fbpx
Kanta-Häme

"Pyydetään nöyrimmästi sijaa seuraavalle kirjoitukselle" - Hämeen Sanomat on julkaissut aina lukijoidensa mielipidekirjoituksia

Hämeen Sanomat on aina julkaissut lukijoidensa mielipidekirjoituksia. Yleisöltä-osaston syntymävuosi on 1895. Muita taitekohtia ovat vuodet 1972 (Näin lukijat) ja 1995 (Mielipide).

Sanomalehti elää lukijoistaan, tämä tarkoittaa Hämeen Sanomissa sitä, että lehden lukijat ovat aina olleet myös lehden aktiivisia tekijöitä.

 

 

Yleisönosastokirjoittelun perusasioista vain hämmästyttävän vähän on muuttunut 1870- ja 1880-lukujen taitteen jälkeen.

Tuon ajan lukijoiden kirjoitukset olivat kirjeitä, joita toimitukseen tuli eri tahoilta, yksityisiltä ihmisiltä, yhdistyksiltä ja jonkin aatteen tai ajatussuunnan edustajilta. Niin ne ovat myös vuonna 2019, vaikka lehti ja maailma sen ympärillä ovatkin muuttuneet.

Myös uutiset kerrottiin 1800-luvun lopulla usein kirje-muodossa.

Mielipidekirjoitusten kantaisät voi – ennen vuonna 1895 – auttavasti erottaa niiden saatteeksi painetuista julkaisupyynnöistä. Ne oli muotoiltu tuon ajan tavan mukaan usein kaunopuheisesti: “Pyydetään nöyrimmästi sijaa seuraavalle kirjoitukselle.”

 

Tutut nimimerkit käytössä

Nimimerkit olivat jo kauan sitten aivan samanlaisia kuin nyt.

Kaupunkilainen on vanhin. Nimimerkki kysyi maistraatin tärkeän ilmoituksen perään 19.2.1879.

Syrjästä katsoja kirjoitti 23.11.1883 sotilaiden juopottelusta ja ruoka-annosten laadusta.

Yksi monien puolesta on ollut käytössä koko Hämeen Sanomien historian ajan. Äänessä olivat varhaisina vuosina myös Joku joukosta ja Ääni kansasta.

Omalla nimellä kirjoittamista ei erikseen suosittu, kuten nykyään, koska myös toimittajat käyttivät tuon ajan tavan mukaan nimimerkkejä.

Sekaannuksia syntyi.

Toimitusta pyydettiin usein vahvistamaan, ettei joku nimeltä tunnettu kansalainen ollut jonkin kirjoituksen takana.

Tammikuussa vuonna 1903 harvinaisen moni halusi lehdessä oikaista, ettei ole kirjoituksen “Hätähuuto Janakkalasta” takana.

Toimitus todisti kerta toisensa jälkeen mm. näin: “Hra Otto Marttila ei ole kysymyksen alaista kirjoitusta kirjoittanut. Toimitus.”

1800- ja 1900-lukujen vaihteen Hämeen Sanomat oli ihailtavan laaja-alainen ja antoi sijaa laajasti yhteiskunnalliselle keskustelulle.

 

 

Raittiusaate ja suomalaisuus

Pääasiallisia tuon ajan kuumia aiheita olivat raittiusaate sekä kaikkinaisten pahain tapain ja turmeluksen vastustaminen.

Viinanpolton rajoittamista vaadittiin voimakkaasti, niin lehden pikkuhiljaa muotonsa saaneissa pääkirjoituksissa kuin lukijakirjeissäkin.

Sanomalehdistö ja mukana Hämeen Sanomat tunsi ja tunnisti kansanvalistuksellisen luonteensa.

Raittiuden lisäksi toinen suuri yhteinen asia Hämeen Sanomille ja lehden lukijoille oli Suomi ja suomalaisuus.

Lehdessä otettiin radikaalisti kantaa suomalaisuuden ja suomen kielen puolesta – venäläisyyttä ja venäläistämispyrkimyksiä vastaan.

Naisten asema oli lehteä lähellä, esimerkiksi Suomen Naisyhdistyksen mielipidekirjoitus vuodelta 1890 oli erittäin edistyksellinen vaatiessaan maaseudun naisille mahdollisuuksia turvata työnteolla toimeentulonsa.

Kulttuuri nousi pikkuhiljaa sanomalehden sivuille. Lukijakirjeessä kysyttiin tammikuussa vuonna 1895:Onko maaseuduillamme sivistäväin teatterinäytäntöjen tarvetta?”

 

Varastelua Hämeenlinnassa

Lehdessä otettiin käyttöön uusi ja ajan oloon erittäin moderni Yleisöltä-vinjetti ja sen alla julkaistiin tiistaina 29. tammikuuta 1895 ensimmäisenä räätäliliikkeen omistajan Paul J. Sankarin mielipidekirjoitus, joka koski Hämeenlinnassa harrastettua varastelua.

