Kanta-Häme Hämeenlinna

Heikki Punkarilla on lasitehtaalla takana puoli vuosisataa ja 600 000 Aalto-vaasia

Heikki Punkarin mukaan kuvan lasipaino on maailman painavin. Pallo painaa 27 kiloa. Kun sitä tehtiin, pillin varressa vuorotteli kolme miestä, Punkarin lisäksi Arto Vilkki ja Tero Välimaa. Kuva: Pekka Rautiainen
Heikki Punkarin mukaan kuvan lasipaino on maailman painavin. Pallo painaa 27 kiloa. Kun sitä tehtiin, pillin varressa vuorotteli kolme miestä, Punkarin lisäksi Arto Vilkki ja Tero Välimaa. Kuva: Pekka Rautiainen

Urheilijalta kysytään suorituksen jälkeen, miltä nyt tuntuu.

Sama kysymys on pakko esittää myös lasinpuhaltajamestari Heikki Punkarille, joka jäi heinäkuun alussa eläkkeelle Iittalan lasitehtaalta lähes 50 vuoden työrupeaman jälkeen.

– En ole vielä varmaan edes sisäistänyt asiaa. Näin kesällä olisi loma joka tapauksessa, joten tämä tuntuu samalta kuin muina kesinä, Punkari sanoo.

Lasipaikkakunnan perinteenjatkaja

Hän edustaa vielä sitä lasipaikkakunnan perinnettä, että koko suku sai leipänsä tehtaalta. Iittalan lasitehtaalla ovat työskennelleet myös Heikki Punkarin äiti ja isä sekä kaksi setää, ja mummokin pyörähti tehtaalla maalaamassa 1920-luvulla.

Myös Punkarin vaimo Eila Ilmén-Punkari on töissä lasitehtaalla, ja hänellä on vielä muutama vuosi jäljellä eläkeikään. Eikä Heikki Punkarikaan aio pysyä kokonaan pois vanhalta työpaikaltaan.

Hän on toiminut tehtaalla vuodesta 2008 alkaen vuorovastaavana ja kouluttajana, ja opetustehtäviä hän on luvannut hoitaa jatkossakin.

– Tarvittaessa auttelen muutenkin, hän kertoo.

Heikki Punkari on kotoisin Iittalasta. Hän sanoo, ettei koskaan edes harkinnut mitään muuta työtä kuin lasinpuhaltajan ammattia.

Nuoria voisi ottaa enemmänkin

Hän oli tehtaalla jo 15-vuotiaana koululaisena pihatöissä, mutta kesällä 1971 tehtaan ovet avautuivat.

– Olin apupoikana, sieltä kaikki aloittivat. Se oli aikaa ennen öljykriisiä, eli tehdas pyöri kolmessa vuorossa ja myös viikonloppuisin.

1970-luvun alussa lasitehtaalla ei puhuttu työssä oppimisesta eikä oppisopimuskoulutuksesta. Puhaltajantaitoa kartutettiin omalla ajalla työvuorojen jälkeen, ja vanhemmat konkarit pitivät niksinsä omana salaisuutenaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Heikki Punkari kertoo, että suurin osa vitriinin lasiesineistä on lasinpuhalluskilpailun osallistujapalkintoja. Punkari on ollut mukana joka kerta, kun kilpailu on järjestetty. Kuva: Pekka Rautiainen
Heikki Punkari kertoo, että suurin osa vitriinin lasiesineistä on lasinpuhalluskilpailun osallistujapalkintoja. Punkari on ollut mukana joka kerta, kun kilpailu on järjestetty. Kuva: Pekka Rautiainen

Nykyään tarjolla on myös lasialan koulutusta ja Iittalaan otetaan säännöllisesti nuoria puhaltajanoppiin.

Heikki Punkarin mukaan tehtaan tulevaisuus vaikuttaa turvatulta, mutta nuoria pitäisi ottaa oppisopimuskoulutukseen jopa enemmän kuin nyt. 1990-luvun alun lama irtisanomisineen aiheutti sen, että tehtaalta puuttuu yksi sukupolvi.

– Onneksi sitten myöhemmin tehtaalle palkattiin unkarilaisia lasinpuhaltajia. Tulijoista suurin osa työskentelee tehtaalla edelleen, ja se on hyvä asia.

