Lepaan puutarhaoppilaitos muuttui talvisodassa pikavauhtia lastensairaalaksi

Tasan 80 vuotta sitten eli 1.12.1939 Hämeenlinnan rautatieasemalle pysähtyi juna, joka oli matkalla Harjavaltaan. Kyydissä oli 28 Helsingin yliopiston lastensairaalan vakavasti sairasta potilasta sekä hoitohenkilökuntaa ja sairaalatarvikkeita.

– Lastensairaalan evakuointia oli alettu valmistella edellisenä päivänä, heti ensimmäisten pommien pudottua Helsinkiin. Kun juna saapui Hämeenlinnaan, sen matka keskeytyi. Juna määrättiin myöhään illalla tyhjennettäväksi ja luovutettavaksi sotilasviranomaisille, kertoo Lepaalla asuva kotiseutuneuvos Erkki Ulamo.

”Äiti muisteli usein kammottavaa sotatalvea”

Erkki Ulamon äiti Helmi Ulamo työskenteli 1930-luvulta alkaen Lepaalla puutarhaoppilaitoksen siivoojana ja keittäjänä. 77-vuotias Erkki Ulamo puolestaan kiinnostui lastensairaalan evakkomatkasta äitinsä kertomusten perusteella.

Hän keräsi muistitietoa ja muuta aineistoa tapahtumista vuonna 1999, jolloin talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 60 vuotta. Hän muun muassa haastatteli tuolloin Lepaalla työskennellyttä sairaanhoitajaa Senja Ilankoa ja keittiöapulaista Liisa Maalehtoa.

– Kun olin pikkupoika, äiti muisteli usein kammottavaa sotatalvea. Vaikka Lepaalle tuli lasten mukana myös lääkäreitä ja hoitajia, kaikki aputyöt jäivät Lepaan väen harteille. Oli siivottava, pestävä pyykkiä, lämmitettävä vettä ja huolehdittava ruuasta, Erkki Ulamo kertoo.

Hän sanookin, että lastensairaalan vaiheet Lepaalla ovat kuvaava esimerkki siitä, mitä kaikkea kotirintamalla jouduttiin kestämään sotatalven aikana.

Lääninsairaalassa ei ollut tilaa kuin ruumishuoneella, Lepaalla opistorakennusta järjesteltiin kiireellä

Joulukuun ensimmäisen päivän iltana 1939 lapset, hoitajat ja tarvikkeet jouduttiin siis purkamaan Hämeenlinnan asemalle, vaikkei mitään tietoa yösijasta ollut.

– Junan kyydissä oli myös Arvo Ylppö, joka johti silloin sekä yliopiston lastensairaalaa (lastenklinikka) että Lastenlinnaa. Ylppö oli soittanut keskellä yötä Hämeenlinnan lääninsairaalan ylilääkärille Aleksander Klossnerille ja pyytänyt apua, Ulamo kertoo.

Ulamon mukaan Klossner oli tunnettu terävästä kielestään, ja Ylpölle hän oli todennut, ettei lääninsairaalassa ole tilaa muualla kuin ruumishuoneella. Lapset ja hoitajat pääsivät kuitenkin yöksi lääninsairaalan eteiseen ja käytäville.

Seuraavana päivänä saatiin tieto, että Harjavallan sijaan lastensairaala sijoitetaan Lepaan puutarhaoppilaitoksen opistorakennukseen. Opiston oli määrä toimia sodan aikana hevossairaalana, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa, kun lastensairaalan tilanne tuli Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin tietoon.

Muun muassa Lepaan silloinen johtaja Arvo Haapanen ja hänen vaimonsa Elmi Haapanen järjestelivät opistorakennusta kiireellä sopivaksi lapsipotilaille.

Neljä kuoli matkan aikana

Kolmikerroksinen opistorakennus oli valmistunut Lepaalle vuonna 1934, eli se oli talvisodan syttyessä melko uusi. Rakennuksessa oli kuitenkin esimerkiksi vain yksi sisävessa, eikä opetustiloissa ollut vesipisteitä, joita olisi sairaalakäytössä tarvittu.

– Lapsia vietiin pesulle opiston rantasaunaan ja kaikki sairaalan pyykki pestiin siellä, Ulamo kertoo.

Helmi Ulamon työnä oli varsinkin veden keittäminen. Sotatalven pakkaset jäädyttivät vesijohdot moneen otteeseen, eli työtä riitti. Potilashuoneissa lämpötila putosi pakkasilla alimmillaan 14 asteeseen, ja hoitohenkilökunnan majoitustiloissa Kotila-rakennuksessa oli vielä kylmempää.

Ensimmäisessä kuormassa Lepaalle oli tulossa 28 lasta, mutta heistä neljä kuoli matkan aikana. Erkki Ulamo kertoo, että lapset olivat erittäin huonokuntoisia, sillä kaikki vähänkin parempikuntoiset oli kotiutettu ennen sairaalan evakuointia.

– Lastensairaala hoiti etupäässä keskosia ja kulkutautipotilaita. Sotatalvena maitorupi ja kurkkumätä jylläsivät, ja Lepaalle tuli hoitoon paljon niitä potevia lapsia. Kaikkia ei suinkaan pystytty pelastamaan, ja menetykset olivat raskaita.

Keskosten hoidossa apuna olivat sähköllä toimivat lämmönsäteilijät, jotka pitivät lämpötilan korkeammalla kuin muissa tiloissa.

Lepaalla vietettyä kovaa pakkastalvea muisteltiin lämmöllä

Erkki Ulamon vuonna 1999 haastattelemat hoitajat ja työntekijät muistelivat kaikesta huolimatta lämmöllä Lepaalla vietettyjä kuukausia. Sairaala saatiin toimimaan olosuhteisiin nähden hyvin ja esimerkiksi ruokaa oli riittävästi.

– Lepaalla oli oma sikala ja 1939 oli hyvä satovuosi, esimerkiksi omenatarhan 2000 puuta tuotti todella runsaan sadon.

Talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä vuonna 1940, mutta lastensairaalan väki pysytteli Lepaalla kesään asti.

– Hoitajat muistelivat, että kaikki odottivat Lepaan omenatarhan kukintaa. Sitä ei kuitenkaan tullut, sillä kaikki tarhan puut kuolivat kovien pakkasten takia. _HÄSA

Lisää aiheesta: Kaksossisarukset selvisivät sotatalven kurimuksesta