Kanta-Häme

Rakkaudesta ruosteeseen ja romppeeseen

Sunnuntaina Ahveniston moottoriradalle ei tultu kisaamaan vaan hamstraamaan.

Sadat ihmiset jonottivat aamulla, jotta he saisivat tavaroineen hyvän myyntipaikan Rompetorille. Kyseessä on Kanta-Hämeen suurimpiin lukeutuva kirpputoritapahtuma.

Hyvät myyntipaikat menivät nopeasti, ja myyntialuetta piti pian laajentaa varikolta moottoriradalle asti.

– Tulimme tänä vuonna poikani kanssa hieman myöhempään, noin puoli kahdeksan aikaan. Tämä on vähän kuin kesäretki, kertoo moottoriradan puolelle pystytetyn pisteen pitäjä Sami Pietilä.

Pietilä saapui paikalle Forssasta, jossa hän pitää huutokauppakamaria. Sunnuntaina hän toi pakettiautonsa mukana myytäväksi muun muassa vanhan Pappa-Tunturi-mopon, tukuittain vanhoja työkaluja sekä erilaisia koristelasiesineitä.

Omana erikoisuutenaan Pietilällä oli vielä kaupan vanha Singer-merkkinen neulojen teroituskone.

– Kaikenlaista on vuosien mittaan kertynyt. Ostin ensimmäisen kuolinpesän 10-vuotiaana, joten jo silloin iski keräilykärpänen, Pietilä toteaa.

Lähes 5 000 kävijää

Ahveniston moottoriradan pitäjä Pertti Kurki-Suonio järjestää Rompetorin vuosittain. Tapahtuma on kasvattanut suosiotaan, ja tänä vuonna Kurki-Suonio arvioi, että yleisöä on liikkeellä enemmän kuin koskaan aiemmin.

– Uskon, että kävijöitä on päivällä noin 5 000. Mitään tarkkaa laskuria meillä ei ole. Myyjiä on hieman yli 300, Kurki-Suonio arvioi.

Tapahtuman houkuttimena on se, ettei myyntitavaraa ole rajoitettu. Joissain tapahtumissa keskitytään nimenomaan auton varaosien kauppaamiseen, mutta Ahvenistolta pystyi löytämään kaikkea pyöränosista vaatteisiin ja vanhoihin videopeleihin.

– Tämä on yksi monivuotinen tapahtuma, jonka avulla pyrimme saamaan moottoriradalle muutakin käyttöä kuin ajamista. Osalle ihmisistä tämä on elämäntapa, ja he tulevat tänne juttelemaan ja viettämään aikaa samanmielisten kanssa, Kurki-Suonio toteaa.

Käytön jälkiä kaivataan

Radan kuuma asfaltti ei kuitenkaan uteliaiden jalkoja poltellut liikaa, kun kierrettävääkin oli paljon.

Alueella vastaan kävelee kalvolalainen Helge Inkiläinen, joka kantaa kädessään maitokärryn pyörää vanteineen päivineen. Hän ei varsinaisesti tullut etsimään pyörää, mutta kun kotona on jo maitokärry, täytyyhän sen pyörienkin olla kunnossa.

– Vanhassa tavarassa pitää olla käytön jäljet. Enhän minäkään enää uudelta näytä, Inkiläinen toteaa ja nauraa.

Mikä vanhassa tavarassa oikein kiehtoo?

Inkiläinen on hetken hiljaa, miettii ja lopulta vastaa.

– Se kuuluu jotenkin ajatusmaailmaani. Vanhoissa tavaroissa on sielua. Muovissa sitä sielua ei enää ole. (HäSa)

Päivän lehti

22.9.2020

Fingerpori

comic