Kanta-Häme

Puhuuko pappi pehmeitä?

 

Jaakko Heinimäki piipahti viime viikolla Hämeenlinnassa Verkatehtaan Yrittäjävoimaa-tapahtumassa, jossa hän luennoi hyvinvointialan yrittäjille aiheesta Arvot, arki ja muutos.
 
– Lähdin liikkeelle muutoksesta, koska siihen liittyvien asioiden kanssa joutuvat painimaan nykyään aivan kaikenlaiset yritykset, Heinimäki kertoo.
 
– Arvoista puhutaan paljon ja niistä kirjoitellaan juhlavia asioita powerpoint-esityksiin, mutta arjessa jokainen teko on arvovalinta ja erityisesti muutostilanteissa yrityksen arvot punnitaan. 
 
Omaa arvomaailmaansa voi Heinimäen mukaan inventoida yksinkertaisesti katsomalla kalenteriaan ja vaikkapa luottokorttilaskujaan.
 
– Kalenteri kertoo, mihin ihminen aikansa käyttää ja lasku mihin rahat menevät. Se, mihin aika ja resurssit käytetään, kertoo myös yrityksen todelliset arvot.
 
– Kyllä joskus potuttaa lukea lehdistä 60-vuotishaastatteluja, jossa juhlakalu korostaa perhearvojaan, vaikka kaikesta huomaa, ettei hän ole ehtinyt juuri koskaan olla kotona.
 
Yksilön henkilökohtaisen arvomaailman ja arjen käytäntöjen törmääminen voi aiheuttaa suurta ahdistusta.
 
– Yksi henkisen hyvinvoinnin avaimia on siinä, ettei joudu elämään arvoristiriitojen keskellä, luennoitsija pohtii.
 
– Toinen tärkeä asia on hyvin tehdystä työstä saatu ylpeyden tunne. Ylpeydestähän kovasti varoitellaan ja se on keskiajalla kuolemansynniksikin luokiteltu. Tulkinta on kuitenkin väärä, koska latinankielinen sana superbia tarkoittaa ylimielisyyttä, joka on aivan eri asia.
 
 Heinimäen teeseihin kuuluu väite, ettei sellaista asiaa kuin työhyvinvointi ole olemassa.
 
– Koko termi esittää ajatuksen, että olisi olemassa joku erillinen hyvinvoinnin laji, joka poikkeaa tavallisesta hyvinvoinnista. Työ haukkaa ison palan arjesta sekä olemisesta ja meille on kehittynyt harha, että jonkinlaisen juustokuvun alla olevassa työelämässä vaikuttavat ihan omat lainalaisuudet.
 
– Emme muutu kuitenkaan toisiksi ihmisiksi, vaikka laitammekin toimistotossut jalkaan. Hiukan ihmettelen myös nykypäivänä niin kovasti esillä olevaa työssä jaksamisen käsitettä. Se ei ole vielä kovin kummallista hyvinvointia, että ihminen jaksaa käydä töissä.
 
Tiukkojen taloudellisten realiteettienkin maailmassa riittää hedelmällistä maaperää ja kiinnostuneita kuulijoita arvopohdinnoille.
 
– En ole oikeastaan koskaan kohdannut sellaista asennetta, että puhu sinä pappi vaan pehmeitä, me tehdään kovaa bisnestä, Heinimäki sanoo.
 
– Ehkä kylmää ja moraalitonta bisnesmaailmaakin on, mutta minua ei kutsuta sellaisten firmojen tilaisuuksiin. On hirmu innostavaa, kuinka vaikkapa jonkun teknisen alan ihmiset innostuvat tuhansia vuosia vanhojen viisaiden tavasta analysoida ja luokitella esimerkiksi moraalia. Muinaiset kardinaalihyveet rohkeus, kohtuullisuus, järkevyys ja reiluus ovat edelleen täysin relevantteja työkaluja minkä tahansa yrityksen toiminnan arvioimiseen.
 
Vuonna 1965 syntynyt Heinimäki ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi, kolumnistiksi ja luennoitsijaksi vuonna 2001. Sitä ennen hän työskenteli tiedottajana Kirkkopalveluissa, pappina Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ja toimittajana Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
 
– Olen oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja ahminut kirjoja pienestä pitäen. Kouluaikoina Lohjalla tein erilaisia pienlehtiä, joten juttujen kirjoittaminen ja julkaiseminen olivat tuttua puuhaa jo 15-vuotiaasta. Minulle on ominaista ajatella kynä kädessä.
 
– Yliopistossa aloin kirjoittaa teologian opiskelijoiden Kyyhkynen-lehteen juttusarjaa vanhoista pyhimyslegendoista otsikolla Veijareita ja pyhimyksiä. Ne saivat oman lukijakuntansa ja minulle ehdotettiin tarinoiden kokoamista kirjaksi. Esikoisteokseni Pieni mies jalustalla ilmestyi vuonna 1994.
 
Heinimäki on kirjoittanut muun muassa uskonnon ja huumorin suhteesta, kuolemansynneistä ja luterilaisuudesta. Lisäksi hän on tehnyt viini- ja ruokakirjoja, muusikkoelämäkertoja ja uskonnon oppikirjoja. Hän on yksi eniten julkisuudessa esiintyviä kirkonmiehiä Suomessa.
 
– Ilmeisesti osaan sanoa teologisia asioita kansantajuisesti. En joudu myöskään miettimään asemaani lausuessani käsityksiäni, mikä tekee minusta ehkä otollisen haastateltavan.
 
– Teologisesti katseeni on kaukana menneisyydessä, enkä missään nimessä koe edustavani jotakin kaikkea uutta palvovaa kristillistä liberalismia. Siihen olen kuitenkin väsynyt, että ihmisen seksuaalista suuntautumista pidetään teologisena tai eettisenä kysymyksenä. Sitä se ei ole. Sen sijaan oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat eettisiä kysymyksiä.
 
Heinimäki haluaa myös tuoda valoa suomalaisten synkkiin mielikuviin luterilaisuudesta.
 
– Yleinen hokema ankarasta luterilaisesta työmoraalista pohjautuu tulkintavirheeseen Max Weberin teoksesta Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, joka julkaistiin vuonna 1904. Siinä hän käsittelee 1600-luvun kalvinistien keskuudessa syntyneitä ajatuksia maallisen menestyksen ja Jumalalle otollisuuden yhteyksistä. Tällaiset ajatukset eivät luterilaisuuteen kuulu.
 
– Martti Luther oli entinen munkki, joka ison kriisin kautta hylkäsi luostarin eristyneisyyden ja perusti perheen. Hänen ajattelussaan onni löytyy arjesta, normaalista työnteosta sekä puolison ja lapsien rakastamisesta. Luterilaisuuden mukaan aivan tavallinen elämä on sitä, missä Jumalan tahto toteutuu.
 
 

Päivän lehti

1.4.2020