Kanta-Häme

Puheterapiapalvelut pattitilanteessa

Ärrävikansa kanssa kamppailevat kouluikäiset nuoret sekä puhekykynsä sairauskohtauksen vuoksi menettäneet ovat jo jääneet väliinputoajiksi kuntien kilpaillessa yhä vähenevästä puheterapeuttien ammattikunnasta.
 
– Nykyinen käytännön pakon sanelema painotus on, että resurssit kohdennetaan vaikeista kielihäiriöistä kärsiville mahdollisimman varhain, jotta estettäisiin ongelmat tulevaisuudessa. Tämän seurauksena meillä on valtakunnassa suuri määrä kouluikäisiä lapsia ja aikuisasiakkaita, jotka jäävät paikoitellen joko kokonaan tai osittain puheterapiapalveluiden ulkopuolelle, kertoo Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto.
 
Tilanne voi olla osassa kunnista jopa lainvastainen.
 
– Olen kuullut, että joissain kunnissa ei hoideta koululaisten artikulaatiohäiriöitä tai yli 16-vuotiaita. Jos tämä pitää oikeasti paikkansa, kyse on lainvastaisista rajauksista. Jos kunta on väestövastuussa, terveydenhuoltolaki edellyttää kunnan tuottamaan terveyspalvelut kaikille asiakkaille, eikä mitään asiakasryhmää saa jättää ulkopuolelle, Piirto painottaa.

Varhaisdiagnostiikka parantunut

Parhaassa tilanteessa valtakunnallisesti ovat alle kouluikäiset, koska varhaisdiagnostiikka on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. 
 
– Nyt saamme riskiryhmässä olevat lapset entistä aiemmin kiinni eli jopa alle 2–3-vuotiaina. Osa heistä saadaan heti tuen piiriin, osa seurantaan. Aiemmin ongelmat havaittiin 3–4-vuotiaina.
Tutkimusten mukaan varhainen tuki on kaikkein tehokkainta, Heta Piirto toteaa.
 
Oravanpyörä on kuitenkin valmis, sillä varhainen puuttuminen on lisännyt huomattavasti puheterapian tarvitsijoiden määrää samalla kun puheterapeuteista on kova pula. 

Hoitoon pääsyn kriteerit tiukkoja

Priorisoinnin myöntää myös Hämeenlinnan kaupungin lasten ja nuorten psykososiaalisen tuen palveluiden palvelupäällikkö Marika Paasikoski-Junninen, joka on kunnan palveluksessa toimivien neljän puheterapeutin esimies.
 
– Ensinnäkin, olemme suunnanneet puheterapian pääasiassa alle kouluikäisiin. Toiseksi, ostopalveluissakin arvioidaan tarkkaan puheterapian tarve. Ostopalvelut suunnataan pääsääntöisesti vaikeisiin kielen kehityksen ongelmiin.
 
Kouluikäiset, joilla havaitaan kielellisiä vaikeuksia, ohjataan ensisijaisesti koulun tehostetun ja erityisen tuen piiriin sekä oppilashuollon psykologisen tuen piiriin. Jos puheterapian tarvetta ilmenee, sitä ostetaan lääkinnällisenä kuntoutuksena alueen yksityisiltä terapeuteilta, mutta käytännössä ostopalveluiden käyttö kouluikäisille on ollut vähäistä. 
 
– Pienet koululaiset ovat väliinputoajia, etenkin, jos he eivät ole saaneet kunnon kuntoutusta ennen kouluun menoa. Pahimmillaan kielellisten ja puhemotoristen ongelmien hoitamatta jättäminen voi johtaa syrjäytymiseen, sanoo Hämeenlinnassa toimiva yksityinen puheterapeutti Alina Nieminen, jolla on kokemusta myös kunnan palveluksessa työskentelystä.

Syrjäytyminen huolestuttaa

Nuorten ajautumista yhteiskunnan ulkopuolelle pelkää myös Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto.
 
– Väliinputoajille, jotka eivät ihan yllä lääketieteelliseen diagnoosiin, mutta jotka eivät pysty muiden mukana selviytymään, meillä on aika vähän tukikeinoja. He ovat sitten siellä jonoissa, ja heille pyritään löytämään moniammatillista tukea. He ovat meille akilleen kantapää. Jotain tuollekin asiakasryhmälle pitäisi pystyä tarjoamaan.
 
Kielellisistä ongelmista kärsivät koululaiset joutuvat nopeasti oppimisvaikeuksiin nykyisessä nettiaikakauden informaatiotulvassa – jo varhain pitäisi olla kykenevä omaksumaan paljon tietoa eri lähteistä.
 
