Kanta-Häme

Puheet kirjan kuolemasta ovat liioittelua

–  Ovi kiinni, ettei kylmä karkaa, nauraa tuoreehko antikvariaatinpitäjä, hämeenlinnalainen Petteri Leino.
 
Hän näyttää helteestä tietä sisältä viileään, entiseen rakennusliikkeen halliin, joka on viime talvesta asti palvellut Antikvariaatti Pufendorfin kirjavarastona. Se on myös toimisto, sillä Pufendorf palvelee asiakkaita lähinnä verkossa.
 
Varastohallissa on tällä hetkellä 70 000 nidettä kahdessa kerroksessa. Määrä kuulostaa hurjalta, mutta hallissa on väljää.
 
– Yläkerrosta on mahdollista jatkaa niin, että varastoon mahtuu tarvittaessa 250 000 kirjaa, Leino sanoo.
 
Puheet painetun kirjan kuolemasta ovat Leinon mielestä liioittelua.
 
– Lukemisintoiset eivät lopu. Vuonna 2012 Suomessa myytiin 30 miljoonaa uutta kirjaa. Viime vuonna luku oli hieman pienempi, ja kolmannes luvusta on koulukirjoja, mutta kyllä suomalaiset lukevat.
 
Messu- ja nettikirjat erikseen
Leino aikoo kolmen tai neljän vuoden aikana kasvattaa Pufendorfin liikevaihdoltaan Suomen menestyneimmäksi nettiantikvariaatiksi. Ei vähä mitään, mutta Leino uskoo pelin kannattavan – kun pitää realiteetit mielessä.
 
– Olen vetänyt divaria kaksi ja puoli vuotta, enkä ole sinä aikana huomannut, että alalla menisi erityisen huonosti. Ala tulee kyllä siirtymään nettiin muutamaa laadukasta kivijalkakauppaa lukuun ottamatta.
 
Leino pyörittää toimintaansa kahdessa osoitteessa: divaristien yhteisessä Antikvaari.fissä ja Kirjapino.fi:ssä, jota hän on ollut mukana perustamassa.
 
– Myyn niissä noin puolet ja puolet. Kummassakin on eri tavarat. Kirjapinossa myyn kalliimpaa materiaalia kuin Antikvaarissa.
 
Varastossa kirjat on jaoteltu niin, että nettikirjat ovat omalla alueellaan ja messuilla myytävät toisaalla. Leino pystyttää vuosittain pöydän sekä Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa että Helsingin Kirjamessuilla.
 
– Ihmisten aika ei enää riitä antikvariaateissa kiertelyyn. Sitä kokemusta tullaan hakemaan kirjamessuilta.
 
Keskihinta 25 euroa
Nettidivarin suurin aikasyöppö on niteiden syöttäminen verkkoon. Leinon kirjoista 10 000 näkyy Antikvaarin ja Kirjapinon tarjonnassa.
 
– Tämä määrä riittää siihen, että bisnes pyörii omillaan. Mitä enemmän nimikemäärä kasvaa, sitä enemmän on liikevaihtoa. Se tarkoittaa myös työntekijän palkkaamista jossain vaiheessa.
 
Antikvariaattitoiminta on Leinolle harrastus. Leipä irtoaa päätyöstä Aliupseeriliiton puheenjohtajana. Osa-aikainen yrittäjyys on Leinon mukaan alalla tyypillistä.
 
Leino myy kirjojen lisäksi karttoja ja grafiikkaa. Hänen ohjenuoransa on pitää myynnissä kirjoja, joiden keskihinta on 25 euroa. Alle kympin hintaiset niteet eivät kiinnosta häntä.
 
Hänen erikoisaluettaan ovat muun muassa todella vanhat kirjat – vanhin hänellä oleva teos on 1600-luvulta – ulkomaiset kuvateokset, historia, taide ja ”hyvä” kaunokirjallisuus.
 
– 1800-luvulla kirja oli kallis hankinta. Sen ajan kirjat ovat edelleen kalliita. Sen sijaan tietosanakirjojen arvonalennus on ollut älytön. Tietosanakirjasarja Spectrumista sai aikoinaan maksaa kymmeniä tuhansia. Nykyään jälleenmyyntiarvoa ei juuri ole.
 
Kartat sinetöivät päätöksen
Petteri Leino osti Anssi Arohongan antikvariaattitoiminnan vuoden 2012 alussa, kun asia tuli puheeksi Bibliofiilien Seuran hallituksen kokouksessa.
 
– Menimme saman tien tutkimaan varastoa. Minun ei tarvinnut kuin nähdä 1600–1700-lukujen kartat, niin tiesin ostavani divarin.
 
Byrokratia oli osin hoideltu jo valmiiksi, koska Leino oli vuosia aiemmin perustanut yrityksen pienimuotoista juilkaisutoimintaa varten. Viime talvena hän siirsi kolmessa eri varastossa olleet kirjat saman katon alle Hauholle.
 
Kirjahullu ja keräilijä hän on ollut lapsesta saakka.
 
– Kotikirjastossani oli jo ennen tätä 10 000 nidettä. (HäSa)

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic