Kanta-Häme

Rahan bittivirta

Mitä raha on, mistä se tulee ja millä tavalla? Ihmiset pitävät pankkeja aikuisten säästöpossuina,mutta valtaosa rahoista on sähköisiä merkintöjäpankkien tietokoneilla. Ville Iivarinen esitteleeuudessa kirjassaan rahareformi-liikkeen ajatuksia taloudesta.
 
 
Valtiotieteen maisteri Ville Iivarisen, 34, kiinnostus rahaan syttyi hitaasti. Kaikki alkoi vuosikymmen sitten Sri Lankasta, missä Iivarinen oli puoli vuotta työharjoittelussa. Kuopion yliopiston sosiologian opiskelijalle rahan puute eli köyhyys oli tuttu teoreettisena ilmiönä.
 
Hän oli ollut Sri Lankassa vasta viikon, kun tsunami iski.
 
– Juoksin aaltoja pakoon, mutta ei minulla mitään todellista hätää ollut, koska olin saaren länsirannikolla. Etelä-ja itäosissa oli paljon vaikeampaa.
 
Työtä ei tämän jälkeen tarvinnut etsiä, sillä sitä oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Hän päätyi tuhoalueille puhdistamaan kaivoja merivedestä. Suomeen palattuaan hän alkoi opiskella kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistossa, politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.
 
Tämäkään oppiaine ei vastannut tärkeimpiin kysymyksiin: Miksi köyhyyttä on niin paljon? Miksi jossain on rahaa ja jossain taas ei?
 
– Huomasin, että olen talouden tutkimuksen maisteri enkä tiedä rahasta mitään. Asiasta oli pakko ottaa selvää.
 
Iivarisen mukaan  suurin ongelma rahan ymmärtämisessä on se, että tutuimmat termit – kuten pankkitalletus ja pankkilaina – tarkoittavat aivan muuta kuin yleisesti ajatellaan.
 
– Rahaa ei voi syntyä, ellei joku – valtio, kunta, yritys tai ihminen – ota velkaa. Rahaa ei ole olemassa, ennen kuin pankit luovat sen. Vastaavasti kun velka maksetaan pois, pankin kirjanpidosta ja tietojärjestelmistä pyyhitään pois rahaa, jolloin se poistuu kierrosta.
 
Liki aina raha aloittaa kiertonsa taloudessa silloin, kun pankki myöntää lainan.
 
– Kun Maija Meikäläinen saa pankista 10 000 euron lainan, Maija ja pankki vaihtavat lupauksia. Pankin kirjanpidossa lupaukset kumoavat toisensa.
 
Pankkitalletus, joka on Maijan näkökulmasta varallisuutta, on pankin näkökulmasta velkaa. Vastaavasti Maijan lainasopimus edustaa hänelle velkaa, mutta pankille varallisuutta.
 
Vain kymmenisen prosenttia rahasta on kolikoita ja seteleitä, ”oikeaa” rahaa. Valtaosa rahoista on sähköisi�� merkintöjä pankkien tietokoneilla.
 
Monet aikuiset pitävät silti pankkia aikuisten säästöpossuna. Tässä mielikuvassa säästäväinen kansalainen tallettaa rahaa pankkiin ja pankki säilöö asiakkaan rahat. Ajatellaan, että pankki lainaa toisille asiakkaille korkoa vastaan näitä rahoja.
 
– Sana pankkitalletus  on täysin harhaanjohtava. Asiakkaan pankkitilin numerot eivät kuvaa mitään, mitä pankki pitäisi tallessa häntä varten. Pankkitoiminta päinvastoin perustuu siihen, ettei asiakas halua rahojaan käteisenä.
 
Suomen Pankin mukaan maan rahalaitoksissa oli vuoden 2014 lopussa kotitalouksien ja yritysten talletuksia 145 miljardia euroa. Samaan aikaan kansantaloudessa oli kierrossa käteistä rahaa 16,5 miljardia euroa.
 
– Jos kaikki haluaisivat rahansa yhtä aikaa pankeista, tulisi ongelmia. Vaikka kaikki käteinen olisi pankkien kassoissa, talletuksia jäisi saamatta 128,5 miljardia. Tallettajat eivät saisi rahojaan, koska tätä rahaa ei yksinkertaisesti ole olemassa.
 
