Kanta-Häme

Portsari: Ravintolan ovella tarvitaan myös oveluutta

 

Mikko Rantanen on tuttu näky Hämeenlinnan yöelämässä. Miehen voi tavata viikonloppuisin Hotelli Emilian ovelta. Ei kuitenkaan etukumarassa polvet notkuen vaan jalat tukevasti maassa olevana portieerina.
 
– Portsari on aina ensimmäinen kosketus baariin saapuvalle asiakkaalle, joten omakin käytös sanelee paljon. Yritän olla aina ystävällinen, mutta ihan kaikkea ei tarvitse sulattaa, 15 vuotta alalla työskennellyt Rantanen kertoo.
 
Hän päätyi painikaverinsa Jan Järvensivun houkuttelemana Roadhousen ovelle vuonna 1997. Ensikosketus yöelämän järjestyksenvalvontaan oli ikimuistoinen.
 
– Jännitti ihan pirusti. Silloin täytyi poistaa kaksi tosi isoa veljestä baarista. Se oli nuorelle pojalle jännä paikka.
 
Toisesta korvasta…
Normaaliin tapaan myös Rantasen rahkeita koeteltiin aluksi, että millainen mies ovella oikein oli vastassa.
 
– Asiakkaat tottuivat näkyyn parissa viikossa. Enää ei viitsi painia joka ilta. Se meni silloin nuoren pojan hätäisyyden piikkiin.
 
Rauhallisen itsevarma mies luottaa vahvasti puhejudon jaloon taitoon.
 
– Ei joka asiasta tarvitse nostaa suurta numeroa. Sitä paitsi mulla on helppoa Emilian ovella. Siellä käy aikuisia ihmisiä, joista vain pieni osa aiheuttaa hämmennystä. Junioreille täytyy välillä vääntää asiat rautalangasta.
 
Työssä tarvitaan pitkää pinnaa.
 
– Olen oppinut suodattamaan humalaisten jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Juopunut ihminen on vielä höpötettävissä, mutta huumeukot ovat arvaamattomia. Viihdekäyttö on lisääntynyt näilläkin nurkilla.
 
Välillä sattuukin tilanteita, jolloin ovimies tarvitsee kaiken itsevarmuutensa ja puhelahjansa.
 
– Eräs tapaus alkoi esitellä ovella pistooliaan. Selitin, että tuskin mies kauan saa sisällä olla, jos alkaa ovella ammuskella. Sillä kertaa pelotti, mutta jokin järjen pilkahdus miehellä käväisi, kun hän päätti häipyä. Asiasta tehtiin rikosilmoitus.
 
Vaikka ovimiehellä täytyy olla sana hallussa, tarvitaan Rantasen mukaan myös fyysisiä ominaisuuksia.
 
– Valitettavasti välillä tulee tilanteita, joissa eivät puheet auta.
 
Silmät, nenä, suu
Hämeenlinnan yöelämä on Rantasen mukaan rauhoittunut paljon, vaikka baarit ovat lisääntyneet. Talvikausi työllistää tasaisesti tipatonta tammikuuta lukuun ottamatta. Varsinainen vipinä alkaa keväällä, kun terassit sulatellaan jäästä. Silloin sisäänpyrkijöitä riittää.
 
– Välillä törmää väsyneisiin ajokortteihin, joista jää repäisemällä kalvot käteen väärine syntymäaikoineen. Väärentäminen on rikos, Rantanen huomauttaa.
 
Ajokorteista katsotaan myös kasvojen yksityiskohtia.
 
– Silmät, nenä ja suu eivät muutu, vaikka ulkomuoto olisi kokenut muutoksen. Liuskanenäisen ei kannata edes vaivautua suoranenäisen ajokortilla.
 
Päänvaivaa aiheuttaa myös, että entistä nuoremmat naiset näyttävät nykyisin meikattuina täysi-ikäisiltä. Myös tarkastajat ovat tiukentaneet otettaan viimeisen parin vuoden aikana.
 
– Järkkäriluvat voi menettää nopeasti hölmöillessä. Nykyisin ovelle ei tosin hae yhtä hanakasti pullistelijoita kuin ennen. Ammattiin hioutuu vain kokemuksen kautta. Myös järkkärilupa täytyy päivittää viiden vuoden välein.
 
Lihasten pehmittäjä
Rantanen on entinen nuorten SM-tason painija, jonka käsittelyyn pitää varata aika. Teatterin lavallakin Teräksisessä takavyössä Aku Hirviniemen mukana vääntäneen jässikän arkipäivät kuluvat hieroen.
 
– Hierontaa teen vaimoni yrityksessä kolmena arkipäivänä viikossa, hoitovapaalla oleva uimavalvoja kertoo.
 
Sinä aikana ammattihierojalla käy lähes 30 asiakasta. Perjantai onkin viikon raskain päivä, joka käytännössä kuluu aamusta iltaan hieroessa. Tämän jälkeen Rantanen suuntaa valvomaan.
 
– Yötyö sopii mulle. En ole muutenkaan mikään aamuvirkku. Pyrin pari kertaa viikossa myös kuntosalille ja painimaan. Sen verran, että uskaltaa olla vielä ovella, Mikko Rantanen hymyilee.