Kirjoituksen lopuksi kaikkien Hämeen läänin lehtien toivottiin julkaisevan saman kirjoituksen. Samat mielipiteet kiersivät eri lehdissä, kuten uutisetkin.

Yleisönosasto oli alueensa sosiaalinen omatunto. Nimimerkki Työläisten ystävä toivoi, ettei työväenyhdistyksiä olisi perustettu vain huwin wuoksi. (5.5.1895)

Yksityisasioista kirjoitettiin herkullisesti. Puuseppä Widenius Riihimäeltä vakuutti 2.5.1895 vastauksessaan aikaisempaan Riihimäen kirjeeseen, että tiedot hänen kodissaan pääsiäispäivänä sattuneesta tappelusta olivat vääriä.

Muuan herran Dag oli tullut Wideniuksen kotiin ja peräti kammariin asti puusepän poissa ollessa juttelemaan Jumalan sanasta – puusepän vaimon kanssa.

Dag oli kuitenkin ollut niin pöhnässä, ettei vaimo viitsinyt häntä kuunnella. Niin Dag oli päätynyt sohvalle nukkumaan, josta pudotessaan oli saanut vammansa, joiden nimimerkki Nuori Olli oli väittänyt tulleen tappelussa. Oletettu totuus oli tarua ihmeellisempi jo tuolloin.

 

Soittopaviljongista sananen

Hämeenlinna ei olisi Hämeenlinna, jos jo 1800-luvun lopulla ei olisi esitetty huolestuneita mielipiteitä musisoinnin mukanaan tuomasta metelistä ja rantamaiseman pilaantumisesta, kuten nimimerkki Kaupunkilainen otsikolla “Puiston soittopaviljongista sananen” (4.5.1895).

Tyypillisiä olivat kirjoitukset, joissa solvattiin paikkakunnan muiden lehtien kirjoituksia. Otsikolla “Oma kiitos haisee” käytiin surutta Hämettären nimimerkkien kimppuun.

Todennäköisesti toimitusta lähellä oleva kirjoittaja kehotti Hämetärtä “julkaisemaan rehellisesti painosmääränsä suuruuden; olisihan se hauska tietää” (7.8.1905). Näistä ajoista juontavat sitkeät, mutta väärät käsitykset, joiden mukaan toimitus laatii myös yleisönosastokirjoituksia.

Vastineista puhuttiin jo varhain. Aikaisempi Janakkalasta kertonut kirjoitus oli ollut “läpeensä vailla totuutta”, julisti “Vastinetta”-otsikoitu kirjoitus syyskuussa vuonna 1905.

Usein oikaistiin huhupuheita.

K. Rautiainen vakuutti, ettei – vastoin lehdessä kerrottuja huhuja – ollut kävellyt Kaupunginpuistossa venäläisen sotamiehen pukuun pukeutuneena (7.8.1907).

 

Monta aihetta kiitokseen

Lukijoilla on ollut aiheita vuolaisiin kiitoksiin kautta lehden historian.

Ensimmäisiksi ehtivät 12.2.1879 lehdessä Hämeenlinnan kaupungin kansakoulun “köyhät poikaoppilaat, jotka ovat saaneet talveksi vaatteita ja jalkineita, pyytäwät saada lausua nöyrimmät kiitoksensa hyväntekijöillensä ja suosijoillensa, Siunattu on hyvän lahja.”

M. ja M. Michelssonin perhe esitti sulimmat kiitoksensa henkilöille, jotka olivat osoittaneet heille todellista ihmisrakkautta tulipalon sattuessa (7.5.1895).

Traaginen oli ollut Maria Laineen kohtalo Hauholla. Hän kiitteli hyväntahtoisia ihmisiä saamastaan avusta tammikuussa vuonna 1907 sen johdosta, että hänen miehensä oli joutunut kamalan murhan uhriksi.

Tultaessa 1900-luvun alkuvuosikymmeniin kiitoksista tuli jopa Yleisöltä-palstan pääasiallisia aiheita.

 

Maailma vyöryi sanomalehteen

Poliittisesti kuohuva aika ja ensimmäinen maailmansota jyräsivät Hämeen Sanomissa alleen muuta sisältöä ja paikallisia yleisönosastokirjoituksia.

Toki myös yleisönpalstalla otettiin ajan rientoon kantaa, kuten “Sovinnon nimessä” -kirjoituksessa (30.6.1910).

Vuoden 1917 tammikuussa Hämeen Sanomat otti enteellisesti käyttöön uuden komean torvi-aiheisen Yleisöltä-vinjetin.

Suomen itsenäistymisen vuonna palstalla käsiteltiin vähänlaisesti maan epävakaita yhteiskunnallisia oloja, mutta sitä vastoin aiheena olivat esimerkiksi Hämeenlinnan uimalaitoksen aukioloajat (23.6.1917).

Kaupassa olevan maidon laatu herätti huolta 1920-luvulle tultaessa (25.1.1920).