Jos taas kaikki kotitaloudet ja yritykset päättäisivät kerätä yhteen kaiken rahan, mitä niillä on, ja maksaa pois yhteensä 214 miljardin pankkivelkansa, kaikki pankkitalletukset häviäisivät.
 
– Kenelläkään ei olisi euroakaan rahaa, mutta silti niille jäisi vielä 69 miljardia maksettavaa pankeille.
 
Velkoja ei siis koskaan ole mahdollista nollata, ja juuri velka pitää yhteiskunnan liikkeessä.
 
– Sinun tililläsi näkyvä raha on jonkun toisen nostamaa lainaa, jota ei ole vielä maksettu.
 
Tilastokeskus ilmoitti viime viikolla, että ”suomalaisista 24 prosenttia uskoo, että maan taloustilanne paranee seuraavan vuoden aikana”.
 
Uskoo. Luottamuksen lisäksi rahajärjestelmää ohjaa usko. Siksi kyselyt ja barometrit selvittävät säännöllisesti kansalaisten uskoa talouden tilaan.
 
– Raha on maailman levinnein uskomusjärjestelmä. Raha on pankin asiakkaan uskoa siihen, että pankki tulee maksamaan, ja pankin uskoa siihen, että asiakas tulee maksamaan.
 
Iivarisen mukaan on hämmästyttävää, että uusklassinen taloustiede käyttää kapitalismin malleja, joista raha, velka ja pankit puuttuvat kokonaan. Vallitsevan talouskäsityksen mukaan neutraalin rahan maailmassa yhteiskunnat eivät voi kärsiä rahan puutteesta. Jos rahan määrä puolittuisi, hinnat ja palkat puolittuisivat ja kaikki jatkuisi kuten ennenkin.
 
– Tässä ei huomioida velkaa lainkaan, sillä velat täytyy aina maksaa täysimääräisesti. Muutoksen jälkeen hintataso ei asetukaan uuteen tasapainoon, vaan seurauksena on talousongelmia, työttömyyttä ja pankkikriisejä.
 
Jokaisen maan on saatava siirtymään rahaa muista kansantalouksista omaansa, ja ilmeisin keino tähän on työvoimakustannusten laskeminen.
 
– Keino menettää tehonsa, koska muissakin maissa ajatellaan samoin. Kukaan ei saa kilpailuetua, mutta kaikkien ostovoima heikkenee, Iivarinen sanoo.
 
Entisajan yhteiskunnassa ongelmien katsottiin johtuvan jumalten suosion menettämisestä. Silloin ylipapit kehottivat uhraamaan jumalille.
 
– Nykyään pankin pääekonomisti ilmoittaa, että markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi on tehtävä uhrauksia ja leikattava valtion menoja. Sekä härkien uhraaminen että valtion kulutuksen leikkaaminen ovat yhtä järkiperäisiä tapoja ratkaista talousongelmia.
 
– Nykyinen rahajärjestelmä on rakennettu niin, ettei kansantalouden kasvu ole mahdollista ilman velkaa.
 
Jos muutaman vuoden välein tapahtuisi niin, että sähköverkko sulaisi, sillat sortuisivat ja talot romahtaisivat, ongelmat korjattaisiin heti.
 
– Pankkikriiseissä todetaan, että romahdukset kuuluvat asiaan.
 
Ellei asia olisi niin vakava, siinä olisi helppo nähdä koomisia piirteitä. Maailman rikkaimmat kansantaloudet ajautuvat yhtä aikaa kohti vararikkoa.
 
– Länsimaissa ei ole pulaa oikeista resursseista, kuten työvoimasta tai raaka-aineista. Yhteiskunta seisoo, koska kirjanpito sanoo, että rahat ovat lopussa. Tilanne on sama kuin työmaalla, jossa aamulla johtaja sanoo, että menkääpä kaikki kotiin, metrit ovat lopussa.
 
Iivarinen sanoo, että tuhlaavaisuuden synnin saarnauksen sijaan olisi mielekkäämpää korjata järjestelmän ongelmat.
 
– Yksi pahimpia epäkohtia on se, etteivät normaalit kapitalismin lait koske pankkeja. Liian suuren riskin ottanut yritys voi päätyä konkurssiin, mutta pankki pelastetaan veronmaksajien rahoilla. Suuret pankit pitävät yhteiskuntaa panttivankinaan: jos ne kaatuvat, muutkin kaatuvat.
 
