos joka sektorilta – poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos – vähennetään, miten se vaikuttaa ihmisten turvallisuudentunteeseen, hän kysyy.

Joissain asioissa on sentään menty eteenpäinkin. Syyttäjien työkalupakkiin seitsemän vuotta sitten tullut kirjallinen menettely on nopeuttanut näytöltään selvien tapausten käsittelyä ja vapauttanut istuntoaikaa monimutkaisempien juttujen käsittelyyn.

Kirjallisen menettelyn avulla voidaan käsitellä muun muassa rattijuopumuksia, varkauksia ja pahoinpitelyitä. Nykyään syyttäjä esittelee kirjalliseen menettelyyn noin 40–45 prosenttia tapauksista.

Salissa ei tuuleteta

43 vuotta kestäneen poliisi- ja syyttäjänuransa aikana Koskimäki sanoo nähneensä ihmisen raadollisuuden monesta eri näkökulmasta.

Poliisitausta on opettanut ymmärtämään paitsi ihmisen poikkeavaa käytöstä myös sitä, miten kova paikka kaidalta polulta poikkeaminen tavalliselle ihmiselle loppujen lopuksi on.

Uransa aikana Koskimäki on saanut tottua myös siihen, että tapauksia käsitellään julkisuudessa ja toisiaan roiskeet lentävät syyttäjienkin niskaan. Julkista keskustelua sinänsä hän pitää hyvänä asiana, vaikka muistuttaakin, että monestikaan suuri yleisö ei ole samaan tapaan perillä taustoista kuin asioita käsittelevät viranomaiset.

– Kun tuomio tulee, pitää pokan pitää. Salissa ei tuuleteta eikä näytetä pettymystä, vaan sitten harkitaan, tuleeko muutoksenhaku kyseeseen. Tämä on osa syyttäjän ammattitaitoa, hän sanoo. (HäSa)