Timo Sarpaneva innosti ja lumosi

Heikki Punkari johti pitkään verstakkoa, joka tekee muun muassa Aalto-vaaseja. Ne puhalletaan muottiin yksitellen ilman koneiden apua.

Punkari laskeekin tehneensä 30 vuoden aikana kuta kuinkin 600 000 eri kokoista Aaltoa. Se ei silti ole hänen lempiesineensä, vaikka tehtaan lippulaiva onkin.

– Minä olen aina tykännyt vaativista tekniikoista. Esimerkiksi filigraanilasia tai Timo Sarpanevan Claritas-teoksia on ollut hienoa tehdä. Mieleisintä on ollut uniikkitöiden teko yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Samoin Punkari on tehnyt mielellään myös omaa taidetta monenlaisilla tekniikoilla. Iittalan lasitehtaalla on sallittua tehdä omalla ajalla omia töitä.

– Siitä täytyy kiittää tehdasta, ja onhan se hyvä ammattitaidon ylläpidon ja kehittymisen kannalta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Heikki Punkari on tehnyt paljon myös itse suunnittelemiaan lasiesineitä. Vaativat tekniikat, kuten filigraani, ovat aina kiinnostaneet häntä. Kuva Pekka Rautiainen

Taidelasin perinne toivottavasti jatkuu

Muotoilija Timo Sarpanevan Claritakset ja Tapio Wirkkalan Kantarelli ovat lasinpuhaltajamestarin suosikkeja. Timo Sarpanevaa Punkari kehuu siitä, että tämä arvosti lasinpuhaltajien ammattitaitoa ja toi sen myös esiin joka käänteessä.

– Sarpaneva vietti aikaa meidän kanssamme, ja hänen innostuksensa, suorastaan lumouksensa tarttui. Nykyiset lasitaiteilijat eivät enää juurikaan harrasta sellaista, ja se on nuorten puhaltajien kannalta sääli. Nuoret eivät pääse kokemaan sitä samaa tunnelmaa.

Poikkeuksiakin tosin on, kuten nuori suunnittelija Santtu Mustonen, joka on järjestänyt työpajoja tehtaalla ja jatkoa on luvassa.

Heikki Punkari toivookin, että myös jatkossa osattaisiin hyödyntää Iittalan lasitehtaan mahdollisuuksia taidelasin tekemiseen.

– Osaamista on, siitä se ei jää kiinni. Olisi mahtavaa, jos Iittalassa järjestettäisiin taideworkshoppeja, joissa olisi nuoria oppisopimuspuhaltajia ja suunnittelijoita ja myös kokeneempaa puhaltajakaartia. HÄSA

Suomeksi: verstakko työporukka joka valmistaa tehtaalla kulloinkin jotakin tiettyä lasiesinettä.

Heikki Punkari

Lasinpuhaltajamestari, kouluttaja.

66-vuotias, kotoisin Iittalasta ja asuu Iittalassa edelleen.

Aloitti työt lasitehtaalla kesätöissä vuonna 1969, vakinaisena vuodesta 1971 alkaen.

Pääsi vuonna 1977 opettelemaan taidelasin tekoa Kokkosen verstakossa, toimi myöhemmin verstakon vetäjänä vuosina 1986-2008. Vuodesta 2008 alkaen vuorovastaava ja työpaikkakouluttaja.

Perheessä vaimo ja tämän kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta.

Punkarille myönnettiin vuonna 2018 Suomen leijonan ansioristi hänen ansioistaan lasinpuhaltajana ja nuoren puhaltajapolven kouluttajana.

Suunnitelmat eläkkeellä

Kalastusharrastus jatkuu, sen lisäksi Punkari suunnittelee aloittavansa valokuvaamisen. Lisäksi tarkoitus on elvyttää vanha petankkiharrastus.

Oho!

Punkari sai työkavereilta läksiäislahjaksi muun muassa Jypin pelipaidan.

– Kerhon, Tapparan ja Ilveksen kannattajia oli tehtaalla tarpeeksi. Minä ajattelin, että alan kannattaa Jyppiä, niin saadaan kunnon keskustelut aikaan.

Päivän lehti

19.9.2020

Fingerpori

comic