Kanta-Häme

Puutarhan personal trainer

Jos joku on tänä vuonna iloinnut myöhästyneestä keväästä, niin se on kyllä hortonomi Tanja Nieminen.

Riemu johtui yksinkertaisesti siitä, kaikenlaista puuhaa oli turhan paljon vireillä.

Kun kevät sitten ilmoitti huhtikuun puolivälissä tulostaan, alkoi hortonomi Niemisen puhelin soida. Puhelin soi sitkeästi, vaikka almanakassa luki sunnuntai. Soittajat arvuuttelivat, joko pihalla saa rapsuttaa, rupsuttaa, leikata, siirtää, tehdä ties mitä. Hortonomilla on ilmiölle nimi. Se on keväthulluus.

Nieminen neuvoi kärsivällisesti, sillä neuvominen on maisemasuunnittelijan työtä. Nieminen kuvailee olevansa kuin puutarhan personal trainer: hän tekee suunnitelman asiakkaiden toiveita kuunnellen, psyykkaa ja kannustaa tekemään, mutta myös tarvittaessa neuvoo ja auttaa kädestä pitäen esimerkiksi istuttamisessa.

Kas tämä on lapio

Toisinaan neuvominen aloitetaan puutarhatöiden aakkosista.

Aakkosia eivät opettele ainoastaan asiakkaat, vaan myös puutarha-alan aikuisopiskelijat, joita Nieminen kouluttaa Työtehoseurassa, Rajamäellä. Perusasioiden opettelu on välttämätöntä, sillä – noh – ties kuinka monennen polven kaupunkilaiset nyt vain eivät ole tottuneet lapiotöihin. Ja kyllä, toisinaan ensimmäinen askel tarkoittaa oikean lapio-otteen opettelua.

Niemisen varsinainen kutsumus löytyy maisemasuunnittelun saralta.

– Suunnittelu on tärkeää. On hienoa, kun saa ihmiset innostumaan omasta pihastaan, hoitamaan sitä ja käyttämään pihaansa.

Mutta hienoutensa piilee myös aikuisopiskelijoiden ohjaamisessa. Kymmenvuotisen opettajanuransa varrella Nieminen on saanut seurata Rajamäellä monta kasvutarinaa.

– Opiskelijoissa on paljon alanvaihtajia. Monet ajattelevat kriisin iskiessä, että haluaisivat lähteä opiskelemaan puutarhureiksi, koska ajatellaan, että puutarhurit ovat onnellisia, Nieminen sanoo.

Mutta pitääkö uskomus paikkansa? Ovatko puutarhurit todella muita onnellisempia?

– No ainakaan mitään eksistentiaalista ahdistusta ei puutarha-alalla ole, Nieminen nauraa.

– Välillä asiat onnistuvat, välillä eivät. Aina tulee uusi vuosi.

Puutarhaetsivä ratkoo ongelmia

Valtaosa Niemisen asiakkaista on tavallisia ihmisiä, joilla on pihapulmia. Peruspihasuunnittelua hän ei juuri tee, pikemminkin töitä leimaa yleensä ongelmanratkaisun luonne. Ongelmia asiakkaille tuottavat rinteet ja niihin liittyvä korkeuserojen hahmottaminen, oikea kasvualusta, kasvivalinnat sekä se, miten eri toiminnot sijoitellaan pihalle.

Moni tietää, mitä haluaa, mutta ei oikein tiedä, miten sen tekisi. Tekemistä ja toiveita leimaa Niemisen mukaan sama vaiva kuin vanhemmuudessa: onnistua pitäisi kerralla, suorituksen pitäisi olla täydellinen.

– Muutosta täytyy oppia sietämään. Kasvit kasvavat, se tuntuu toisinaan hämmentävän ihmisiä. Valmista ei myöskään tule hetkessä. Ja pensaita voi aina vaihtaa. Jos on joskus sattunut istuttamaan kolme norjanangervoa pihalle, se ei tarkoita sitä, että niitä täytyisi epätoivoisesti hoitaa vuosikaudet. Ei tämä ole aivokirurgiaa, ei tässä leikitä ihmisten hengellä, Nieminen rohkaisee.

Pensaat ovat asia erikseen, puita Nieminen kehottaa hoitamaan ja harventamaan harkiten. Itse asiassa, harvennusta suunniteltaessa ei välttämättä olisi pahitteeksi kysyä neuvoa ammattilaiselta.

Katsele pihaa eri kulmista

Suunnitteluvaiheessa pihaa pitäisi uskaltaa katsella eri suunnista. Nieminen kehottaa tarkastelemaan, miltä piha näyttää ikkunan läpi katsottuna, miltä pihapiiri näyttää pihalta katsottuna. Nieminen kannustaa kävelemään myös tien varteen katsoman, miltä piha näyttää ulospäin.

– Tilavarausten pitäisi olla tarpeeksi isoja. Ja mieluummin kannattaa toteuttaa projekteina vaikka useampi pieni oleskelutila kuin yksi iso, sillä aurinko paistaa aina eri suunnasta.

Projekteina Nieminen toteuttaa myös omaa pihaansa, pihaa, jolla hän kokeilumielessä on viljellyt perunaa ja jonne hän nyt suunnittelee keskiaikaista yrttimaata.

Viime vuonna vuorossa oli alppiruusupenkkien istutus. Parin vuoden päässä Niemisen perheessä vietetään rippijuhlia, ja juhlista Niemisellä on jo selkeä visio. Kun Nieminen katsoo ulos keittiön ikkunasta, näkee hän jo silmissään alppiruusupenkit, niiden väliin pystytetyn teltan sekä juhlapöytään saapuvat vieraat. (HäSa)