Toimitus lisäsi etenkin 1920-luvulla huomautuksia yleisönosastokirjoituksiin: “Ylläolevaa kirjoitusta emme muotonsa puolesta saata pitää oikein soveliaana.” (24.2.1920)

Samana vuonna nimimerkki Pika ajuri kysyi: “Ansaitseeko hevosmies vähemmän kuin jalkamies.” (7.3.1920)

Yksi kaikkien aikojen keskustelunaiheista Hämeen Sanomissa – Aulanko – ponnahti esiin helmikuussa vuonna 1929, kun nimimerkki Vanha kaupunkilainen tyrmäsi siirtolapuutarhan perustamisen alueelle. Myöhemmän laajan keskustelun jälkeen siirtolapuutarha päätyi Kantolaan.

 

Kuohuva 1930-luku

Tultaessa 1930-luvulle lehden palstoilla oli – luonnollisesti – runsaasti isänmaallisia kirjoituksia, kuten nimimerkki Isänmaan ystävän selostus, joka Lapuan liikettä myötäillen toivoi, että “valtiovalta tekisi jatkuvat oma-aloitteiset teot tarpeettomiksi”. (10.2.1932)

Etusivullaan Hämeen Sanomat julkaisi Mäntsälän kapinan aikaan laajan hämeenlinnalaisten vaikuttajien kirjoituksen, joka oli otsikoitu: “Vastakkaisissa leireissä olevien isänmaallisten kansalaisten verta ei saa vuodattaa.” (2.3.1932)

Poliittisen kuohunnan jälkeen koitti sota-aika, joka vei tilaa ja tarvetta yleisönosastokirjoittelulta. Hämeen Sanomien lukijat seurasivat tärkeämpiä asioita. Sotien jälkeen palailtiin arkeen ja pikkukaupungin askareisiin.

Ahvenistoon liittyvä keskustelu alkoi vuoden 1948 huhtikuussa, kun Myllymäessä asuvat perheenäidit ilmaisivat huolensa, kun pyykkien pesu Ahvenistonjärvessä oli tarkoitus kieltää ja järven rantaa oltiin ottamassa urheilutarkoituksiin.

1950- ja 1960-luvuilla yleisönosastoissa julkaistiin runsaasti urheilu- ja kalastusseurojen keskinäisiä haasteita. Toisiaan nokittelivat mm. Hämeenlinnan Kuhaveljet ja Hämeenlinnan Urheilukalastajat. Lammilla olivat voimissaan köydenvetäjät.

1960-luvulla Yleisöltä-osaston kiitokset villiintyivät ja niitä julkaistiin isoina ryppäinä (mm. 2.1.1961).

Vuonna 1965 kiitokset eivät enää olleet Yleisöltä-vinjetin alla (6.1.1965). Niistä oli tullut maksullisia ilmoituksia.

 

1970-luvun suuri murros

Yleisönosastokirjoitukset lisääntyivät huomattavasti 1970-luvulle tultaessa. Nuorison uudet tavat olivat yksi kestoaiheista, kuten kirjoituksessa “Kirkkopuiston lössi: pillereitä, olutta, toimettomuutta…” (6.4.1971)

Myös päättymätön keskustelu moottoriradasta ja sen haitoista alkoi.

Vastaavana päätoimittajana aloitti vuoden 1972 alussa Allan Liuhala. Hän oli käärinyt hihat jo edellisenä syksynä: oli uudistusten aika.

Lehdessä alettiin julkaista mm. Puheenvuoro-palstaa, jolla hämeenlinnalainen Pekka Kiviharju julisti: “moottorirata on talvisin mitä mainioin hiihtostadion.” (3.1.1972)

Pari päivää myöhemmin Hämeen Sanomien hallinnossa nyttemmin vaikuttava Matti Puotila Hattulasta kirjoitti Yleisöltä-palstalla ponnekkaasti Katinalan ja Hurttalan tieolojen parantamiseksi.

Koitti iso mullistus, kun perustettiin Näin lukijat -palsta lehden alkupäähän uudistetulle pääkirjoitusaukeamalle.

Ensimmäisen kerran palsta ilmestyi aikaisempaa arvokkaammalla paikalla 16.1.1972. Yhdessä ensimmäisistä kirjoituksista toivottiin kaupunkiin savutonta ravintolaa.

Näin lukijat ja Lukijat olivat Hämeen Sanomien keuhkot, joilla se hengitti lukijoiden tahtiin 1980- ja vielä pitkälle 1990-luvulle saakka.

Lukijoiden rinnalle perustettiin oman aikansa yleisönosastojen legenda Suorat sanat, jonka kirjoitukset otettiin vastaan puhelimitse. Palstaa toimittajana kunnostautui aikaisempi lehden toimituspäällikkö Ahti Hietanen.

Nauhoilta purettiin pitkään lukijoiden vuolaita vuodatuksia.

Tiistaina 10. tammikuuta vuonna 1995 ilmestyi ensimmäistä kertaa Hämeen Sanomien nykyisen muotoinen (mm. kuvitettu) mielipidepalsta, jonka ensimmäinen ja nykyinen toimittaja on tämän jutun kirjoittaja.

Menot