Kanta-Häme Hämeenlinna

Yrjön tarinoita: Purkamisella on pitkät perinteet ykköskorttelissa

Aivan 1970-luvun alussa Hämeenlinnassa ihasteltiin uutta ja kiiltävää.
Centrum edusti kaikkea sitä hienoa, mitä pikkuinen Hämeenlinna uskoi tarvitsevansakin. Kuva: x
Centrum edusti kaikkea sitä hienoa, mitä pikkuinen Hämeenlinna uskoi tarvitsevansakin. Kuva: x

OSA 6

Puutalo-Hämeenlinna jäi lopullisesti historian hämäriin, kun kaupungissa koitti tavaratalojen aika.

Olihan täällä ollut skogsterit ja ehot jo pitkään, mutta varsinaiset tavaratalot saavuttivat Hämeenlinnan vasta 1960-luvulla, kun Hämeensaaressa avattiin Suomen ensimmäinen hypermarket Raketti.

Vähän ennen Rakettia keskusta oli jo saanut Centrumin ja puoli vuotta Raketin jälkeen Sokoksen. Vuodet 1970 ja 1971 olivat Hämeenlinnassa täynnä uuden ajan ihmettelyä ja uskoa valoisaan tulevaisuuteen.

Vanhalle Hämeenlinnalle ei tuolloin paljon arvoa annettu, mutta onneksi siitä säilyi edes rippunen. Centrumin ja Sokoksen jyräämässä ykköskorttelissa edustivat vanhaa enää Sibeliuksen syntymäkoti ja Kansallispankin punatiilinen kolossi.

 

Muutoksen tuulet ovat aina tuivertaneet ykköskortteliksi nimetyllä tontilla.

Vuonna 2019 itketään kivijalkakauppojen häviämistä, mutta sata vuotta sitten juuri ykköskortteli oli kaupungin kaupankäynnin ykköspaikka. Etenkin nuoriso viihtyi kadun kahviloissa enemmän kuin hyvin.

Korttelissa oli pääasiassa kaksikerroksisia puutaloja, joiden yläkerrassa asuttiin ja alakerrassa käytiin kauppaa. Talojen käymälät olivat pihalla niin kuin Hämeenlinnan vanhoissa taloissa yleensäkin. Ulkovessojen aika alkoi loppua vasta 1970-luvulla.

Suuren tontin Kasarmikadun puolen omistivat ennen osuustukkukauppaa liikemiehet Adolf Kiuttu ja Hägg. Sokoksen puoleisen tontin osan Raatihuoneenkadulla omisti sen sijaan Johan Gustaf Grön.

Grönin talon tontti ei riittänyt yksin Sokokselle, vaan tavarataloa varten jouduttiin ottamaan lisää maata entisestä Sokoloffin talosta.

 

Kauppias mainosti aivan 1900-luvun alussa Hämeen Sanomissa:

J.G.Grönin sekatavarakauppa on niin monipuolinen, että käy mahdottomaksi osapuilleenkaan esittää sen pääasiallisempia myyntitavaroita. Mainittakoon kuitenkin suuret varastot kalanpyydyksiä, matkatarpeita, hevosmiesten tarpeita, kenkiä, hattuja, harmonikkoja ja tuhansia eri lajia kaikellaista pikkutavaraa.”

Grönin sekatavarakauppa toimi Sokoksen paikalla Raastuvankadulla eli nykyisellä Raatihuoneenkadulla. Komean portin itäpuolella oli erilaisia käsityöliikkeitä, mutta Kasarmikadun puoleisella tontin osalla oli liuta leipomoita ja kahviloita.

Monet kahvilat jäivät kaupunkilaisten mieleen elävästi. Yksi tällainen oli Sirkka Vallin kioski Vaahteran varjossa, joka toimi tontilla 1950-luvulla ja lopetti vasta, kun Osuustukkukauppa osti tontin vuonna 1960.

Vanhoihin yrityksiin sijoitettiin Osuusliike Hämeen omia myymälöitä, ja vanhat saivat lopettaa toimintansa.

 

Vanhat puuhökkelit saivat väistyä korttelissa jo oikeastaan ennen kuin Centrumia ja Sokosta alettiin edes rakentaa 1960-luvun lopussa.

Komeiden kivitalojen aikakausi alkoi nimittäin torin laidalla jo 50 vuotta aikaisemmin, kun Kansallis-Osake-Pankin Hämeenlinnan konttori vietti uuden talonsa avajaisia Raatihuoneenkadun ja Sibeliuksenkadun kulmassa. Silloin elettiin vuotta 1915.

Loppujen lopuksi kirkko, raatihuone ja lääninhallitus saivat seurakseen uuden sukupolven kivitaloja, kun säästöpankki ja Kop olivat oikein voimissaan.

Sibeliuksen syntymäkoti avattiin lopulta museona vuonna 1965. HÄSA