Kanta-Häme

Professori sättii laiskoja yrityksiä

Matti Riitakorpi

Suomi ei ole erityisen innovatiivinen maa. Näin toteaa professori Pekka Mattila, joka kouluttaa työkseen markkinoinnin opiskelijoita Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja yritysjohtajia Aalto Executive Educationin toimitusjohtajana.

Mattilalla on sanansa sanottavana innovatiivisuuteen liittyvistä harhaluuloista ja suomalaisen kehitystoiminnan laadusta. Hän suomii raportteja ja hankkeita, jotka eivät oikeasti johda innovaatioihin.

– Me luulemme, että innovaatioista puhuminen tekee meistä innovatiivisia. Pelkkä kaunis puhe ei ole mikään kannustin.

Innovaatiot voi jakaa vähittäisiin ja yhtäkkisiin. Näistä Mattila peräänkuuluttaa radikaalimpaa vaihtoehtoa. Vähittäistä kehittämistä Suomessa on paljon. Yrityksissä parannellaan ja kehitellään vanhoja tuotteita. Suomalaisia innovaatiohankkeita Mattila ei pidä tarpeeksi löytöretkimäisinä.

– Ne ovat enemmänkin ministerin johtamia kauppavaltuuskuntia. Mitä löytöretkimäistä on siinä, että pakotetaan toimialan kilpailevat yritykset yhteen ja julkisrahoitetaan niiden hankkeita?

Mattila on epäluuloinen suomalaisia mekanismeja kohtaan, joilla kuvitellaan luotavan jonkinlaisia yritysryppäitä.

Tällaisissa hankkeissa yritysten ajatellaan tuovan pöytään ideoitaan, joita jaettaisiin ja sparrattaisiin. Mattila uskoo, että parhaiden ajatusten sijaan hankkeissa esitellään keskinkertaista, ja toivotaan sitten muiden pelaavan peliä huonommin.

– Todellisuudessa yritykset elävät maailmassa, johon kuuluu luova tuho. Jotkut kestävät ja toiset hiipuvat, hän toteaa.

Koska innovaatiohankkeet harvoin tuottavat mitään kestävää, olisi Mattilan mukaan parempi luoda rakenteita, jotka kannustavat yksittäisiä yrityksiä ottamaan riskejä.

Tästä esimerkkinä hän mainitsee verotuksen muuttamisen sellaiseksi, että omistajien kannattaa jättää rahat firmaan investointeja varten, eikä vetää niitä sieltä itselleen. Suomalaisetkin yrittäjät ovat jo vuosia haikailleet Viron mallia, jossa voiton sijaan verotetaan vain yrityksestä ulos otettua osinkoa.

Myös työelämän laadun kehittämishankkeet saavat pyyhkeitä. Ne ovat Mattilan mielestä olleet hyvin kapea-alaisia kampanjoita, joissa työntekijän ja työpaikan hyvinvointi on erotettu toisistaan.

– Esimerkiksi työhyvinvointia ajatellaan vain terveyden näkökulmasta. Näin saadaan pidennettyä työuria, mutta ei varsinaisesti paranneta tuottavuutta.

Puheessa yrittämisestä keskitytään usein ympäristön vaikutuksiin. Mattilan mukaan yritysten on pohdittava, onko ongelma niissä itsessään. Hän harmittelee sitä, että yritysten ruuti näyttää menevän valitukseen siitä, etteivät verot tai kannustimet ole kohdallaan.

– Syitä nähdään vaikka teiden päällystyksessä tai jonkin energialaadun riittämättömässä tuessa. Lähtökohtaisesti yritys ei voi koskaan syyttää toimintaympäristöään, Mattila sanoo.

Uudet tavat tehdä asioita herättävät toimialoilla närää. Tämä on nähty muun muassa tavassa, jolla taksiala reagoi mobiilisovellus Uberiin, jonka avulla kuka tahansa voi tarjota kyytejä.

– Yrityksissä voi miettiä, miksi moni toimiala uusiutuu, kun joku tulee ulkopuolelta ja tuhoaa sen? (LM–HäSa)

Päivän lehti

1.4.2020