Kanta-Häme

Puhutteleva, ravitseva, elähdyttävä - Hämeen Sanomien kriitikot nimesivät vuoden suosikkikirjansa

Näitä kysyttiin
1. Mikä on vuoden kirjasi ja miksi?
2. Havaitsitko mielenkiintoisia kirjallisia ilmiöitä?
3. Menikö jokin kirjallisuuspalkinto oikeaan osoitteeseen?
 

Teemu Helle
1. Vuoden kirjani on Lauri Viidan postuumisti ilmestynyt runokokoelma Ne runot, jotka jäivät (toim. Sakari Katajamäki), joka hienolla tavalla saattaa pääteasemalle merkittävän runoilijan upean tuotannon.
2. Vuoden kirjallinen ilmiö on muusikoiden esiinmarssi: Paperi T ja hänen teoksensa Post-alfan myyntimenestys, ja muusikko Bob Dylanin saama Nobel-palkinto. 
3. Finlandia-palkinto. Kovatasoisesta finaalijoukkiosta mikä tahansa teos olisi ollut hyvä valinta; tällä kertaa voittoon nousi todellinen musta hevonen, Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Runollisia vaikutteita siinäkin, muuten.

Suvi Ratinen
1. Riad Sattoufin sarjakuva Tulevaisuuden arabi! Se kertoo nasevasti ranskalais-syyrialaisesta pojanvekarasta 1980-luvun Syyriassa ja avaa puhuttelevan näkökulman maahan, jonka traaginen sota on täyttänyt uutisemme koko vuoden.
2. Metsän muodikkuus jatkuu. Se on nyt paitsi lifestailin ja trendiruoan myös taiteen ja tarinoiden lähde. Esimerkiksi Kimmo Ohtosen Karhu – voimaeläin yhdistää tietoa kokemukselliseen, fiktiiviseen kerrontaan. 
3. Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä sai ansaitusti Kalevi Jäntin palkinnon. Taitavan tarkka ja hulvaton vaikka traaginen esikoisromaani piristää: autokaupan takahuone on täynnä runoutta.

Maija Jelkänen
1. Riitta Jalosen Kirkkaus. Loistava romaani, joka kertoo luonteeltaan vaatimattoman uusiseelantilaisen Janet Framen tarinan. Vahva puheenvuoro siitä, miltä naisesta tuntuu.
2. Helsingin Sanomissa (27.10. Mervi Kantokorpi) uutisellistettiin sitä, että moni runoilija, kuten Vesa Haapala, Risto Oikarinen, Jukka Viikilä ja Sinikka Vuola, on tänä vuonna julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Useat nykyisin paremmin prosaisteina tunnetut kirjailijamme, esimerkiksi Kari Hotakainen ja Jari Tervo ovat aloittaneet uransa runoilla. Nimittäisinkin runoilijoiden romaaneja anti-ilmiöksi. Ylipäänsä runoilijoiden ja prosaistien vastakkainasettelu on typerää Suomen kokoisessa maassa. 

Marika Riikonen
1. Otan kyselyyn lasten- ja nuortenkirjallisuusasenteen. Vuoden lukuelämykseksi voisin nostaa niin Linn Ullmannin Rauhattomat kuin myös Antti Tuomaisen Mies joka kuoli. Valintani on kuitenkin Magdalena Hain elähdyttävä novellikokoelma Haiseva käsi. Siinä on erinomaisen hieno kotimainen kauhuteos!
2. Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus kiinnostaa maailmalla, ja sitä ilmiötä arvostan. Ehkä se alkaa vihdoin saada näkyvyyttä Suomessakin. Sinänsä surullista, että vasta Hollywood-sopimukset herättävät tajuamaan, miten tasokasta lanu-kirjallisuutta Suomessa on, mutta lopputulos on tärkein.
3. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei mitään teosta ole palkittu ansioitta. 

