fbpx
Kanta-Häme

Puolustuksen puheenvuoro

Ensin Ari Laivola luuli sen olevan pilaa. Autourheilua harrastava maanrakennusyrittäjä oli lähdössä samalla viikolla poliisien ralliin Belgiaan, kartturinaan tuttu poliisimies.

– Hän aina kertoili, minkälaisia jekkuja poliisit järjestävät toisilleen. Kun ennen aamukuutta arkiaamuna Keskusrikospoliisin miehet rynnivät kotiimme, käskin heitä lopettamaan pelleilyn, koska oli kiireinen päivä tulossa, mies muistelee.

Siitä alkoi viiden vuoden henkilökohtainen ja julkinen kiirastuli, jota parhaillaan puidaan käräjillä. Laivola kiistää häntä kohtaan esitetyt syytteet törkeistä ympäristörikoksista, joista on mahdollisuus saada jopa kuuden vuoden vankeustuomio.

Toukokuun 17. päivä vuonna 2011 Laivolan kodissa, yrityksessä ja sen toimipaikoilla toteutettu poliisin, rajavartiolaitoksen, ely-keskuksen ja puolustusvoimien operaatio hakee vertaistaan Suomen rikoshistoriassa. Laivolan mukaan iskuun osallistui 113 poliisia ja valmius oli muun muassa kahden helikopterin käyttöön.

Jutun silloinen tutkinnanjohtaja on jo menehtynyt, eikä Hämeen Sanomat saanut varmistusta poliisioperaation koosta KRP:ltä. Laivolan tiedot perustuvat hänelle kuulusteluissa kerrottuun.

Laivolan ja muiden epäiltyjen ollessa pidätettyinä sorakuopilla etsittiin armeijan kalustolla jäteöljyä ja muuta ongelmajätettä, jota ely-keskus epäili yrityksen dumpanneen maastoon kymmeniä tonneja.

Operaatioon oli valmistauduttu KRP:ssä lähes puoli vuotta myös kuuntelemalla Laivolan, hänen läheistensä ja yrityksen työntekijöiden puheluja.

– Saimme tietää asiasta vasta kun kirjeissä ilmoitettiin, että puhelimenne kuuntelu on lopetettu. Käräjäoikeus ei ollut antanut lupaa aineiston käyttöön, Laivola kertoo.

Laivolan mukaan KRP:n tutkijat olivat seuranneet häntä myös perheen hiihtoreissulle Itävaltaan.

Hänet vapautettiin lopulta kolmen pidätyspäivän jälkeen, koska vangitsemiselle ei ollut perusteluja. Laivola väittää kuitenkin poliisin kohdelleen häntä pidätysaikana epäasiallisesti.

Laivolan mukaan viereiseen selliin raahattiin vanha metalliromulla täytetty pulsaattoripesukone, jonka oli tarkoitus pitää hänet valveilla kuulusteluja varten, joissa häneltä painostettiin tunnustusta.

Hämeen poliisilaitos kiistää tämäntyyppiset kuulustelumetodit ehdottomasti.

– Aivan uskomaton väite. Tarkistimme asian, eikä tuohon aikaan putkatiloissa ollut minkäänlaista pesukonetta. Olisiko kolissut pidätetyn pään sisällä? kysyy apulaispoliisipäällikkö Tero Seppänen.

Vapaudessa Laivolaa odotti julkisuusmylly. Kasvussa olleen yrityksen toiminta oli keskeytetty, aineistot takavarikoitu ja tilit jäädytetty. Turvaamistoimenpiteenä viranomaiset hakivat neljän miljoonan euron vakuutta, joka olisi kaatanut yrityksen heti.

Yritys on toiminut nyt viisi vuotta luottokelpoisuutensa menettäneenä, kassansa varassa. Toimitusjohtajan mukaan yrityksen kehittäminen on ollut ulkopuolisen rahoituksen puuttuessa mahdotonta.

– On ihme, että yritys on pystyssä. Tutkinnanjohtaja lopulta neuvottelujen jälkeen ymmärsi, ettei tutkinnan tarkoitus voi olla yrityksen ajaminen konkurssiin ja vetäytyi turvaamistoimenpiteistä, toteaa Laivolan asianajaja Juha Kallioinen.

