Kanta-Häme

Puunkaataja ei saa enää tarttua sahaan

Ehkä muistatte miehen, josta Hämeen Sanomien sunnuntaisivuilla oli tasan vuosi sitten juttua. Silloin Hämeen Sanomat vietti päivän 99-vuotiaan Matti Kurjen seurassa ja seurasi, kuinka mies elelee yksin taloaan Jokimaalla Janakkalassa.

Kurki kaatoi tuolloin luumupuita, jutteli kissoilleen ja muisteli sota-aikoja.

Huomenna Matti Kurki täyttää sata vuotta. Hän on Kanta-Hämeen vanhimpia sotainvalideja.

Edelleen Kurjen ajatukset kulkeutuvat sotaan ja vammautumiseen monia kertoja päivässä. Kurjen tarina onkin ainutlaatuinen.

Maaliskuussa 1940 Matti Kurjen vanhemmat saivat kirjeen:

”Velvollisuuteni on ilmoittaa, että poikanne stm. Matti Jorma Kurki kaatui 5.3.1940 ollessaan velvollisuutensa mukaisesti puolustamassa maatamme ja kansamme korkeimpia arvoja…”

Ei mennyt kuin hetki, ja kotiin saapui toinen kirje. Vaikka se oli lähetetty kaksi viikkoa myöhemmin kuin ensimmäinen kirje, toinen kirje saapui miltei samaan aikaan – onneksi.

”Sairaalasta nyttemmin saapuneen ilmoituksen perusteella peruutan aiemmin lähettämäni ilmoituksen poikanne stm. Matti Jorma Kurjen kaatumisesta. Hän onkin ilmoituksen mukaan haavoittunut 5.3.1940. Taistelujen tuoksinassa syntyy helposti väärinkäsityksiä…”

Kurki haavoittui kranaatin sirpaleesta Summan taisteluiden jälkeen Pirusaaressa Viipurissa. Edelleen Kurjen ohimossa näkyy lommo. Sirpale lensi ohimoon hajottaen alaleuan ja kaikki hampaat. Lisäksi Kurki sai aivovamman ja aistikeskus vaurioitui.

Kurjen pelasti suomalaissotilas Vilho Uusimäki. Hän lähti taistelusaarekkeelle etsimään vainajilta huopatossuja, mutta huomio kiinnittyi Kurjen nenästä nousevaan ilmaan. Uusimäki veti pahoin haavoittuneen Kurjen ahkiolla omalle puolelle.

Puuhommia olisi kiva tehdä

Matti Kurki teki elämäntyönsä Janakkalassa maanviljelijänä. Nyt pellot on myyty, ja osa on vuokralla. Lisäksi yhdelle pellolle Kurki on istuttanut visakoivuja.

– Kaaduin keväällä ja ranteisiin tuli hiusmurtumia. Harmittaa, kun lääkäri kielsi käyttämästä oksasaksia. Koivujen rungoista pitäisi karsia alle kaksisenttiset oksat pois. Vanhuus ei tule yksin, Kurki pahoittelee.

– Puuhommia olisi kiva tehdä. Perunamaatakaan en ole viitsinyt enää tehdä, kun ruoka tulee valmiina.

Vaimonsa kuoleman jälkeen vuodesta 1965 Kurki on asunut yksin. Hän käy kaksi kertaa viikossa Ilveskodin päivätoiminnassa.

– Siinä ne päivät menevät omaa huushollia pitäessä lämpimänä. Lisäksi katselen telkkaria. Erityisesti uutisia ja urheilua. (HäSa)