Kanta-Häme

Puolet lemmikeistä haudataan lelun kanssa

Lemmikkien hautausmaa Mummunmäessä tihkuu tunnetta, vaikkei siellä ketään olekaan. Kävijöistä muistuttaa pari palavaa kynttilää ja polun varteen jätetty harava.

Vaikkei Mummunmäkeä säännöllisesti hoidetakaan, ovat haudat siistejä. Rakasta Miskaa ei ole unohdettu.

– Lemmikit ovat nykyisin perheenjäseniä, enemmänkin. Ne ovat monen vanhan ihmisen rakkaita ystäviä, jotka halutaan haudata arvokkaasti. Ajatus lemmikkien hautausmaasta ei kaikkia miellytä, Suomen vanhimman pieneläinkrematorion, Vernan, yrittäjä Esa Rauhala miettii.

Pieneläinhautausmaita on Suomessa useita kymmeniä. Pieneläinkrematotorioita on tällä hetkellä reilut 20, mutta Kanta-Hämeessä krematorioita on enää yksi, Lopella. Aiemmin Rengossa ja Harvialassa toimineet krematoriot ovat lopettaneet toimintansa.

Sateenkaarisillan pieneläinkrematoriota pitävä yrittäjä Petra Vienonen laskee, että tuhkauksia on nyt ainakin 30-40 viikossa eli reippaasti yli tuhat vuodessa.

– Ajattelimme ensin perustaa tähän samaan yhteyteen myös pieneläinhautausmaan, kun tilaa olisi. Se on kuitenkin vain jäänyt, eikä kukaan ole sen perään kysellytkään, Vienonen myöntää.

Lopen Pilpalassa seitsemättä vuottaan toimivan Sateenkaarisillan tulevaisuus näyttää hyvältä. Perjantaina iltapäivällä krematorioon odotettiin vielä neljää asiakasta.

– Olemme hyötyneet muiden krematorioiden lopettamisesta. Tuhkaukseen tullaan pääkaupunkiseudulta asti, Vienonen kertoo.

Kun pieneläinkrematorio Verna perustettiin Lempäälään vuonna 1982, oli se kuusi vuotta Suomen ainoa krematorio. Pikkuhiljaa suosio on kasvanut koko ajan ja krematorio on perustanut Espooseen uurnalehdon ja Tampereelle uurnaholvin.

Esa Rauhalan mukaan kuolleita lemmikkejä tuodaan tuhkattavaksi sadan kilometrin säteellä.

– Eivät kaikki halua uurnaa kotiin, vaan monen mielestä on kaunis ajatus haudata uurna lehtoon. Joskus rakkaan lemmikin tuhkat halutaan sirotella tutuille lenkkipoluille tai kotimetsikköön, Rauhala sanoo.

Eläimen kuolema on tunteita täynnä. Yli puolet haluaa viimeiselle matkalle mukaan tutun viltin tai lempilelun. Pitkä kokemus auttaa Rauhalaa löytämään yleensä juuri ne oikeat sanat, kun lemmikkiä aletaan hänelle muistella.

Hämeenlinnalaiset lemmikit on haudattu jo 30 vuotta Mummunmäelle. Hautausmaa on kaupungin maalla, mutta se ei ole kenenkään vastuulla. Jokainen lemmikkinsä alueelle haudannut on vastuussa omasta haudasta.

Papinniittyyn saa kuka tahansa haudata eläimensä maksutta, sillä sitä ei valvota. Monissa kaupungeissa hautausmaista vastaa paikallinen eläinsuojeluyhdistys, mutta Hämeenlinnassa se järjestää vain satunnaisesti hautausmaan siivoustalkoita. Edellisestä on vuosia aikaa.

Kuolleen lemmikin hautaaminen ei ole ongelmatonta. Talvella eläintä on mahdotonta haudata metrin syvyyteen jäiseen maahan, eikä kaikilla ole muutenkaan mahdollisuutta kuljettaa kuollutta lemmikkiä toiselle puolelle kaupunkia.

Eläinten hautaus- ja tuhkauspalvelut lisääntyvät nopeasti. Uurnamallistot ovat vaikuttavia ja onpa niille alettu valmistaa myös omia arkkuja. Erilaiset hautakivet ja muistokorut ovat hyvin suosittuja.

– Uusin ilmiö on hankkia hopeakoru, jonka sisällä on rakkaan lemmikin tuhkaa. Tuhkaa on myös talletettu lasin sisään.

Päivän lehti

4.6.2020