Lokakuun lopulla alkaneilla käräjillä syyttäjä lähtee summista ja epäillyistä teoista, jotka ovat lähes samoja kuin ely-keskuksen joulukuussa 2010 tekemässä tutkintapyynnössä. Rastilan ja Ratatien maankäsittelyalueiden maaperä on tutkittu jokaista kuutiosenttiä myöden.

– Alueille kuulumatonta materiaalia on löytynyt 450 kiloa eli peräkärryllinen, kun maata on seulottu 70 000 peräkärryllistä, Laivola sanoo.

Tuo “vieras aine” on hänen mukaansa lähinnä muoviromua ja viisi vanhaa maalitölkkiä. Käsittelyn keskiöön on noussut asianajaja Kallioisen mukaan Ratatien kaatopaikaksi luvitettu alue.

– Tasaiseksi lanattu rakennusjäte on syyttäjän mukaan loppusijoitettua, mutta yritys on aina toiminut niin, että se on kasannut jätteitä odottamaan käsittelyä ja murskausta. Luvan mukaan näin saa tehdä kolmen vuoden ajan. Murskaus kannattaa tehdä isoissa erissä, koska siitä syntyy meteliä.

Laivola ei käsitä ely-keskuksen toimintaa.

– Luvat alueillemme myönsi elyn edeltäjä, mutta sama tarkastaja on luvittanut ja valvonut alueiden toimintaa vuosia ennen iskua. Vain kerran on huomautettu ylisuurista betonikappaleista alueen reunalla. Ne korjasimme heti.

Rastilan soranottoalueella luvan valvoja on ollut Janakkalan kunta. Kallioisen mukaan kunta on eri mieltä lupaehtojen noudattamisesta kuin ely.

– Vuosia valvottu toiminta muuttuikin yhtäkkiä valtavaksi rikollisuudeksi. Luvan saaneen toiminnanharjoittajan on hallintomenettelylain mukaan pystyttävä luottamaan viranomaisen antamiin ohjeisiin, Kallioinen sanoo.

Mikä voisi olla ely-keskuksen ja poliisin motiivi näin mittavaan toimintaan? Laivola on keksinyt vain yhden selityksen, jonka hän tiedostaa kuulostavan salaliittoteorialta.

– Eräältä poliisilta saimme vinkin tutustua vuonna 2007 toteutettuun Lokki-projektiin. Se oli KRP:n ja Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän selvitys ympäristörikollisuuden laadusta ja yleisyydestä.

EU:sta oli tullut Suomelle painetta siitä, että ympäristörikollisuuden määrä on Suomessa aivan liian pieni verrattuna muihin maihin.

Työryhmän raportissa vuodelta 2011 todetaan: “Erityisesti rakennustoiminnan (myös maanrakennus) piirissä suoritettava paljastavan toiminnan suorittaminen toisi ympäristörikosten lisäksi esiin myös muuta harmaan talouden rikollisuutta. Epäillyssä törkeässä ympäristön turmelemisessa paljastavan toiminnan harjoittaminen ns. epäkonventionaalisin keinoin olisi myös lainsäädännön puolesta hyvin mahdollista. Törkeä ympäristön turmeleminen on ns. ylitörkeä rikos, jonka rangaistusmaksimi on kuusi vuotta, millä on vaikutusta esimerkiksi telekuuntelun suorittamisen edellytyksiin.”

– Tällainen isku kuvaillaan Lokki-projektin materiaaleissa juuri meidän tyyppiseen yritykseen. Tarvittiin alalle pelote ja esimerkkitapaus. Uskon, että olemme valikoituneet kohteeksi ihan sattumalta, Laivola pohtii.

Hän sanoo raskaan tutkintaprosessin maksaneen yritykselleen miljoonia euroja ja itselleen avioliiton. Yhteiskunnan käyttämää panosta mahdollisten rikosten tutkintaan on vaikea arvioida, mutta kustannukset saattavat kohota niin ikään seitsemännumeroisiksi. HäSa

Menot