Kanta-Häme

Pop ja jazz asettuivat taloksi

Hämeenlinnan Sibelius-opisto oli edelläkävijöitä, kun siellä alettiin 25 vuotta sitten opettaa rytmimusiikkia. Opettajille Tommi Varjolalle, Jukka Pitkäselle ja Marko Aarniolle musiikin tyylilajilla ei ole merkitystä, sekä klassinen että kevyt käy.

– Mehän ollaan ennen kaikkea musiikkikasvattajia, Marko Aarnio sanoo.

Yleisessä keskustelussa asia ei ole vielä ollenkaan noin selvä. Alkusyksystä arvovaltaiset musiikkipersoonat kiivailivat Helsingin Sanomissa siitä, mitä ja miten musiikkioppilaitoksissa pitäisi opettaa. Kärjistetysti väite oli, että rytmimusiikin opetus romuttaa ”suomalaisen musiikin ihmeen”.

– Ennen vanhaan ajateltiin, että oppilaiden pitäisi ainakin aloittaa klassisesta musiikista ja että se on jonkinlainen ”musiikin kantaäiti”, Varjola, Pitkänen ja Aarnio pohtivat.

Nykyään sähkökitaraa, rumpuja ja muita bändisoittimia voi Hämeenlinnan Sibelius-opistossa alkaa soittaa jo vaikka kuusi, seitsemänvuotiaana.

– On hienoa nähdä, miten yhteismusisoinnin taju syntyy ja oppilaat pystyvät pikkuhiljaa kuuntelemaan myös muita soittajia, Aarnio kehuu.

Rahasta saa …riidan pystyyn

Aina ei ole ollut näin hienosti. Esimerkiksi kitaransoiton opettaja Tommi Varjola joutui kouluaikanaan matkustamaan Helsinkiin Oulunkylän popjazz-opistoon, sillä missään muualla ei opetettu kevyttä musiikkia.

Kun hän myöhemmin valmistui ja ryhtyi ensimmäisten joukossa opettamaan sähkökitaran soittoa silloisessa Hämeenlinnan musiikkiopistossa, oppilaiksi ohjautui aluksi niitä, jotka eivät viihtyneet tai pärjänneet klassisella puolella.

Tällä hetkellä rytmimusiikin opetukseen osallistuu lähes 80 oppilasta.

– Kyllähän rytmimusiikki rikastuttaa opetusta, ei se ole muusta pois. Monet klassisen musiikin soittajistakin ovat mukana big bandissa, rehtori Tapio Hurri sanoo.

Hän arvelee, että kiivailua rytmimusiikin ja klassisen musiikin paremmuudesta syntyy lähinnä silloin, kun keskustelu kääntyy oppilaitosten rahoitukseen ja valtionosuuksiin.

– Ja jos valtionosuuksia aletaan sorkkia, häviäjiä on paljon, hän ennustaa.

Hurri muistuttaa, että suurin osa musiikkiopistojen opiskelijoista on musiikin harrastajia ja sellaisiksi myös jää. Vain harvoista tulee maailmanluokan huippumuusikoita – ja juuri heistä on kyse, kun puhutaan ”suomalaisesta musiikin ihmeestä”.

– Niille, jotka haluavat huipulle, Sibelius-opisto antaa kyllä valmiudet edetä jatko-opintoihin, Hurri vakuuttaa.

Aikapula …vaivana

Jos rytmimusiikin opetus ei siis ole uhka vaan rikkaus musiikkioppilaitoksille, niin yksi yhteinen vaara kaikkia musiikinopiskelijoita vaanii.

Kilpailu nuorten ajasta koventunut sitten 1980-luvun. Opiskelijoilla ei oikein ole aikaa harjoitella tarpeeksi.

– Koko musiikin opiskelu kilpailee harrastuksena muiden harrastusten kanssa, Tommi Varjola sanoo.

– Niin, että se on sitten jalkapallosta pois, Marko Aarnio lohkaisee. (HäSa)

Pop & jazzjuhlaa. Rytmimusiikin opetusta 25 vuotta Sibelius-opistossa. Juhlakonsertti Verkatehtaan Vanaja-salissa 12.11. kello 18. Lavalla useita bändejä ja eri-ikäisiä soittajia, big bandin laulusolisteina Emmi Nieminen, Elina Arlin ja Jussi Keinonen.