Kanta-Häme

Pullerin kentät ovat olleet Valtsun valtakuntaa 47 vuotta – Nyt alkavat eläkepäivät ja maratontreenit

Vladimir Tschernov on 47 vuoden ajan pitänyt huolta Pullerin urheilupaikoista.
Vladimir Tschernov on aina saanut asiakkailtaan suoraa palautetta. Ehkä viime vuosina on alettu vähän paremmin ymmärtää, että kentänhoitajakin on vain ihminen eikä mikään taikuri, joka voi vaikuttaa säähän tai kaupungin resursseihin. Kuva: Riku Hasari
Vladimir Tschernov on aina saanut asiakkailtaan suoraa palautetta. Ehkä viime vuosina on alettu vähän paremmin ymmärtää, että kentänhoitajakin on vain ihminen eikä mikään taikuri, joka voi vaikuttaa säähän tai kaupungin resursseihin. Kuva: Riku Hasari

Elettiin vuotta 1972, kun Vladimir Tschernov, tuttavien kesken Valtsu, tuli töihin Hämeenlinnan kaupungin rakennustoimistoon ja pääsi sinne minne halusi: hän sai Pullerin urheilukentät hoitaakseen.

Sen jälkeen työnantajan nimi työtakissa on vaihtunut muutamaan kertaan, mutta asemapaikkana on aina säilynyt Pullerin kenttä ja asiakkaina liikuntapaikkojen käyttäjät useassa sukupolvessa.

 

Viiden hehtaarin alue Härkätien, Parolantien, Meijerikadun ja moottoritien välissä on ollut Valtsun valtakuntaa 70-luvulta lähtien. Sen aikaista Pulleria ei nykyjuniori edes tunnistaisi samaksi paikaksi.

– Alussahan täällä ei ollut kuin kaukaloita ja pieni työmaakoppi.

Myöhemmin on tullut hiekka- ja nurmikenttiä, pukuhuoneet ja tekonurmi lukuisten eri urheilulajien käyttöön. Sekä pari urheiluhallia, joista käsin aluetta nykyään hoidetaan ja valvotaan.

Useiden urheilijapolvien kasvua kentän laidalta seurannut Valtsu on varsin tyytyväinen nykyisiin olosuhteisiin. Tosin pallokenttien peruskunnostus olisi jo ajankohtainen.

– Näitähän ei ole koskaan rakennettu perustuksiltaan pallokentiksi, vaan ne on vain tasattu. Mutta silloin otteluita ja harjoituksia jouduttaisiin siirtämään muualle.

Alussa asiat tehtiin pitkälti käsityönä ja koneet tulivat isommissa määrin avuksi vasta 1980-luvun lopulta lähtien.

– Tekonurmen tulo oli kenttien hoidon kannalta ehkä suurin uudistus. Kaikki haluavat pelata sillä, joten nurmikentät pysyvät nyt paljon paremmassa kunnossa.

Takana 48 maratonia juosten

Valtsu on työn puolesta viettänyt paljon aikaa kentillä ja kaukaloissa, mutta itse hän on enemmän kestävyyslajien ystävä.

Maalla kasvanut poika oli veljensä kanssa innokas hiihtäjä, kunnes harrastus jäi villeinä teinivuosina. Vasta kolmekymppisenä liikkuminen alkoi taas kiinnostaa.

– Tuli sellainen olo, että on pakko ruveta tekemään jotain kroppansa eteen, joten lähdin juoksemaan.

Viimeinen Lehijärven lenkki oli Tschernovin ensimmäinen kisa ja seuraavaksi hän osallistui Pekka Kiviharjun järjestämään maratontestiin, jossa hän tuli toiseksi. Seuraavalla kerralla hän oli nopein ja kipinä oli syttynyt.

Koskisen Jokke tuli kysymään tulenko Joken talliin juoksemaan ja minähän sanoin, että ilman muuta.

Hämeenlinnan Kisan paidassa Valtsu on juossut 48 täysmaratonia Suomessa ja ulkomailla. Pari viime vuotta on tosin mennyt urheiluvammojen takia toimitsijatehtävissä.

Nyt vammat ovat kuitenkin taaksejäänyttä elämää ja ajatus maratonille lähtemisestä kutkuttaa taas mielessä.

– Viimeisin Hämeenlinnan kaupunkimaratonini oli niin huono suoritus, että se on jäänyt oikeasti kismittämään. Ei niin huonoon suoritukseen voi lopettaa.

Tavoitteena on testata kuntoa jollain sopivalla puolimaratonilla ja katsoa, josko rahkeet riittävät vielä täyspitkälle matkalle.

- Tätä ei tule ikävä, Valtsu sanoo kalkkikärryistä. Kuva: Riku Hasari
– Tätä ei tule ikävä, Valtsu sanoo kalkkikärryistä. Kuva: Riku Hasari

Kalkkikärryillä Mongoliaan

Vaikka kaksivuorotyö ulkona säässä kuin säässä alkoikin käydä raskaaksi pitkän työuran loppupuolella, on Vladimir pitänyt työstään ja työkavereistaan.

Selväksi on myös käynyt, että kaupunkilaiset pitävät liikuntapaikoistaan.

– Syksyllä kun autojen ikkunat alkavat huurtua täältä käydään jo kysymässä onko jää valmiina. Se on odotettu asia.

 

Yhtä asiaa hän ei jää tänään päättyvästä työstään kaipaamaan eläkepäivillään. Ne ovat kalkkikärryt, joilla tehdään valkoiset viivat jalkapallokentille ja muille kesälajien pelipaikoille.

Tschernov ei ole koskaan laskenut kuinka monta kilometriä hän on ensin kalkki- ja myöhemmin maalikärryjä työntänyt pitkin Pullerin pelikenttiä, joten tehdäänpä se nyt hänen puolestaan.

Jalkapallokentällä on valkoista viivaa noin 600 metriä. Koska pelikaudella jokainen kenttä on pitänyt tehdä pahimmillaan useita kertoja päivässä kalkin kadotessa sateen ja pelaajien kenkien mukana, voisi Valtsun arvioida tehneen kolmisensataa kenttää vuodessa. Siitä kertyisi valkoista viivaa yli 5000 kilometriä, eikä mukaan ole edes laskettu kärryjen siirtelyä kentältä toiselle.

Yhtenäistä viivaa riittäisi siis Pullerin kentiltä aina Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin asti.

Eiköhän siinä ole ihan riittävästi yhden miehen työksi. HäSa