Kanta-Häme

Puutarhan pahikset

Uusi laki velvoittaa pitämään vieraskasvit kurissa pihassa ja puutarhassa.Kaikkia vieraskasveja ei kuitenkaan tunnisteta eikä niiden haittoja tunneta. Esimerkiksi kanadanpiiskua pidetään perinneperennana, vaikka se on tuontitavaraa, joka valtaa nyt niittyjä ja tienvarsia.

Kullankeltainen kanadanpiisku kukkii naapurin pihalla kadehdittavan komeasti. Kun naapuri keväällä huoltaa perennapenkkiään, otat häneltä mielelläsi vastaan pari kanadanpiiskun tainta. Istutat taimet maahan arvaamatta, että päästät puutarhaasi pahiksen – haitallisen vieraslajin.

Kanadanpiiskua on käytetty Suomessa koristekasvina niin pitkään, että sitä pidetään perinneperennana. 

Alunperin kanadanpiisku on kuitenkin tuontitavaraa eikä se kuulu Suomen luontoon. Sinne se on silti viime vuosina levinnyt yhä hanakammin.

– Kanadanpiiskua näkee niityillä, joutomailla ja teiden varsilla aina vain enemmän. Siellä se syrjäyttää alkuperäistä lajistoa niin tehokkaasti, että siitä voi seurata suurta haittaa alueen kasvi- ja hyönteislajistolle. Etelämpänä Euroopassa kanadanpiisku tunnustetaan jo isoksi ongelmaksi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä.

Kanadanpiiskun tapaan suomalaisten pihoilla kasvaa useita muitakin haitallisia vieraslajeja, joita ei edes tunnisteta vieraslajeiksi. Tällaisia ovat muun muassa isotuomipihlaja, karhunköynnös sekä japanintatar ja jättitatar. Näitä lajeja on ainakin tähän saakka voinut ostaa puutarhamyymälöistä tai nettikaupoista ilman varoitusta niiden haitallisuudesta. 

Tiedon lisääminen ja neuvonta ovatkin haasteita nyt, kun vieraslajeista on säädetty uusi laki, joka tuli pääosin voimaan tämän vuoden alussa. 

Laki ei suoranaisesti kiellä vieraslajien kasvattamista pihalla, mutta se velvoittaa pitämään ne kurissa. Lain mukaan vieraslajin saa kylvää tai istuttaa pihalle tai pellolle vain siinä tapauksessa, että sen leviämisestä ympäristöön ei ole vaaraa.

– On tulkinnanvaraista, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Laista varmaan keskustellaankin vilkkaasti ensi keväänä, kun moni haluaa tietää konkreettisesti, mikä on oikein ja mikä väärin, Markus Seppälä ennustaa.

Tiedon lisäksi toinen haaste on, etteivät ihmiset miellä vieraslajien vahingollisuutta. Iho-oireitakin aiheuttavien jättiputkien vaarallisuus toki ymmärretään, mutta mitä haittaa on siitä, että jättipalsami valtaa jokivarren tai isotuomipihlaja leviää lähimetsään?  

Seppälän mukaan laajimmillaan on kysymys luonnon monimuotoisuuden ja alkuperäisen ekosysteemin säilyttämisestä. Kun vieraslaji syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, muutoksen vaikutukset ovat monitahoisia ja usein myös arvaamattomia. Esimerkiksi jättipalsami voi heikentää vesistön kuntoa syrjäyttäessään kasvit, jotka estävät maa-aineksen valumista veteen.

Vieraslajit voivat aiheuttaa myös taloudellista vahinkoa. Seppälä mainitsee esimerkkinä japanintattaren, josta on tullut todellinen riesa Isossa-Britanniassa. Siellä se on jostain syystä levinnyt erityisen aggressiivisesti.

– Japanintatar voi Briteissä romahduttaa kiinteistön arvon, jos se pääsee leviämään tontille. Tatar lähtee kasvuun pienestäkin juurakon kappaleesta, joka voi tunkeutua jopa betonin läpi. 

Suomessa erityisen haitallisiksi vieraskasveiksi on luokiteltu jättiputket ja kurtturuusu. Näihin lajeihin uusi laki suhtautuu ankarammin kuin muihin vieraskasveihin: kiinteistön omistaja tai haltija voidaan velvoittaa hävittämään kasvusto, jos siitä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten  terveydelle. 

Laissa kuitenkin puhutaan kohtuullisista toimenpiteistä ja kustannuksista.

Hävittämisvelvoitteen osalta laki tulee voimaan vasta ensi vuoden alussa.

– Nähtäväksi jää, mitä tämäkin pykälä käytännössä merkitsee, Markus Seppälä sanoo.