Kanta-Häme

Pyöräily saa aivotkin rullaamaan

11 vuotta ja 55 000 kilometriä sitten hämeenlinnalainen koulutusyrittäjä Tapio Holopainen tajusi joutuneensa työuupumuksen kynsiin. Hän istui kevään viimeisessä työpalaverissa kuin sumussa, eikä tajunnut muiden puheesta mitään.

– Olin niin väsynyt, etten enää pysynyt keskustelussa mukana, Holopainen muistelee.

Kun Holopaisen tapaa nyt, häntä on hyvin vaikea kuvitella uupuneena. Hyväkuntoinen mies uhkuu tarmoa ja kertoo, ettei hänellä ei ole aikomustakaan lopettaa työntekoa, vaikka hän täyttää huomenna 70 vuotta.

– Minä olen taipuvainen innostumaan. Silloin kesällä 2003 innostuin pyöräilyyn niin, että ensimmäisen puolen vuoden aikana poljin 3 500 kilometriä.

Ei repimällä eikä rehkimällä

Hän kertoo, että pyöräily nosti hänet uupumuksesta hyvään kuntoon. Muuta hoitoa hän ei tarvinnut.

Nyt Holopainen on innokas pyöräilyn ja ylipäätään liikunnan puolestapuhuja. Hänen mukaansa pyöräily on lajina parempi kuin moni muu liikuntamuoto, ainakin ikääntyville ihmisille.

– Pyörivä liike on hyvä nivelille, se pitää nivelten voitelun kunnossa. Samalla hapenottokyky kehittyy hyväksi. Kannattaa kuitenkin polkea tarpeeksi kevyellä välityksellä, mikä on hyväksi myös sydämelle.

Holopainen on niin innostunut levittämään pyöräilyn sanomaa, että hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin. Kirja on viimeistelyvaiheessa.

Oodi pyöräilylle ja onnelle käsittelee pyöräilyn hyväätekeviä vaikutuksia ja muun muassa flow-tilaa, johon pyöräillessä parhaimmillaan pääsee.

– Silloin omat ajatukset katoavat ja olen yhtä pyörän ja maiseman kanssa. Se on mahtava tunne, hän kuvailee.

Kirjat odottavat kustantajaa

Pyöräilykirja vaatii hienosäätöä, minkä jälkeen sitä voi tarjota uudelleen kustantajille. Tämän lisäksi Holopaiselta on valmistunut romaanikäsikirjoitus Rantalan Jussi ja kaunis Saara, jolle hän etsii parhaillaan kustantajaa.

Kirja ajoittuu 1950-luvulle, ja sille on suunnitteilla jatkoakin. Näiden lisäksi työn alla on pari muutakin kirjaprojektia.

– On harmi, että varsinkin esikoiskirjan julkaisukynnys on niin korkea, että vain harva pääsee läpi. Lisäksi harmittaa, ettei kustantajilta saa juurikaan palautetta, joka auttaisi kirjoittajaa eteenpäin, Holopainen sanoo.

Kirjoittamisen Holopainen aloitti neljä vuotta sitten, jolloin hän kokosi yksiin kansiin autoihin liittyviä muistojaan. Omakustanteena, pienenä painoksena ilmestynyt Autohulluutta ja monenlaisia ajopelejä kertoo yhdenlaisesta hurahtamisesta. Autohulluudesta Holopainen kertoo päässeensä, mutta tilalla on pyöräily ja yhä vahvemmin myös kirjoittaminen.

Kun vire on päällä, Holopainen kirjoittaa aamuisin, ja sen jälkeen on palkitsevaa lähteä pyörälenkille. Keväästä syksyyn päiväohjelmaa rytmittävät myös pyöräilykisojen televisioinnit Eurosportilta. Niitä Holopainen ei jätä väliin vapaaehtoisesti.

– Aloin seurata Tour de Francea kesällä 2003, ja se lisäsi innostusta pyöräilyyn vielä entisestään.

Tourin ja erään ystävänsä innostamana Holopainen hankki itselleenkin kilpapyörän, kuuluisan Bianchin, vaikkei hän ajakaan kilpaa.

– Se on ajokone verrattuna tavalliseen polkupyörään. Se on parhaimmillaan reippaassa ajossa. Sillä olen polkenut lähes puolet kaikista kertyneistä 55 000 kilometristäni.

Työnteko maistuu yhä

Holopainen on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri ja näyttötutkintomestari. Hän tekee yhä AEL:ssä eli Ammattien edistämislaitoksessa silloin tällöin koulutuksia ja muita toimeksiantoja.

– Olen elävä esimerkki siitä, että kun pitää itsensä kunnossa, jaksaa tehdä töitä vaikka ikääkin kertyy. Ei minulla ole vielä aikomusta lopettaa kokonaan koulutustyötä. Se antaa aivoille haastetta, sillä koulutukset pitää aina suunnitella huolella.

Holopaisen leipälaji on yhteistyö- ja vuorovaikutuskoulutus sekä työyhteisön kehittäminen. Hän myös toivoisi, että esimerkiksi firmat kutsuisivat hänet puhumaan henkilökunnalleen pyöräilyn ja liikunnan iloista ja vaikutuksista jaksamiseen.

Merkkipäiväänsä hän vietti jo eilen sunnuntaina perhepiirissä. (HäSa)