Kanta-Häme

Rakentelija saa veistokset liikkumaan

Taiteen töissä

Sarjassa tutustutaan kulttuuriväen arkipäivään.

Siperianhusky Borys jää ulos odottamaan, kun kuvanveistäjä Ilmari Gryta (s. 1979) avaa aamulla työhuoneensa oven Riihimäen Hyttikorttelissa.

Kevät on alkanut nuorelle kuvataiteilijalle hyvin.

– Saimme vaimoni (Mari Peuran) kanssa vuosiapurahan, joten nyt voi taas keskittyä varsinaiseen omaan työhön, Gryta sanoo.

Suunnitteilla on yhteinen näyttely Helsinkiin Forum Boxiin ensi lokakuussa.

Aina ei käy yhtä hyvin. Kuvataiteilija joutuu usein jaksottamaan toimeentuloaan ottamalla taiteenteon rinnalle muita töitä.

Esimerkiksi tänä talvena Ilmari Gryta on opettanut Imatran taideoppilaitoksessa, joskus aikaisemmin hän on tehnyt palkkatöitä Kain Tapperin ja Pentti Kukkosen tapaisten kuvanveistäjien apulaisena.

– On niistä oppinutkin paljon, hän sanoo. Silti parasta on, kun saa (apurahan muodossa) palkkaa siitä työstä, johon on varsinaisen koulutuksensa saanut.

Taiteilijakodista …hyvät eväät

Ilmari Grytan valoisa työhuone kuului aiemmin hänen isälleen, kuvanveistäjä Radoslav Grytalle. Ilmarin äiti, kuvataiteilija Maija Vainonen työskentelee viereisessä verstaassa ja asuukin samassa talossa.

Gryta palasi lapsuudenmaisemiinsa valmistuttuaan Kuvataideakatemiasta 2008. Hän asuu kuitenkin vaimonsa Meri Peuran kanssa kaupungin keskustassa ja käy Hyttikorttelissa vain töissä.

Toisen polven kuvanveistäjä pitää pelkästään plussana, että on kasvanut taiteilijaperheen lapsena. Ammatista, toimeentulosta ja työnteon rytmistä on syntynyt realistinen käsitys.

– Eipä ole ainakaan liian ruusuinen kuva taiteilijan ammatista. Toisaalta on nähnyt, että näinkin on ihan mahdollista elää ja toimia, hän sanoo.

Rakentelija …rautakaupassa

Lapsena Ilmari Grytan toiveammatti oli puuseppä. Kovin kauas hän ei haaveestaan joutunut, sillä kuvanveistäjänäkin hän on omien sanojensa mukaan lähinnä rakentelija.

Materiaalinsakin hän hankkii rautakaupasta ja teollisuustukusta useammin kuin taiteilijatarvikeliikkeestä.

Monet Grytan veistoksista ovat liikkuvia ja sähköisiä. Niissä on releitä, muuntajia ja sähköjohtoja. Esimerkiksi Kuvataideakatemian lopputyössään, Fortunassa, hän leikitteli metallikuulilla, jotka kohosivat pöydän uumenista kuin itsestään ja aikansa kieputtuaan katosivat omaa tahtiaan pöydän keskellä olevaan aukkoon.

Liike on …meditatiivista

Taiteilijan luoma hypnoottinen, meditatiivinen liike kiehtoo ja vangitsee katsojan.

– Niissä oli vähän nuoruuden intoa. Enää en ehkä alkaisi tehdä ihan niin monimutkaisia rakennelmia, Gryta pohtii.

Mutta miksi veistoksen edes pitäisi liikkua?

Ilmari Grytan mielestä liike ei ole itsetarkoitus. Hän on viime aikoina tehnyt myös liikkumattomia teoksia.

– Idea ja ajatus tärkein, hän sanoo.

Ja mikä se ajatus on?

Esimerkiksi syksyn näyttely Ei kenenkään maa käsittelee ihmisen tarvetta tutkia, muokata ja laajentaa elinympäristöään.

Ilmari Grytalle taiteenteon motiivi on esitellä, miten me täällä olemme ja minkälaisia järjettömiä ja järjellisiä systeemejä teemme, minkälaista maailmaa rakennamme.

Ajasta …lukua

Myös aika ja ajan kuluminen pohdituttavat Ilmari Grytaa. Onneksi Borys-koira pitää ajasta lukua. Se tulee joka päivä puoli viisi ovelle venyttelemään ja haukottelemaan kuin sanoen: olisiko aika lopettaa tältä päivältä

– Eläimistä ja luonnosta voisi muutenkin ottaa oppia. Että eläisi tässä hetkessä, Gryta heittää. (HäSa)