Kanta-Häme

Pyhiä eivät ole seurakuntienkaan rajat

Taloushuolet ovat ajamassa itsenäisiä seurakuntia kohti yhtymätulevaisuutta. Kirkkohallitus ei piirrä karttoja, mutta antaa kaitsemisvastuun hiippakunnille. Hämeenlinnassakin laajenemista joudutaan miettimään, vaikka yhtymässä jo toimitaan.
 
 
 
Jos Kirkkohallituksen suunnitelmat toteutuvat, on pienten itsenäisten seurakuntien aika muutaman vuoden päästä ohi, ja kaikkien seurakuntien on kuuluttava seurakuntayhtymiin.
 
Vastuu seurakuntayhtymien muodostamisesta on jäämässä hiippakunnille. Lähtökohta on vapaaehtoisuus, mutta jos siihen ei kyetä, on hiippakunnan puututtava peliin.
 
– Kaikki seurakunnat eivät välttämättä ole kovin haluttavia yhtymäkumppaneita. Kaukana kaupunkikeskuksista toimivien pienten ja taloudellisissa vaikeuksissa olevien seurakuntien voi esimerkiksi olla vaikea päästä mukaan yhteistyöhön, sanoo lakimiesassessori Jorma Juutilainen Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulista.
 
Kirkolliskokous käsittelee lausuntokierroksella olevia suunnitelmia toukokuussa. Jos suunnitelmat toteutuvat, tulisi lainsäädäntö voimaan ensi vuoden alusta.
 
Seurakuntayhtymiin kaikkien seurakuntien olisi kuuluttava siirtymäajan jälkeen, kuitenkin viimeistään vuoden 2019 alusta.
 
 
 
 
Hämeenlinnan seurakuntayhtymä sekä lähialueen itsenäiset seurakunnat kuuluvat Tampereen hiippakuntaan. Kanta-Hämeen lisäksi hiippakunta levittäytyy kolmen muun maakunnan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen ja hieman myös Keski-Suomen alueelle. Vuoden alusta siihen on kuulunut yhteensä 49 seurakuntaa ja 3 seurakuntayhtymää.
 
Vaikka seurakuntauudistuksessa on kuntauudistuksen tapaan kyse liitoksista, ei seurakuntayhtymille olla asettamassa vastaavanlaisia väestöpohjavaateita kuin kuntapuolella.
 
Kirkkohallituksen projektipäällikkö Terhi Jormakka muotoilee tavoitteeksi ”järkevät ja tarkoituksenmukaiset” yksiköt. Luonnoksen mukaan saman kunnan alueella sijaitsevien seurakuntien on kuuluttava samaan yhtymään. Jättikokoiseksi yhtymien kasvattamisen mahdollistaa se, että samaan seurakuntayhtymään voi kuulua seurakuntia usean kunnan alueelta.
 
– Ylhäältä annettuja karttoja ei tule. Seurakuntayhtymien koko taas riippuu kovasti alueiden ja seurakuntien koosta. Tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti järkeviä kokonaisuuksia, Jormakka sanoo.
 
Lakimiesassessori Jorma Juutilaisen mukaan hiippakunnalla ei ole vielä näkemystä siitä, miten yhtymät tulisi muodostaa. Eri vaihtoehtoja on toki pohdittu, mutta suunnitelmat ovat vielä aidosti auki.
 
– Valmistelutyö näyttää ohjaavan monipuolisiin yhtymiin. Mukana pitäisi olla sekä niitä, joilla menee vähän paremmin, mutta myös taloudellisesti heikommassa tilanteessa olevia seurakuntia.
 
Hiippakuntien rajat eivät ole pyhiä nekään, vaan erityisesti reuna-alueilla rajat saattavat muuttua, jos luonteva yhteistyökumppani löytyykin naapurihiippakunnan puolelta.
 
 
 
Paikallistasolla tulevaisuuden seurakuntayhtymät sekä niiden koko ovat jo aiheuttaneet keskustelua.
 
Valmistelun yhdessä vaiheessa puhuttiin muun muassa hiippakuntamallista, mikä käytännössä olisi merkinnyt hiippakunnan kokoisia seurakuntayhtymiä. Tästä ajatuksesta on luovuttu.
 
Sitä, että hiippakunnan alueelle jäisi uudistuksen jälkeen vain kolme maakuntakohtaista suuryhtymää Juutilainen pitää periaatteessa mielenkiintoisena, mutta epätodennäköisenä vaihtoehtona.
 
– Realistisempaa on, että yhtymiä on enemmän kuin kolme, mutta kuitenkin alle kymmenen, hän sanoo.
 
Vaikka Hämeenlinnassa seurakunnat toimivat jo yhtymämallin mukaan, joudutaan täälläkin asioita miettimään.
 
Yhtymän laajenemista Juutilainen pitää todennäköisenä. Hän uskoo, että yhteistyökuvioita olisi luonteva miettiä ainakin Hattulan kanssa.
 
Oma kysymyksenä sen sijaan on Janakkalan rovastikunnan kohtalo. Tähän rovastikuntaan kuuluvat Janakkalan seurakunnan lisäksi Riihimäen, Lopen ja Hausjärven seurakunnat. Siellä Juutilaisen mukaan voidaan selvittää yhteistyökuviot sekä Hämeenlinnan, Forssan, Lahden että Uudenmaan suuntaan.
 
