Kanta-Häme

Pyörätuolilla pääsee huimaa kyytiä

– Et sitten kitise etkä kolise, lukee pyörätuolissa istuva CP-yhdistys-aktiivi Reetta Lähteenmäki satukirjasta Mimmi ja Petteri-pyörätuoli kaupunkiviidakossa.

Idänpään päiväkodin Pepsakat-ryhmä kuuntelee äännähtämättä, miten Mimmin jalkoina toimiva Petteri ”sipsuttelee” ja ”loikkii” kaupungilla, kun Mimmi ja Petteri lähtevät omille seikkailuilleen.

Seikkaileminen kun ei kysy sitä, voiko joku kävellä.

Suomen CP-liitto ja 40-vuotista taivaltaan juhliva Hämeenlinnan seudun CP-yhdistys ovat tuoneet perjantaiaamuna Idänpäähän paitsi satukirjoja, myös pyörätuolilla liikkuvia aikuisia ja yhden tyhjän pienen pyörätuolin.

Satuhetken päätteeksi lapset saavat itse kokeilla, miltä pyörätuolilla liikkuminen tuntuu. Miten sitä käsketään? Kuinka päästään eteenpäin ja käännytään?

Ja: pääseekö sillä lujaa?

No, pääsee.

– Eeroooooooo! muu ryhmä kannustaa, kun yksi lapsista viilettää päiväkodin salin läpi niin vauhdikkaasti kuin käsivoimista irtoaa.

Myös aikuiset istuvat pyörätuolissa

Suomen CP-liitto on kiertänyt eri puolilla Suomea luettamassa ja jakamassa itse kustantamaansa, Anita Aution kirjoittamaa ja Angela Oker-Blomin kuvittamaa satukirjaparia, jossa Mimmi-tyttö ja Petteri-pyörätuoli seikkailevat.

Liitto lahjoitti perjantaina kirjan kaikkiin Hämeenlinnan päiväkoteihin.

Tarkoituksena on tarinan ja esimerkkien avulla osoittaa lapsille, että pyörätuolissa istuva ihminen voi elää samanlaista elämää kuin muutkin.

Idänpään päiväkodin 3–6-vuotiaiden ryhmään kuuluu yksi pyörätuolissa istuva lapsi, joten kukaan ei nähnyt pyörätuolia nyt ensimmäistä kertaa.

– Heille on kuitenkin tärkeää nähdä myös pyörätuolissa istuvia aikuisia. He käsittävät, ettei se ole vain lapsiin liittyvä asia, sanoo erityislastentarhanopettaja Marita Heikkinen.

Suomen CP-liiton toiminnanjohtajan Tomi Kaasisen mukaan aikaisemmilta päiväkotivierailuilta saadun palautteen mukaan satuvierailut ovat olleet lapsille ”avartavia kokemuksia”.

– Tuossa iässä asenteet alkavat muodostua, mutta suhtautuminen uuteen on yhä luontevaa, Kaasinen sanoo.

Seuraavaksi peruskouluun?

Vastaavia vierailuja ei järjestetä Hämeenlinnan päiväkodeissa kovin usein.

Varhaiskasvatuskeskuksen johtaja Anniina Iivonen kuitenkin haluaa päiväkotien olevan avoimia tämänkaltaisille tilaisuuksille.

– Aikuisella ihmisellä voi olla jo pelko kohdata erilaisuutta. Sitä miettii, miten kohtaa esimerkiksi pyörätuolissa istuvan. Lapsi ei vielä mieti sellaisia asioita, hän pohtii.

Hämeenlinnan seudun CP-yhdistyksen aktiiveja, sihteeri Reetta Lähteenmäkeä ja rahastonhoitaja Salome Hongistoa kiinnostaisi jatkossa tehdä vastaavia vierailuja vaikka peruskouluihin tai terveydenhoitoalan oppilaitoksiin.

– Meille erilaisuus on tavallisuutta, myönteisessä mielessä, Hongisto sanoo. (HäSa)