Kanta-Häme

Rakennuksen purkaminen on kallista lystiä

Kaupungin tämänvuotisesta budjetista on varattu purkutöihin yhteensä 350 000 euroa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viime viikolla aloitetun Nummen koulun lisäksi tänä vuonna rahaa riittää ainoastaan Hämeenkaaren purkamiseen.

Koska talojen purkamisesta sitten tuli niin kallista?

Takana ovat ajat, jolloin puskutraktori hajotti rakennuksen kappaleiksi ja kuljetti rakennuksen jämät kaatopaikalle.

Nykyään valtaosan kustannuksista lohkaisee itse purkutyön lisäksi myös jätteiden käsittely.

Kun rakennus päätetään purkaa, ensimmäisenä suoritetaan puhdistus, jolloin käyttökelpoiset osat jatkojalostetaan käyttöön.

Siivoamisen jälkeen rakennuksesta laaditaan haitta-ainekartoitus, jossa arvioidaan esimerkiksi asbestin esiintymistä, kellaritilojen kuntoa tai rakennuksen tiivistysten tilaa.

– Kyseessä on työturvallisuuskysymys. Vaaralliset aineet, kuten asbesti, loisteputket, öljyt tai pcb-pitoinen saumajäte on huomioitava jo ennen urakan aloittamista, kertoo rakennuttajapäällikkö Pentti Kainulainen Linnan tilapalveluilta.

Osa työturvallisuutta on myös se, että purkutyö tulee suorittaa samassa järjestyksessä, kuin rakennus aikanaan on rakennettu.

Hämeenlinnassa Linnan tilapalvelut laatii purkuilmoituksen kartoituksen pohjalta. Tämän jälkeen kiinteistön omistaja hakee rakennuslupaa, jonka myöntää joko lautakunta tai kaupungin virkamiehet.

Hakemuksessa on erikseen ilmoitettava terveydelle tai ympäristölle vaarallisesta rakennus- tai purkujätteestä ja sen käsittelystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuksen purkaminen tulee järjestää niin, että käyttökelpoiset rakennusosat voidaan käyttää hyväksi ja syntyvä rakennusjäte käsitellä asianmukaisesti.

Jotta rakennuslupa myönnetään, on asiasta päättävällä oltava tieto siitä, mistä syntyvä rakennusjäte koostuu ja miten sitä käsitellään.

Se, mitä itse purkaminen maksaa suhteessa jätteiden kierrättämiseen, riippuu sekä kohteesta että kilpailutuksen kautta valituksi tulleesta urakoitsijasta. Useimmiten kierrättäminen on kuitenkin juuri se kallein osuus purkuhinnasta.

– Kun esimerkiksi betonia viedään kaatopaikalle, pitäisi siitä suositusten mukaan ottaa näyte ja viedä kylmäkuljetuksella laboratorioon tutkittavaksi. Näin voitaisiin selvittää, onko jäte kierrätykseen kelpaavaa, mutta tällä tavalla kustannuksetkin nousisivat moninkertaisiksi itse urakkaan nähden, huomauttaa rakennustekninen asiantuntija Jouni Leivo Linnan kiinteistökehityksestä.

Iso osa rakennusjätteestä luokitellaan suoraan sekajätteeksi.

– On helpompi ja edullisempi todeta, että esimerkiksi purettu muovimatto todennäköisesti sisältää raskasmetalleja kuin tutkia asia laboratoriotestein, Leivo huomauttaa.

Jätelaki on tiukentunut viimeisen 20 vuoden aikana.

Hämäläisen maaperän tuomisesta Karanojan kaatopaikalle tuli laitonta, kun kaatopaikalle tuotavan maa-aineksen sallittu arseenipitoisuus laskettiin neljään millligrammaan.

– Hämeessä pitoisuus liikkuu kuuden ja kahdeksan milligramman välillä, kertoo Leivo.

HÄSA

Päivän lehti

7.4.2020