– Yhteiskunnassa on yhä vähemmän työelämän tehtäviä heille, jotka eivät pysty omaksumaan asioita normaalisti lukien ja kirjoittaen. Joka ikisessä käytännön ammatissakin joutuu tekemisiin tietotekniikan kanssa, mikä edellyttää sujuvaa kielellistä toimintaa, Piirto korostaa.
 
Hän myös muistuttaa, että jokainen syrjäytynyt nuori tulee yhteiskunnalle lopulta kalliimmaksi kuin varhain aloitettu tuki.
 
Aikuispuolella ruuhkaa puheterapeuteille on lisäämässä väestön vanheneminen.
 
– Tulevina vuosina meille tulee lisääntyvä määrä aikuisia, jotka ovat aivoverenkierohäiriön seurauksena saaneet kielellisen vaurion eli afasian. Heille ei ole palveluja riittävästi, Piirto sanoo.

Terapiajaksoja jouduttu lyhentämään

Heta Piirron mukaan resurssipula on johtanut kunnissa paikoin myös terapiajaksojen typistämiseen.
 
– Ne jäävät lyhyemmiksi kuin mitä tutkimusten mukaan pitäisi antaa, jotta terapia olisi vaikuttavaa. Valinnan tekeminen, kenelle terapiaa annetaan riittävä määrä ja ketkä jäävät sen ulkopuolelle ja millä perusteella, on vaikeata.
 
– Ehkä ajatuksena on hoitaa kunnolla se, joka saadaan hyppysiin, kuin hoitaa kymmenen huonosti. Puheterapeutit painavat hommia laikka punaisena, mutta valitettavasti näillä resursseilla meidän rahkeemme eivät kaikkeen riitä. Toivottavasti saisimme lisää palveluntuottajia alueelle, yksityinen puheterapeutti Alina Nieminen miettii.
 
Hämeenlinna on siitä onnellisessa tilanteessa, että se on saanut kaikki neljä kunnallista puheterapeutin vakanssia täytettyä. Lisäksi Kanta-Hämeen keskussairaalassa on kolme vakanssia, joista kaksi on täysipäiväisiä ja yksi puolipäiväinen. Hämeenlinnan Terveyspalvelut -liikelaitoksella eli terveyskeskuksella ei omia puheterapeutteja ole, vaan se käyttää ostopalveluja. Yksityisiä puheterapeutteja on vain kourallinen. Palveluja saa myös yksityisten lääkäriasemien kautta.
 
Kaikkialla tilanne ei ole edes näin hyvä. On myös kuntia, joissa on yksi ainoa kunnallinen puheterapeutti, jolle saattaa kasaantua koko väestövastuun hoito sekä kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus.
 
– Osa terapeuteista on aikamoisessa tilanteessa tuskaillessaan minkälaista palvelua kunta voi antaa, kenelle se kohdennetaan ja miten itse jaksaa työssään, Heta Piirto sanoo.
 
Palvelupäällikkö Marika Paasikoski-Junninen kertoo, että puheterapian ostopalveluihin menee Hämeenlinnalta vuosi vuodelta enemmän rahaa. Kaupungin oma palvelu maksaa vuosittain noin 300 000 euroa, ja sitä käyttää vuosittain noin 450 alle kouluikäistä lasta vanhempineen.
 
Hämeenlinnan Terveyspalvelut hallinnoi ostopalvelurahoja, ja lisäksi erikoissairaanhoidolla on puheterapiaan oma budjettinsa.

Yhä väkipulaa, vaikka koulutusta lisätty

Puheterapeuttien koulutus on Suomessa edelleenkin liian vähäistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi keväällä hakijasuman purkuun lisärahoitusta kahdeksi vuodeksi, jolla saatiin muutamia kymmeniä lisäkoulutuspaikkoja. 
 
– Nyt olisi tärkeää saada lisäpaikat myös vakiintumaan tämän kahden vuoden jälkeen, koska alalla on raju eläköityminen käynnissä. Nykyisilläkin koulutusmäärillä puheterapeuttien määrällinen lisäys jää alle 10 prosenttiin. Liiton arvio on, että meillä on tällä hetkellä runsas tuhat puheterapeuttia työelämässä, Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto kertoo.
 
Vuoden 2013 lopussa maassa oli sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran mukaan 1582 laillistettua puheterapeuttia, mutta luvussa ovat mukana kaikki alan ammattilaiset 68 ikävuoteen asti. 63-vuotiaita ja sitä nuorempia oli 1374, mutta heistä kaikki eivät työskentele ammatissa. (HäSa)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Päivän lehti

26.1.2020