Kanta-Häme

Proge on rajaton riemu

Treenikämpän on vallannut sekalainen seurakunta.

– Tuo on tullut Englannista, tuo Romanista, tuo Espanjasta ja minä Kreikasta, huitoo Robert Webb koskettimiensa takaa.

Samanlainen ilmaan piirretty hässäkkä syntyy, kun rumpali Kimmo Pörsti alkaa selvittää, miksi juuri nämä soittajat ovat kokoontuneet Teräsvillan rakennukseen Parolassa huhtikuisena arki-iltapäivänä vuonna 2015. Joku on tuntenut jonkun, jonka kanssa musisointi on maistunut erityisen hyvältä.

– Pakarisen Otso on progeyhdistys Kolossuksen puheenjohtaja ja me ollaan soitettu samassa kokoonpanossa Jan-Olof Strandbergin kanssa, joka kanssa meillä on nyt tämä pari levyä julkaissut Paidarion, valottaa Pörsti paikalla olevien suomalaismuusikkojen taustoja.

Kavereiden levyillä vieraileminen on mukavaa, mutta rumpali halusi enemmän.

– Syntyi ajatus, että olisi kiva soittaa oikeasti yhdessä eikä vain äänittää.

Seitsemikon lyhyt, mutta tiivis liverypistys käsittää kaksi keikkaa Helsingissä ja yhden Hämeenlinnassa.

– Se on jo voitto, jos saadaan ulkomaanvieraiden lentolippurahat kasaan, mutta vuoden kohokohta tämä on varmaankin joka tapauksessa, sanoo Pörsti ja vahvistaa sanomansa leveällä hymyllä.

Brittiyhtye Englandin albumia Garden Shed on arvostettu jo vuosikymmeniä, mutta julkaisuvuonna 1977 se jäi pahoin punkin jalkoihin. Viimeiset neljä vuotta Kreikassa asunut Englandin kosketinsoittaja Robert Webb on kaikkea muuta kuin katkera.

– Rakennan taloa, minulla 41 hedelmäpuuta, kaksi katukoiraa ja yksi -kissa. Soitan kreikkalaisessa bändissä ja kreikkalaiset musiikin rytmit ovat vaikeita, mutta olen onnellinen ihminen.

Paidarion-yhteys toi Webbin ensimmäistä kertaa Suomeen.

– Vaikuttaa siltä, että täällä kaikilla on koira!

Sekä rockia että jazzia laulanut Jenny Darren on työskennellyt mm. Cliff Richardin ja AC/DC:n kanssa. Hänen Suomi-muistonsa ovat vuodelta 1998, jolloin tanssibändi Music Expressillä oli pidempi kiinnitys helsinkiläisen hotellin diskoon.

– Kaupungissa oli kai luistelijoiden festivaali ja kaikki hotellit olivat täynnä. Nukuimme ensimmäiset kolme yötä hotellin kylmässä saunassa. Aivan uskomatonta! Pakko nauraa! muistelee Darren.

Paidarionin ulkomaanvieraista eniten tien päällä elää vokalisti-basisti Kev Moore, joka on asunut viimeiset 11 vuotta Espanjassa. Moore on mukana tanskalaisessa metallibändissä Witch Cross, vuoden 1970 ykköshitistä Yellow River muistetussa Christiessa sekä BC Sweetissä, jonka laulajantehtävät hän otti vastuulleen Brian Connellyn kuoltua.

Jenny Darrenin kanssa Moore tekee töitä sekä duona että kelttiläisessä kokoonpanossa.

– Vanhetessa tyylikirjoni on laajentunut. Se on erittäin tyydyttävää.

Mooren edellisestä Suomen vierailusta on vierähtänyt jo tovi.

–Vuosi 1979 oli kansainvälinen lapsen vuosi ja tapasin Danny Kayen ja John Mayelin Oulussa hotellissa, jonka nimi oli Rakuuna. Muistan jopa hotellin johtajan nimen. En ole koskaan juonut tai käyttänyt huumeita, sanoo Moore hyvää muistiaan melkein anteeksi pyydellen.

Paul Webb ei välitä puhua progressiivisesta rockista, koska hänen mielestään termi ei kuvasta sitä eklektistä musiikkia, jota tehdään kokeillen ja monista eri musiikkityyleistä vaikutteita poimien.

Muutamaakin sukupolvea nuoremman kitaristin, Romanian unkarilainen Ákos Bogati-Bokorin silmät käsite saa sen sijaan loistamaan.

– Robert on yksi idoleistani 70-luvulta, jonka progressiivinen rock on suosikkimusiikkiani. Yes, Genesis, England. Unelmani toteutuu, kun soitan Robertin kanssa hänen biisejään, joita kuuntelin lapsena.

Vaikka Suomen keikat ovat koko poppoolle hauskanpitoa, vetää popmusiikin nykytila Bogati-Bokorin hetkeksi vakavaksi.

– Surullinen totuus on, etteivät edes nämä uskomattoman taitavat muusikot pysty tekemään tänä päivänä musiikillaan rahaa. HÄSA

Paidarion with special guests Suistoklubilla perjantaina 10.4. kello 22.

Päivän lehti

30.3.2020