Kanta-Häme

Raparperistä Mr. maahanmuuttaja

– Olen todella iloinen! Hieno juttu, että juuri minut valittiin. Tämä antaa entistä enemmän voimaa palvella suomalaista yhteiskuntaa ja erityisesti vanhuksia, iloitsee uusi Mr. Maahanmuuttaja Ranjithkumar Prabhakaran.

Suomen Pakolaisapu palkitsi hämeenlinnalaisen kaupunginvaltuutetun ja lähihoitajan Mr. maahanmuuttaja -tunnustuspalkinnolla tiistaina Helsingissä.

Vuosi sitten ensimmäisen kerran käyttöön otettu titteli syntyi toiveista palkita Vuoden pakolaisnaisen rinnalla myös ansioitunut maahanmuuttajataustainen mies. Ensimmäinen Mr. maahanmuuttaja oli kamerunilaislähtöinen insinööri ja yrittäjä Jude Njila.

Tänä vuonna tunnustuksen saanut Prabhakaran valittiin reilun kymmenen ehdokkaan joukosta. Hän uskoo yhteiskunnallisen aktiivisuutensa vaikuttaneen valintaan.

– Toinen tosi tärkeä juttu on varmasti työni vanhusten kanssa, jota olen saanut tehdä jo kahdeksan vuoden ajan. Kaikki kiitos kuuluu hämeenlinnalaisille vanhuksille, heidän ansiostaan olen nyt tässä, Prabhakaran kiittelee.

Aktiivisuus kannattaa

Vanhusten parissa Raparperi-nimellä tunnetuksi tullut Prabhakaran muutti Suomeen rakkauden perässä joulupäivänä 2001. Mies kertoo liukastuneensa heti ensi askeleellaan Suomen lumisella maaperällä. Itse maahan hän kuitenkin ihastui heti.

– Minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja, enkä ole kohdannut myöskään rasismia. Ehkä siitä on ollut apua, että olen perusluonteeltani ystävällinen, avoin ja toista kunnioittava, Prabhakaran pohtii.

Hänen mukaansa Suomi on hiljainen maa, jonka kotitalouksista liki puolet on yhden hengen talouksia. Se voi tuntua oudolta suuriin sukuyhteisöihin tottuneista maahanmuuttajista.

Prabhakaran kannustaa maahanmuuttajia kuitenkin olemaan aktiivisia ja ottamaan kontaktia paikallisiin.

– Suomi on tuhansien yhdistysten maa ja järjestöissä on huutava pula ihmisistä. Osallistumalla yhdistysten, puolueiden, järjestöjen, seurakunnan tai vaikkapa urheiluseuran toimintaan syntyy tärkeitä verkostoja, Prabhakaran kertoo.

Töihin vaikka ilmaiseksi

Kotiuduttuaan nuori mies alkoi etsiä töitä. Työelämäkurssilla hän havaitsi työskentelevänsä mieluiten vanhusten parissa.

Hän kertoo päässeensä sekä työhön että opiskelemaan oman sinnikkyytensä ansiosta.

– Kun olin valmistunut lähihoitajaksi, menin Uppsala-talon johtajan juttusille ja sanoin tulevani vaikka ilmaiseksi näyttämään, millainen olen työssä. Näin sovittiin. Kaksi tuntia riitti, sen jälkeen minut palkattiin, Prabhakaran muistelee.

Sairaanhoitajaopintoihin hän haki kaksi kertaa, muttei lannistunut. Kolmannella kerralla ovet kouluun avautuivat.

– Kaikki ei ole aina helppoa! Täytyy olla halua tehdä töitä ja kehittyä, sillä vain sillä tavalla pääsee kiinni töihin, Prabhakaran toteaa.

Prabhakaran työskentelee lähihoitajana Voutilakeskuksessa. Kunnallispolitiikkaan Prabhakaran päätyi ensi yrittämällä syksyn 2008 vaaleissa. Tällä hetkellä hän on SDP:n toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja elämänlaatulautakunnan varapuheenjohtajana. (HäSa)