Kaisa Koski
1. Kaksi on ylitse muiden: Minna Rytisalon Lempi sekä Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi. 
Rytisalon Lempi sijoittuu ajallisesti Lapin sotaan, sisällöllisesti kertoo suvun tarinaa kertakaikkisen taidokkaasti. Vanhatalo taas kertoo omaelämäkerrallisesti masennuksesta, mutta teos ei ole toipumisoksennus vaan etäännytetty, humoristinen, analyyttinen ja lämmin arjen kuvaus yhdestä maamme yleisimmästä sairaudesta. Upeat, rohkeat teokset.
3. En sattumalta saati taitamalla tullut lukeneeksi yhtäkään palkittua teosta. Siitä huolimatta uskon, että jokainen palkittu romaani on tunnustuksensa ansainnut. 

Päivi Haanpää
1. Tommi Melenderin esseekokoelma Onnellisuudesta. Melender tarttuu ikuisiin kysymyksiin mutta kiertää löysän onnellisuuslätinän kaukaa. Ravitseva, innostava teos.
2. Tänäkin vuonna olen seurannut suullisen sanataiteen tilaa. Lavarunous, runoklubit, musiikkiin tai rytmiin yhdistetty sanankäyttö, esitetty teksti, ääneen luettu tarina. Tapahtumissa on ihmisiä, tekstejä halutaan kuunnella, kuullusta voi tulla jopa yhteisöllinen kokemus – ja samalla se on yksityinen, oma.
3. On epäreilua sanoa mitään, koska ei ole lukenut kaikkia ehdokkaita, mutta Juuli Niemen Et kävele yksin on upea, vahva ja kieleltään kaunis ja kirkas kaunokirjallinen teos, jonka Finlandia Junior -voitto tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.

Sini Kiuas
1. Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Tieto omasta kuolevaisuudesta panee rakastamaan elämää voimakkaammin. Elinsiirtoon liittyvä tarina etenee helposti ja joka hahmosta tulee persoona. Tällä hetkellä elossa on hurjasti epäsentimentaalista ammattitaitoa ja inhimillisyyttä. 
Kääntäjät Ville Keynäs ja Anu Partanen ovat teoksen tiedollisesti pätevässä, mutta runollisessa kielessä aivan kotonaan. Teos on saanut ainakin 10 palkintoa ja ansaitsee ne kaikki.
3. Finlandia Junior Juuli Niemien teokselle Et kävele yksin.

Marjaana Roponen
1. Pirkko Saision Mies ja hänen asiansa. Saisiolla on oma vahva tyylinsä, joka ei petä. Tutusta tyylistä huolimatta uusin romaani on tuore ja kiehtova. Saisio yhdistää sanataiteessaan ilmiömäisellä tavalla älyn ja ruumiin, arjen ja taiteen, sisäisen puheen ja draaman.
2. Suomalainen nuortenkirjallisuus vetää maailmalla. Käännöksiä tehdään paljon ja nyt vielä elokuvaprojekteja! 
3. Kalevi Jäntin palkinto Soili Pohjalaiselle esikoisromaanista Käyttövehkeitä.

Jani Ekblom
1. Johannes Ekholmin Rakkaus niinku näyttää dialogein, mikä ajassamme on pielessä. Nopealiikkeinen romaani kysyy paljon talousjärjestelmästämme, olemassaolostamme ja – itsestään. Mutta miten miehen märehdintä on vastaveto knausgårdilaisuudelle, tai aikamme epätäydellisesti tavoittava tekstimassa aikalaiskuvaus? Ekholmin vastaus on kyseenalaistaa kaikki. Hieman yllättäen se toimii.
2. On ikävää mutta kiehtovaa, kuinka Markku Eskelisen kirjoituksia kirjallisuushistoriasta kerta toisensa jälkeen luetaan usein vain tekijänsä läpi.
3. Kirjallisuuspalkintojen luonteeseen kuuluu, että ne jaetaan aina oikein ja väärin. Finlandia-palkinto lisää toivottavasti kiinnostusta Jukka Viikilän osin tekemään Ensyklopediaan.