Kanta-Häme

Printtaa se kankaalle!

Jättikokoinen tulostin sylkee kidastaan keltavalkoraidallista puuvillakangasta. Suoraan rullalle keriytyvä kangas on erään suomalaisen vaatevalmistajan tilaus.

Polyesterille valmistettavia lippuja on tulostettu Aitoossakin digitaalisesti jo vuosituhannen alusta lähtien.

– 2010-luvun suuri mullistus alalla on luonnonkuitujen digitulostaminen, sillä se avaa ovet vaateteollisuuteen, uskoo Tommi Helminen, aitoolaisen tekstiilipaino Printscorpion toimitusjohtaja.

Digi sopii täsmätuotantoon

Noin metrin verran minuutissa ja 180 000 metriä vuodessa tulostava tekstiilien digiprintteri on Suomessa ainoa lajiaan, ja melkein myös Pohjoismaissa.

Ruotsin Boråsissa on yksi tekstiiliprintteri, joka ei kuitenkaan yksin sovi vaateteollisuuden tarpeisiin.

Digitulostaminen kankaaseen on aika yksinkertainen prosessi. Ensin esikäsiteltyyn luonnonkuituun, kuten villaan, silkkiin, puuvillaan tai viskoosiin kiinnitetään printti höyryn avulla.

Tämän jälkeen kangas pestään huolellisesti, lingotaan sekä viimeistellään kuivurissa sekä kuteenoikaisijassa.

Vaatteiden sarjapituudet ovat pienentyneet, sillä muoti suosii yksilöllisyyttä. Tekstiilien digitulostaminen voi Helmisen mielestä vastata juuri pienen mittakaavan täsmätuotantoon, jossa tuotanto perustuu suoriin tilauksiin.

– Digipainaa voi kankaan vaikka yhteen ainoaan mekkoon, sillä toisin kuin silkkipaino, digipainaminen ei edellytä toimiakseen suuria volyymeja, Helminen kertoo.

Halpaa huoletta hävikkiin

Printscorpio on mukana Tekesin rahoittamassa Digitex-projektissa, jonka tavoitteena on tutkia tulevaisuuden digitaalisen tekstiilitulostamisen mahdollisuuksia.

Helmisen mielestä vaateteollisuuden perusongelma on siinä, miten markkinat toimivat.

– Tärkeintä tuotantoketjussa on yhä useammin hinta, ei se, minkälaisista materiaaleista tai minkälaisissa oloissa vaatteet valmistetaan.

Koska mallistot suunnitellaan ja tilataan lähes vuotta aiemmin kuin myydään, aina yritysten käyttämät trendihaistelijatkaan eivät osaa arvioida menekkiä.

Vaateteollisuus syytää vuosittain konttikaupalla myymättä jääneitä vaatteita suoraan kaatopaikalle.

Helminen uskoo, että halpaketjujen isot tuotantoerät valmistetaan myös jatkossa Aasiassa. Pienempi vaatetuotanto vaikuttaisi kuitenkin olevan tekemässä paluuta Eurooppaan.

Kysyntää olisi myös Suomessa

Printscorpiolla on asiakkainaan Marimekon ja Nanson kaltaisia asiakkaita, siis sellaisia isoja suomalaisia vaateyrityksiä, joilla itsellään on oma seripaino, mutta ei digitulostamisen mahdollisuutta.

Liikevaihdon leijonanosa tulee digitaalisesta tekstiilitulostamisesta.

Helmisen mukaan Suomessa on paljon pieniä yrityksiä, jotka ostaisivat mielellään kangasta pienemmän määrän.

– Sata metriä on usein minimi, mitä valmistetaan. Pakasta voi jäädä yli puoletkin käyttämättä, vaikka kangas olisi kallistakin, jos kuosi ei enää ole muodissa seuraavana sesonkina.

Helminen muistelee lukeneensa, että tänään ostettu vaatekappale pestään elinkaarensa aikana ainoastaan kolme kertaa. Sitten se joutaa jo kaatopaikalle.

Tämä ei selity ainoastaan tiuhaan vaihtuvilla trendeillä, vaan myös laadulla.

– Jos kangas nyppyyntyy ja värit haalistuvat jo yhden pesun jälkeen, on selvää, että kierto on nopeampaa. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020