Kenellä maailman rahat ovat? Sveitsiläisen teknologiainstituutin tutkimuksen mukaan liki puolta maailmantalouden varallisuudesta hallitsi 147 yritystä. Ne eivät ole tuttuja suuryrityksiä vaan pankkeja ja muita rahoitusyhtiöitä.
 
– Kapitalismin lait eivät koske suuria pankkeja, eivätkä niitä koske aina edes rikoslait, Iivarinen kertoo.
 
Esimerkiksi yhdysvaltalainen HSBC tuomittiin Meksikon ja Kolumbian huumekartellien rahanpesusta, mutta pankki välttyi toisilta, terrorismin rahoitusta koskeneilta syytteiltä, koska ”ne saattaisivat vaarantaa yhden maailman suurimmista pankeista ja lopulta horjuttaa globaalin finanssijärjestelmän vakautta”.
 
– Kun Suomen valtio ottaa velkaa, se laskee liikkeelle velkakirjojaan. Niitä ostavat suuret pankit, päämarkkinatakaajat, joista yksi on HSBC. 
 
Velkakirjoja ei myydä pankkeja rahoittavalle keskuspankille eli Suomen Pankille. Sellaisen pelätään johtavan hyperinflaatioon. Myös Euroopan keskuspankilta on kielletty valtioiden alijäämien rahoittaminen.
 
– On huomattu, että mikään perinteisen rahapolitiikan keinoista ei ole auttanut euroaluetta. Alkuvuodesta EKP aloitti QE-ohjelman, jossa keskuspankkirahaa lisätään yli tuhannella miljardilla eurolla.
 
Tällä biljoonalla eurolla olisi voitu tukea julkisia investointeja ja maiden budjetteja. Laskennallisesti jokainen mies, nainen ja lapsi olisivat saaneet 3 300 euroa.
 
Iivarinen kuuluu kansalaisjärjestö Suomen Talousdemokratiaan. Se on 2009 perustettu yhdistys, joka ajaa rahareformia. Kansainvälisessä rahareformiliikkeessä on jäsenyhdistyksiä 23 maassa.
 
– Koska yhteiskunnat ovat antaneet rahanluontioikeuden pankeille, demokratian ulkopuolelle, ne eivät voi vaikuttaa maidensa kehittymiseen.
 
Tuoreessa kirjassaan Raha Iivarinen ehdottaa, miten rahaa voitaisiin tehdä toisin.
 
– Pankeille tulisi määrätä sadan prosentin varantovaatimukset. Pankkitalletukset olisivat oikeasti pankkitalletuksia: asiakkaiden omistamaa rahaa, jota pankki pitää tallessa. Pankkilainat taas olisivat lainoja, joissa rahan käyttöoikeus siirtyisi yhdeltä toimijalta toiselle.
 
Kun rahan luominen ja tuhoaminen erotettaisiin pankkitoiminnasta, kytkös rahan ja velan välillä katkeaisi.
 
Pankit jakautuisivat kahteen puoliskoon, joista toisessa rahaa talletetaan ja toisessa lainataan. Uudistuksessa pankeilta vietäisiin rahanluontioikeus, ja vain valtion keskuspankki saisi luoda rahaa.
 
Onko muutos realistinen? Onko Suomen Talousdemokratian ehdotukset helppo leimata vihervasemmiston haihatteluksi?
 
– Tässä mallissa ei ole mitään vasemmistolaista tai oikeistolaista, ja näitä asioita on ehdotettu moneen otteeseen vuosikymmenten aikana. Puheenjohtajamme 
 
Patrizio Lainà on työskennellyt Suomen Pankissa. Käymme mielellämme puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa.
 
– Tänä syksynä olemme lähestyneet kaikkien puolueiden eduskuntaryhmiä. Kokoomuksesta ja keskustasta on ilmoitettu, ettei heitä kiinnosta.
 
Maailmalla osa talousvaikuttajista alkaa jo kallistua rahareformin puolelle.
 
– Esimerkiksi Financial Timesin pääkolumnisti Martin Wolf pitää asiaa esillä. Monissa maissa, kuten Englannissa, Tanskassa ja Hollannissa, poliitikot keskustelevat avoimesti rahareformista. Islannissa hallitus on tilannut raportin rahareformin toteuttamiskelpoisuudesta.