Kanta-Häme

Punk ei musiikkina kolahda, mutta onnea pojat Euroviisuihin!

Däng, däng, däng, däng, Aina mun pitääärggh…

Onnenonkijoiden kosketinsoittaja Mikko Muuriaisniemi murjoo soitintaan ja esittää varsin hyvin alkuperäistä kunnioittavan näytteen Pertti Kurikan Nimipäivien Euroviisukappaleesta.

– Tän verran osaan. Vaikka vetelenkin erikoisalanani virsiä, muukin musiikki lähtee! toteaa show-miehen elkein haastattelutilanteen haltuun alusta lähtien ottanut Muuriaisniemi.

Virvelin päivätoimintakeskuksen yhtyeellä on tänään treenit.

– Ja sieltä tulee aplodien saattelemana Panu Matikka, kotipesän kingi! Muuriaisniemi hauskuuttaa solistin saapuessa hieman myöhässä.

Koko Suomen ja saamastaan julkisuudesta päätellen loputkin Euroopasta sekaisin saanut PKN on – jälleen kerran – hieman erilainen yhtye Euroviisuissa.

Jo nyt on satavarmaa, että Suomen media tulee hehkuttamaan punkkareita ennakkosuosikkina ja PKN-miehet Kari Aalto, Pertti Kurikka, Sami Helle ja Toni Välitalo tulevat olemaan yksi kilpailujen seuratuimmista ja haastatelluimmista esiintyjistä Itävallassa toukokuussa.

Olemme tulleet päivätoimintakeskukseen kysymään, mitä mieltä talon asiakkaat ovat Suomen Euroviisuedustajasta.

– Onhan se itse bändille iso tapaus ja todella mahtavaa, kun erityisryhmillekin annetaan mahdollisuus menestyä, Panu Matikka summaa.

Bänditilaan treenejä seuraamaan tullut Juho Lehtonen kuitenkin epäilee, että PKN saattaa olla vain yksi jatke Euroviisujen kohuesiintyjien pitkässä ja monimuotoisessa perinteessä.

– Ehkä sinne vain valitaan enemmän erikoisuuksia kuin muihin kisoihin. Viime vuonnakin voitti nainen, joka on mies, Lehtonen muistuttaa.

Mikko Muuriaisniemi nyökyttelee Lehtosen sanoille.

– Toki kaikki kunnia PKN:lle ja heidän esittämälleen musatyylille. On se hienoa antaa pojille mahis!

Mutta onko Pertti Kurikan Nimipäivien punk vaikuttanut Onnenonkijoiden musiikkiin? Onko säröt säädetty täysille ja volyymit käännetty vahvistimista yhdelletoista?

– Ei oikeastaan, iskelmä ja suomipoppi on meidän juttu. Ja uusimpana ska-musiikki, Muuriaisniemi toteaa.

Yksimielinen näkemys yhtyeessä vaikuttaa olevan, että Onnenonkijat ei ole ryhtymässä kopioimaan kaavaa menestyksen toivossa. Onhan yhtyeellä jo takana kymmeniä keikkoja, joista nelivuotisen historian paras oli viime tammikuussa Finlandia-talossa järjestetyssä kehitysvammaisten muusikoiden valtakunnallisessa Kemut-bändikatselmuksessa.

– Musiikillisestihan siinä on ihan melodia olemassa ja selvä sanoma, mutta Mikko, sä kun olet musiikkimiehiä, niin tuleeko fiilis, että se on muuten ihan hyvä mutta se juju millä kappale kulkee, on vähän yksinkertainen? Panu Matikka haastaa yhtyetoveria analysoimaan Aina mun pitää -biisiä.

– Olisi siihen voinut muutaman kikkakolmosen heittää. Niin kuin jossain Duke Ellingtonin kappaleessa, että pistetään täysveristä kontrabasso-rummut-jazzkomppia ja loppuun 12-tahtinen blueschorus nokkahuilukvartetilla. Mutta tällä mennään. Toivotaan pojille menestystä! (HäSa)

Onnenonkijat esiintyy Pysäkin orkesterin kanssa Poltinahon seurakuntatalolla 14.4. kello 13.

Päivän lehti

6.4.2020