Kanta-Häme Hämeenlinna

Rahan määrä ei ratkaise kalastuksessa – Hamarin saaressa 24 tunnin fongauskilpailu

Mato-onginnan alkuun pääsee taskurahoilla ja muutamalla kikalla.
Ilkka Keinänen sai viime vuoden 24h kalamaratonissa koukkuun viisi lajia. Kalakaveri Markku Alen narrasi neljä. Kuva: Esko Tuovinen
Ilkka Keinänen sai viime vuoden 24h kalamaratonissa koukkuun viisi lajia. Kalakaveri Markku Alen narrasi neljä. Kuva: Esko Tuovinen

Fongaus, eli kalabongaus on kalastuksen muoto, jossa ideana ei ole mitata tai punnita saaliitaan. Voiton ratkaisee eri lajien määrä.

Hamarin saaressa käydään viikonloppuna Hämeenlinnan Urheilukalastajien, eli HUK:in 24 tunnin fongauskilpailu, jonka tuomarina toimii varapuheenjohtaja ja kilpailuvastaava Ilkka Keinänen.

Keinänen osallistuu itsekin kilpailuun. Hän toteaa, että luvassa voi olla Lassipallon sääntöjä ja naurahtaa.

Kalaa saa virallisten sääntöjen mukaan narrata vain saaren rannalta. Veneessä voi istua, mutta vene ei saa liikkua laiturilta. Kun kala saadaan ylös, tuomari tunnistaa sen. Sitten saalis päästetään takaisin Vanajaan.

Viime vuonna voittava tulos oli kuusi lajia. Keinänen toivoo, että tänä vuonna kaikkien kalastajien yhteenlasketussa lajimäärässä kymppi menisi rikki. Hänen oma kilpailunsa kariutui viimevuonna, kun lähes varmaksi saaliiksi tunnustettua kiiskeä ei saatu ongittua ylös asti.

Fongaajan on hyvä tuntea kalastusvälineet. Keinänen on levittänyt autotallinsa pihaan monenkirjavan lajitelman vieheitä, vapoja ja muita välineitä, joiden käytöstä hän kertoo mieluusti.

Vaikka kokeneella kalamiehellä vieheiden määrät liikkuvat sadoissa, jopa tuhansissa, niin alkuun pääsee kuka vain jo huoltoasemalta ostetulla koho–koukku-setillä.

Ennen sen syvempää perehdytystä Keinänen haluaa korostaa kalastajan vastuuta.

– Kun opetan kalastusta lapsille, kerron aina ensin, että kalastajalla on aina kaksi pussia: kalapussi ja roskapussi. Valitettavasti ne ovat vielä tällä hetkellä muovia.

Kalat joko tapetaan, pidetään vedessä sumpussa tai mitataan ja vapautetaan. HUK:in kalastuskilpailuissa saaliiden määrä ei myöskään vaikuta voittamiseen, vaan ainoastaan kahden pisimmän kalan mitta. Näin voidaan kilpailla kalavesien kannalta kestävästi, eikä rannalta tarvitse kantaa ämpärikaupalla kalaa pakastimeen.

 

Mato-onginnassa alkuun pääsee taskurahoilla.

– Viitosen vapa, euron onki ja sitten matoja kaivamaan, niillä tulee toimeen.

Keinänen kertoo, että mato-ongen saa tuunattua helposti kalaisammaksi vuolemalla puukolla kohosta hieman kelluketta pois, vaihtamalla pienemmän koukun ja laittamalla lisäpainon. Näin ongesta tulee herkempi.

Syötiksi Keinänen suosittelee alkukesästä kärpäsentoukkia, loppukesästä isompaa lieroa. Kirjolohille kalakaupoista saa omia houkutteita. Keinäsen suosikkisyötissä on valkosipulin haju, se mikä siinä kirjoa houkuttaa on arvoitus.

– Sillon kuin ensimmäisestä kalastajasta tulee näillä vehkeillä miljonääri, niin hän on varmaan aika lähellä arvoituksen ratkaisua, Keinänen toteaa.

Hauki voi käydä mato-onkeen, samoin kirjo, sillä voi saada rapujakin järven pohjalta.

– Sama juttu kuin ihmisellekin, kun heiluttelee hampurilaista tarpeeksi pitkään naaman edessä, niin jossain kohtaa tulee nälkä.