 
 
Seurakuntauudistuksen peikoiksi näyttäytyvät samat asiat kuin kuntauudistuksessa: byrokratia lisääntyy, päätösvalta yksinkertaisissakin asioissa karkaa kauemmas, säästöt jäävät näennäisiksi.
 
Toimintaa koskeva päätösvalta on tarkoitus säilyttää edelleen seurakunnissa, yhtymien alle siirtyisivät sen sijaan erilaiset tukipalvelut kuten talouden ja omaisuuden hoitoon liittyvä päätöksenteko, hautaustoimen isoista linjoista päättäminen sekä kirkonkirjojen ylläpito.
 
Terhi Jormakan mukaan hyviä puolia on kuitenkin runsaasti: henkilöstö on yhtymän sisällä liikuteltavissa joustavasti ja erityisasiantuntijat ovat saman yhtymän sisällä kaikkien käytettävissä.
 
Janakkalan seurakunnassa seurakuntien yhdistämiseen ei kirkkovaltuuston puheenjohtaja Auvo Taposen mukaan suhtauduta kovin innokkaasti.
 
– Meillä on yksimielinen näkemys siitä, ettei yhtymä tuo mitään uutta eikä se vahvista millään lailla toimintaamme, Taponen sanoo.
 
– Emme tuo myöskään mitään lisäarvoa muille seurakunnille. Verotulojen väheneminen ja jäsenmäärän pieneneminen tässä tietenkin ovat taustalla, mutta kysyä voi, onko keino oikea. Minun mielestäni ei, hän jatkaa.
 
Riihimäellä kirkkovaltuuston puheenjohtaja Markus Korpela suhtautuu asiaan rauhallisemmin. Hän uskoo, että muutos ollaan valmiit hyväksymään, jos se turvaa seurakuntien toiminnan tulevaisuudessa.
 
– Parhaimmillaan se voi tasata yksittäisten seurakuntien heikkouksia. Miettiä voi, mikä on yhteinen vastuumme näissä asioissa, hän sanoo.
 
– Itse uskon, että joustavuus joka tapauksessa lisääntyy tulevaisuudessa. Työtehtävät varmasti laajenevat niin, että joka tehtävään ei ole omaa työntekijäänsä. Ehkä kehitys johtaa jopa siihen, että papit hakevat itse alttarikukat ja laittavat paikat kuntoon ennen jumalanpalveluksen alkua.
 
 
 
Taloushuolet painavat kirkkoa samaan tapaan kuin kuntapuolta, siksi myös rakenteiden uudistaminen on tarpeen.
 
Koko kirkon kirkollisverotuotossa näkyy selvästi viime vuosien jäsenmäärän vähentyminen. Verokertymä kasvoi tasaisesti aina vuoteen 2009 asti, minkä jälkeen reaalista verotulojen kasvua ei ole ollut.
 
– Yt-neuvottelut ovat seurakunnissa olleet perin harvinaisia, mutta niitäkin on nyt joitakin nähty, sanoo taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander Kirkkohallituksesta.
 
Yt-menettelyyn on jouduttu turvautumaan esimerkiksi Hämeenlinnan seurakuntayhtymässä. Yt:t päätettäneen 20.3., kun yhteinen kirkkoneuvosto seuraavan kerran kokoontuu.
 
Kun Kirkon työmarkkinalaitos joulukuussa teki seurakunnille ja seurakuntayhtymille henkilöstöä ja taloutta koskevan kyselyn, osoitti se, että säästökohteiden etsimisestä on tullut selvä trendi.
 
Säästöjä raavitaan kasaan muun muassa sijaisten ja määräaikaisten käyttöä rajoittamalla. Peräti joka toinen kyselyyn vastanneista yhteisöistä ilmoitti harkitsevansa tätä keinoa kuluvana vuonna, kun taas vain neljä prosenttia vastanneista ilmoitti harkitsevansa lomautuksia. Joka kolmannessa seurakunnassa puolestaan mietitään virkojen ja toimien täyttämättä jättämistä.
 
Kyselyn mukaan 69 prosenttia seurakunnista suunnittelee joko tasapainottavansa taloutta tai suoranaisia säästötoimia kuluvalle vuodelle. Maksujen korottamista suunnittelee reilu puolet, korjausinvestointeja lykkää 41 prosenttia ja palveluja toimintoja sanoo supistavansa 32 prosenttia seurakunnista.
 
Säästöjen vuoksi kerhojen määrää vähennetään, kirkkokuljetuksista luovutaan ja retkiä ja leirejä vähennetään.
 
Paineita kirkollisveroprosentin korottamiseen olisi monissa seurakunnissa.
 
– Jos oikein karkeistaa, voi sanoa, että kolmasosassa seurakunnista veroprosentti on riittävällä tasolla. Lopuissa talous ei ole tasapainossa. (HäSa)
 
 
 
Lisää aiheesta ja Hämeenlinnan seurakunnan suunnitelmista sunnuntain Hämeen Sanomissa.

Päivän lehti

1.6.2020