Rasvaletti, hippitukka, irokeesi, rastat.
Kaikki edellä mainitut hiustyylit ovat viime vuosituhannella edustaneet kapinaa aikansa yleisiä arvoja vastaan.
Nykyisin hiuskulttuuri on aiempaa sallivampi.
Esimerkiksi rastat eivät automaattisesti tarkoita, että paksut hiuspatukat kätkisivät sisälleen rastafari-liikkeen aatetta, reggaemusiikin suurkuluttamista ja ganjantuoksuista sielunmessua sen enempää kuin irokeesi kiljun juomista, iholävistyksiä ja anarkiaa.
Rastoja Hämeenlinnassa tekee muun muassa Pinja Kasurinen.
Mitä rastat mielestäsi viestivät?
– Eniten ne minusta tarkoittavat luonnonläheisyyttä. Sen vuoksi rastat sopivat ihan kenelle vain. Ei siinä tarvitse olla mitään aatetta taustalla. Rastat ovat kauniita. Enkä usko, että rastapäätä mielletään huumeissa olevaksi hipiksi enää tänä päivänä.
Yleinen mielikuva rastojen ja pilven pössyttelyn yhteydestä on osittain populaarikulttuurin syytä.
Levy-yhtiöt osasivat tarjota 1970-luvulla samassa paketissa kapinaa, svengaavaa rytmiä, mystistä symboliikkaa ja länsimaisten arvojen kyseenalaistamista.
Paketista tuli myös kansainvälinen menestys.
Suurta suosiota keräsi vuonna 1973 julkaistu Bob Marley & The Wailers -reggaeyhtyeen albumi Catch a Fire, jonka kannessa jamaikalainen laulaja-lauluntekijä imuttelee rastafarien pyhää yrttiä, joka muun muassa kannabiksena, ganjana tai ruohona tunnetaan.
Saako rastoja pestä?
Rastatukka ei ole tavaton näky pienenkään kylän katukuvassa nykypäivänä, mutta Kasurisen mukaan niihin liittyy vahvoja ennakkoluuloja. Siihen, miten ne tehdään ja miten niistä pidetään huolta, vai pidetäänkö ollenkaan.
– Rastat voi tehdä myös ilman hiusta tappavia kemikaaleja. Pohjalle ei tarvita mitään permanenttiaineita, sanoo Kasurinen.
Kasurinen on tutkinut satoja tunteja rastojen tekemistä ja kehittänyt tavan tehdä niitä työvälineinään vain kampa ja virkkuukoukku.
– Youtubesta katselin erilaisia tekniikoita. Kun tukka on niin sanotusti huovutettu, voi rastapötköjä pyöritellä eli tiivistää kämmenten välissä. Tällä tyylillä rastat voidaan myös avata myöhemmin. Ei tarvitse leikata hiuksia juurta myöten pois.
Urbaanilegenda kertoo, että rastoja on vältettävä pesemästä, että ne pysyvät ojennuksessa, ja siksi ne myös haisevat. Totta vai tarua?
– Päänahka tuottaa hilsettä ja talia yhtälailla rastapäillä kuin muissakin hiustyyleissä. Eli kyllä, myös rastat on syytä pestä. Pesemätön päänahka tuntuu ikävältä ja voi tulehtua.
– Puhtaat rastat eivät haise. Haista vaikka, Kasurinen sanoo.
Kasurinen ojentaa toimittajalle kourallisen päänsä jatkeena olevia rastoja. Totta, tuoksuu miedosti hoitoaineelle.
Mitä suosittelet rastojen pesuaineeksi?
– Jotkut käyttävät laimeaa mäntysuopaa. Siinä on vaarana, että päänahka kuivuu liikaa. Itse suosittelen omalle hiuspohjalle sopivaa shampoota.
Rastoissa tukka on niin tiheässä, että luulisi pesun jälkeen kuivumisenkin ottavan aikaa?
– Kuivumisaika riippuu ihan hiuksen määrästä, se voi kestää muutamasta tunnista koko päivään.
– Suihkun jälkeen ei kannata heti panna pipoa päähän. Kuivumista voi nopeuttaa föönillä. Tosin molemmat pörröttävät rastoja, mutta ei pakkaseen kannata märällä tukalla mennä.
Tarvitaanko rastojen tekemiseen paksut hiukset?
– Hiuksen paksuudella ei ole väliä, myös ohuempia rastoja voi tehdä. Jos hiusten pituus ei riitä rastoihin, niin ensirastat voivat olla vaikka kuiturastat tai oikeasta hiuksista tehtyjä rastapidennyksiä, jotka kiinnitetään hiuksiin. HäSa
Dreadlocks
Rastahiuksia (engl. dreadlocks) kutsutaan Suomessa myös takkutukaksi johtuen niiden tekotavasta.
Populaarikulttuurissa rastat liitetään yleensä reggaemusiikkiin.
Rastoja ovat käyttäneet läpi historian muutkin kuin jamaikalaiset rastafarit.
Rastoja on esiintynyt muun muassa Skandinavian viikingeillä, Amerikan alkuperäisväestöllä eli intiaaneilla ja Uuden-Seelannin maoreilla.
Viitteitä rastoista löytyy myös muinaisesta Egyptistä (muumiot) ja antiikin Kreikasta (veistokset).
Länsimaissa rastoihin ei välttämättä liity minkäänlaista aatetta.
