Kanta-Häme

Puinti vaatii kuivan sään ja sinnikkään viljelijän

Tiistaina hämeenlinnalaisen maanviljelijän Pertti Toivion aamu alkoi tilakeskuksessaan sijaitsevalta kuivurilta. Hän oli jättänyt edellisiltana puimansa kaurat yön ajaksi kuivumaan, vaikkei tällä hetkellä viljaa tarvitsisi montaa tuntia kuivattaa.

– Kaura on juuri nyt erittäin kuivaa, viljankosteus on noin 16–19 prosenttia. Kuivauksen jälkeen se on alle 14-prosenttista, Toivio kertoo.

Tällä viikolla puintisää on maanviljelijälle mitä mainioin. Hämeenlinnan seudulla on satanut viimeksi perjantaina, ja vilja on saanut pelloilla kuivua parin kuivan päivän aikana.

Toivio kylvi viviana-lajikkeen kaurat toukokuun alussa, joten lajikkeen 110 päivän kypsymisaika tuli täyteen elokuun lopussa. Puinti on viime viikkoina viivästynyt, mutta lauantaina Toivio pääsi vihdoin vauhtiin.

– Homma on pakko pysäyttää, jos sade alkaa. Nyt sää on parhaimmillaan, hän sanoo, vaikka taustalla näkyy harmaan pilven rintama.

– Ne hajaantuvat kyllä, hän toteaa ja hymyilee.

Maanviljelijän pelto ei vettä enää kaipaa.

Sade viivästytti puintikautta

Elokuun lopussa yllättänyt sadekausi on hidastanut sadonkorjuuta Kanta-Hämeessä. Hämeenlinnan alueella tilanne on melko hyvä, jos Toivion mukaan vertaa Kanta-Hämeen läntisiin alueisiin.

Lounais-Suomessa on puolestaan päästy sadonkorjuuseen aikaisemmin, kiitos kelvollisten kelien.

– Forssan länsipuolella on satanut paljon enemmän, joten siellä tilanne on vielä huonompi. Pellot ovat pehmeinä, eivätkä ne kanna leikkuupuimuria, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n Hämeenlinnan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Toivio sanoo.

Viimeinen kuukausi ennen puintia ratkaisee paljon. Mikäli oikeaan aikaan ei päästä puintitöihin, vilja voi alkaa itää. Itänyt vilja ei kelpaa elintarvikkeeksi, ainoastaan rehuksi. Huonolaatuisesta viljasta saa luonnollisesti huonomman hinnan.

Toiviolla on kaikkiaan 80 peltohehtaaria viljelyksessä. Näistä 30 on kauraa, 25 rapsia ja 25 vehnää. Hän arvioi oman satonsa laatua varovaisen myönteisesti.

– Ainahan arvioidaan, että on tulossa hyvä sato, mutta se tehdään ennen puintia. Sen jälkeen voi vielä moni asia mennä mönkään.

Päivät venyvät pitkiksi

Mitä viljan puiminen itsessään vaatii hyvän sään lisäksi? Ainakin leikkuupuimurin ja kelvollisen työmoraalin. Puintiaikaan Toivio aloittaa päivänsä aikaisin aamulla ja lopettaa iltayhdeksän jälkeen, kun ei näe enää puida.

Viiden päivän aikana Toivio on saanut noin 20 hehtaaria puitua, eli päivässä ehtii kerätä 5 hehtaaria. Meluisa puimuri nappaa talteen maan kasvattaman ruoan raaka-aineen, ja Rosenlew-merkkinen kone sylkee peräpäästään pellolle akanat.

Toivio ajaa noin parisataametrisen sadan edestakaisin ja tyhjentää välillä talteen kerätyt jyvät traktorin lavalle. Sitten sama taas jatkuu. Kun peräkärry on täynnä, hän käy tyhjentämässä lastin 9 kilometrin päässä sijaitsevaan kuivuriin.

Pienen jyvän keräämistä varten tarvitaan valtavasti työtä ja koneita.

– Maanviljelys ei ole pelkästään sitä, että otetaan siemen ja lannoitetta ja mennään pellolle. Vaatii tietoa ja kokemusta, jotta saa hyvän sadon. Jos ei seuraa maanviljelysalaa, putoaa melko nopeasti kärryiltä, Toivio toteaa.

Viime päivinä Toivio on saanut kerättyä viisi tonnia kauraa peltohehtaaria kohden. Sato on toistaiseksi ollut kelvollinen. Huonoimpina vuosina kauraa on puitu vain kaksi tonnia hehtaarilta tai jopa jäänyt puimatta. Kauran tonnihinta liikkuu tällä hetkellä 110–125 eurossa.

– Tätä sitten myydään lokakuusta huhtikuuhun.

Puinti jatkuu vielä kuukauden päivät. Kun kaurapellot on puitu, on luvassa vehnän ja rapsin vuoro. (HäSa)