Kanta-Häme

Puutteellisiin verkkomerkintöihin ankarammat otteet ensi vuodesta

Pyydysten puutteellisiin merkintöihin aletaan kiinnittää nykyistä ankarammin huomiota vuodenvaihteessa. Hämeen Kalatalouskeskuksen kalatalousneuvojan Petri Mäkisen mukaan uuteen lakiin on tänä vuonna vielä totuteltu.

– Valvonta varmasti kiristyy vuosi vuodelta. Itse olen tänä vuonna valvonut sillä periaatteella, että olen jättänyt virheellisesti merkittyihin pyydyksiin huomautuksia. Ensi vuonna siirryn järeämpiin konsteihin, Mäkinen sanoo.

”Järeämmät konstit” tarkoittaa ennen kaikkea pyydysten takavarikointia.

Mäkinen on pysytellyt odottavalla kannalla monesta eri syystä. Ensinnäkin huomautukset ovat tehonneet hyvin, ja toisekseen pyydyksiä koskeva kohta uudessa laissa on jäykän byrokraattinen.

– Ehkä lakiin tuli tässä pieni huononnus, Mäkinen sanoo.

Takavarikoitu pyydys nimittäin päätyy nykyään poliisille. Ennen kalastaja sai lunastaa pyydyksensä takaisin vesialueen osakaskunnalta. Nyt takavarikkoa seuraa heti kysymys rangaistusvaatimuksesta.

– Laki on myös hieman tulkinnanvarainen puhuessaan ’merkittävästä liikenteestä’. Jostain lahdenpohjukasta en heti lähtisi mehukattitonkkamerkintöjä ottamaan pois.

Vene takertunut ja kallistunut

Aktiivinen vetouistelija, hyvinkääläinen eläkeläinen Markku Pitkäranta pelkää puutteellisten merkintöjen pahimmillaan aiheuttavan hengenvaaran.

Pälkäneen ja Hämeenlinnan alueella sijaitsevan Kukkiajärven rannalla mökkeilevä Pitkäranta kertoo oman veneensä olleen tänä kesänä vähällä kaatua puutteellisten verkkomerkintöjen vuoksi.

– Vene kääntyi tulosuuntaan ja kallistui takerruttuaan verkkonaruihin.

Pitkäranta kalastaa niin Kukkialla, Kuohijärvellä kuin Vanajanselälläkin. Hänen mukaansa perinteisiä, uuden lain kieltämiä mehukattitonkista tehtyjä merkkejä löytyy yhä kaikilta vesialueilta.

– Ne ovat niin pieniä, ettei niitä näe millään. Kerran verkko oli merkitty puolentoista litran limonadipullolla. Niin kauan kuin menetykset ovat aineellisella tasolla, merkinnät vielä menevät, mutta nyt on tullut jo hengenvaaraa.

Hän on huomannut, että osa pyydyksistä on myös ollut paikoillaan pitkään, kokemattomina.

Rapumerrat laajempi ongelma

Petri Mäkisen kokemus on se, että ongelmia verkkomerkinnöissä on ”paikoitellen”. Valvoessaan vesialueita hän on itse jättänyt puutteellisiin pyydysmerkkeihin huomautuksia tai soittanut pyydyksen laskijalle.

– Kun olen mennyt uudelleen, asia on jo ollut kunnossa. Yleisillä kulkureiteillä homma on kohtalaisen hyvin hanskassa.

Mäkisen kokemuksen mukaan Hämeenlinnan vesillä asiat ovat jopa ”parhaiten” kalatalouskeskuksen alueella. Puutteellisimpia verkkomerkintävesiä hän ei suostu nimeämään, mutta kritisoi rapumertojen ”kirjavia” merkintäkäytäntöjä.

– Merroissa ei esimerkiksi ole yhteystietoja, vaikka jokaiseen mertaan pitäisi erikseen merkitä pyydyksen jättäjän tiedot.

Jos merkinnöissä huomaa puutteellisuuksia, Mäkinen neuvoo ottamaan yhteyttä ensisijaisesti vesialueen osakaskuntaan. (HäSa)