Kanta-Häme

Psykiatrian laitospaikat vähenevät

Jatkossa yhä suurempi osa mielenterveysasiakkaista saa avun avohoidon yksiköistä ja laitoshoitoon turvaudutaan vain vaikeimmissa tapauksissa.

Avomuotoisten mielenterveyspalveluiden vahvistaminen johtaa lopulta siihen, että nykyisten noin 4 600 psykiatrisen laitospaikan sijasta vuonna 2015 Suomessa tarvitaan enää noin 3 000 psykiatrista paikkaa.

Näin hahmottelee tulevaisuutta kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toteutumista seuraava työryhmä väliraportissaan.

– Avohoitoa tulee kehittää niin, että sairaala- ja laitoshoidon tarve sitä kautta vähenee. Ei toimita niin, että ensin suljettaisiin laitospaikkoja. Siksi mitään lukumääräisiä paikkojen vähennyssuunnitelmia ei ole, tiivistää lääkintöneuvos Helena Vorma sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Psykiatristen sairaalahoitopäivien lukumäärä vähenee koko maassa nyt noin 5–10 prosentin vuosivauhdilla.

Esimerkiksi Hus suunnittelee psykiatristen sairaspaikkojen vähentämistä siten, että jatkossa laitospaikkoja olisi neljä 10 000 asukasta kohti. Samaiseen 0,4 promillen tavoitteeseen on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) toimitusjohtaja Aki Lindènin mukaan päästy jo esimerkiksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Kaikki eivät edelleenkään saa hoitoa

Tilanteen kehittymistä seurataan kiinnostuneina Suomen Mielenterveysseurassa. Mielenterveysseuran kehitysjohtajaksi siirtynyt THL:n tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck kertoo, ettei koko maata kattavaa arviointia ole kuitenkaan vielä tehty.

Se kuitenkin tiedetään Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tilastoseurannan perusteella, että laitospaikat ovat koko maassa vähentyneet ja käynnit avohoidossa vastaavasti lisääntyneet.

– Kansallisen suunnitelman mukaisesti mennään. Toisaalta avohoidon saatavuuden ja laadun suhteen on edelleen suuria ongelmia. Tilanne on hyvin erilainen eri puolilla maata, kuntakohtaista vaihtelua on paljon. Hus-alueella laitospaikkoja on ollut enemmän kuin muualla Suomessa, Wahlbeck summaa.

Hän muistuttaa, ettei perimmäinen tavoite kuitenkaan ole laitoshoidon purkaminen, vaan tarjota potilaille entistä parempaa hoitoa.

– Tässä taloustilanteessa piilee tietysti se vaara, että säästöjä haettaisiin laitoshoidon puolelta eikä vaihtoehtoja rakenneta avopuolelle. Edelleen suuri osa suomalaisista, jotka hyötyisivät mielenterveyshoidosta, ovat sen ulkopuolella.

Psykiatria tarvitsisi oman hoitotakuun

Vaihtoehtoisia toimintatapoja avohuollon puolelle on kehitetty, mutta ei riittävästi.

– Sairaaloilla pitäisi olla tarjota intensiivistä, psykiatrista kotihoitoa. Pitäisi olla kriisikoteja ja kriisikeskuksia. Näitä on aivan lian vähän. Joskus sairaalahoitoon joudutaan yhä siksi, että avohoitoa ei ole rakennettu eikä päivystyksellistä avohoitoa ole tarjolla.

Wahlbeckin mukaan psykiatrinen hoito kaipaisi ehdottomasti omia säädöksiä, etenkin varta vasten sille rakennettua hoitotakuuta. Perusperiaate on, että psykiatrista hoitoa tulisi saada yhdenvertaisesti fyysisen terveydenhuollon kanssa. Tämä olisi tärkeää jo yksin siksi, että kunnissa on kovat säästöpaineet.

– Mielenterveyspalveluissa hoito ei ala tutkimuksesta, vaan potilas saattaa saada esimerkiksi lähetteen psykoterapiaan, jota taas voi joutua jonottamaan hyvinkin pitkään – tai se ei järjesty ollenkaan. (HäSa)