Kanta-Häme

Puolet hämäläisistä jää ilman paikkaa väestönsuojassa

Väestönsuojapaikkoja on noin puolelle kuntalaisista niin Hämeenlinnassa kuin koko Kanta-Hämeessä.

Useimmissa 1950-luvun jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa on omat väestönsuojat, mutta maaseudulla ja omakotitaloalueilla ei yleensä suojia ole.

Kaupunkilaisille ei ole nimikoituja paikkoja esimerkiksi Hämeenlinnan yleisissä väestönsuojissa. Myllymäessä ja Linnankadulla on kaksi yleistä väestönsuojaa, jotka omistaa kaupunki.

– Kaupunkilaiset eivät voi itse hakeutua Hämeenlinnan isoihin väestönsuojiin, vaan ne on varattu ensisijaisesti kaupungin omille toiminnoille, kertoo pelastuspäällikkö Maria Murtola Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta.

Jos omassa talossa tai taloyhtiössä ei ole väestönsuojaa, hämeenlinnalaisten tulee suojautua väestönsuojan sijaan sisätiloihin.

Suojautumistilanteessa tiedotetaan erikseen, jos suojautuminen olisi mahdollista johonkin muuhun väestönsuojaan.

Tilanne on sama kaikissa Kanta-Hämeen kunnissa. Murtolan mukaan maakunnan pienimmissä kunnissa on vain yksi tai muutama väestönsuoja.

Vain muutamissa isoimmissa Suomen kaupungeissa on yleisiä väestönsuojia, joissa on tilaa kaupunkilaisille.

Ennen väestönsuoja piti rakentaa asuinrakennukseen, jonka kerrosala oli vähintään 600 neliötä.

Vuodesta 2011 alkaen väestönsuoja on ollut velvollisuus rakentaa, jos uudessa kerrostalossa on yli 1 200 neliötä. Esimerkiksi teollisuus- ja kokoontumisrakennusten osalta raja on 1 500 neliötä.

Rakentamisvelvollisuus kuuluu rakennuksen omistajalle. Laki ei velvoita kuntia rakentamaan yleisiä väestönsuojia.

Rakennusvelvollisuuden neliömäärä todennäköisesti nousee, koska hallitus on keventämässä väestönsuojien rakentamista koskevia säännöksiä.

Tavoitteena on alentaa rakentamiskustannuksia ja lisätä tonttituotantoa. Hankkeella pyritään hallitusohjelman mukaisesti purkamaan rakentamisen normeja.

Asiaa koskeva hallituksen esitys oli tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella, mutta nyt ajankohta on auki. Esivalmistelu on tehty pelastusosastolla viime kesänä, ja asia on tällä hetkellä sisäministeriön käsittelyssä.

Väestönsuojan ei tarvitse olla jatkuvasti käyttövalmiina, mutta se pitää saada käyttökuntoon 72 tunnissa. Väestönsuojiin siirtymisessä on siis kolmen vuorokauden reagointiaika.

Murtolan mukaan kuvitteluista riskeistä lähes kaikki ovat sellaisia, ettei väestönsuojiin siirtyminen olisi mielekästä.

Tavanomaisetkin sisätilat tarjoavat useimmiten riittävän suojan, eikä väestönsuojia kuitenkaan ehdittäisi varustaa käyttökuntoon niin nopeasti kuin niihin tulisi siirtyä.

– Väestönsuojan täysin tiiviiksi varustamiseen ja muihin valmisteluihin voi kulua jopa kymmeniä tunteja, mutta esimerkiksi vaarallisten aineiden onnettomuudessa vaaramerkin soidessa ei ole niin paljon aikaa, Murtola sanoo.

Murtolan mukaan suojautumisen kannalta on tärkeää, että ihmiset tunnistavat yleisen vaaramerkin. Sen soidessa kansalaisten pitää vetäytyä sisätiloihin ja sulkea ovet, ikkunat ja ilmanvaihto.

– Kun yleinen vaaramerkki kuuluu, pitää mennä heti sisätiloihin eikä rynnätä katsomaan tapahtumaa. Kokemukset vaaramerkin antamisesta ovat osoittaneet, että osalla ihmisistä on tässä opeteltavaa.

Väestönsuojat rakennetaan lähinnä sodan varalle.

Murtola nostaa toiseksi esimerkiksi sen, jos muualla maailmassa tapahtuisi ydinonnettomuus, jonka laskeuma lähtisi kulkemaan kohti Suomea. Tähän saattaisi mennä päiviä, jolloin väestönsuojat saataisiin käyttövalmiiksi ajoissa.

– Jos onnettomuus sattuu lähialueella, suojia ei ehditä valmistella. Silloin suojaudutaan sisätiloihin, Murtola sanoo. HÄSA