Heitto- ja vetouistelun puolella alkuun pääsee kuukausirahoilla.

Kelan ei tarvitse olla kallis, hyvän saa varmasti alle 100 eurolla.

– Ei se rahan määrä ratkaise, vaan se kuinka paljon on kalassa.

Vieheiksi pakkiin kelpaavat esimerkiksi kumikalat, perinteiset lusikat, lipat ja heittovaaput, joilla voi saada kiinni oikeastaan minkälaisen kalan tahansa. Jerkkivaaput ovat isompia ja niitä käytetään hauen kalastukseen, niillä kalastuksessa käytetään usein jäykkää vapaa.

– Pienelläkin vieheellä voi saada ison kalan. Kaloilla on nimittäin tapana näykkiä toisiaan, etenkin peräeviä. Silloin ne saattavat ottaa kiinni isompaankin uistimeen.

Laulunsanat ovat laulunsanoja, toteaa Keinänen Ismo Alangon lyriikoissa esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan lohta ei voi pyydystää ahvenvieheellä. Se ei nimittäin pidä paikkansa.

Jigi matkii toukkaa. Sitä voidaan uittaa esimerkiksi pomputtaen tai käyttää täsmäkalastukseen. Silloin kalastaja etsii kaikuluotaimen kanssa ison kalan ja jää paikalleen pomputtamaan. Silloin vavassa on hyvä olla tuntumaa. Jigiin käy mieluusti kiinni esimerkiksi kuha, ahven ja hauki.

Jos kala on heikolla syönnillä, niin silloin aletaan kierrättämään värejä. Keinänen kertoo, että heittokalastuksessa käsiala on myös aivan yhtä tärkeä, sillä uistimen liike vaikuttaa kalaan.

Vanhat totuudet kuten se, ettei kuha syö valoisalla, eivät läheskään aina pidä paikkansa.

– Kuka uskoo, kuka ei? Minä lähden siitä, että lähden kalalle kun siltä tuntuu. Joko kalaa tulee tai ei tule.

Keinäselle yksi vieheisiin liittyvä seikka on tosi: se uistin, jota uittaa eniten, on myös se, jolla tulee eniten kalaa.

Mikä viehe tuo parhaiten kalaa? Keinäsen mukaan siitä keskustellaan jatkuvasti. Jotkut uskovat liikkeeseen, toiset väriin tai muihin ärsykkeisiin. Kuva: Lauri Seppänen
Mikä viehe tuo parhaiten kalaa? Keinäsen mukaan siitä keskustellaan jatkuvasti. Jotkut uskovat liikkeeseen, toiset väriin tai muihin ärsykkeisiin. Kuva: Lauri Seppänen

Eikä pidä unohtaa, että myös kesällä voi pilkkiä esimerkiksi laiturilta tai veneestä. Pilkkiminen on myös osa jokamiehenoikeuksia, niin pitkään kun vapa pysyy kädessä, eikä ole kiinni telineessä.

Esimerkiksi mateen pilkkiminen onnistuu myös kesällä. Keinäsellä on pakastimessaan kilokaupalla kuoreita, joita voidaan kiinnittää mademorriksi kutsuttuun pilkkiin.

Made on kesällä yleensä syvemmissä vesissä, joten sen löytäminen voi olla vaikeampaa.

Kalastajan pitää muistaa arvostaa kaloja

Kalastajan pitää hankkia kalastusluvat ja tuntea kalastajan oikeudet ja velvollisuudet.

Kaikkien 18–64-vuotiaiden tulee maksaa kalastonhoitomaksu, kun kalastaa muuten kuin pilkillä, mato-ongella tai silakkaa litkaamalla.

Otetaan vain sen verran kalaa kuin kerralla tarvitaan.

Ei aiheuteta kaloille turhaa kärsimystä, eli lopetetaan ja verestetään otettavat saaliskalat välittömästi.

Muut kalat vapautetaan oikeaoppisesti.

Kalastetaan kalastusta hyvin kestäviä lajeja ja kalakantoja.

Vapautetaan alamittaiset kalat ja uhanalaista lajia tai kantaa edustavat yksilöt.

Vapautetaan lajien suuret yksilöt jatkamaan poikastuotantoa.

Ollaan roskaamatta tai muuten rasittamatta ympäristöä.

Opetetaan kanssakalastajille, varsinkin nuorille ja lapsille vastuullisen vapaa-ajankalastajan ohjeita.