Kanta-Häme

Rautamalmia suoraan järven pohjasta

Ennen laajamittaista kaivostoimintaa Suomessa valmistetun raudan raaka-aine malmi nostettiin vielä järvistä.

– Sitä voi ehkä verrata jossain määrin nykyiseen pilkkimiseen. Ukot pitkävartisine haaveineen tempoivat malmia avantojen kautta järven pohjasta jäälle, kertoo asiaan perehtynyt vantaalainen historiaharrastaja Timo Mikkola.

Kanta-Hämeessä malmia on nostettu ainakin Lopen Keritystä, Puneliasta, Sakarasta ja Kaartjärvestä ja Tammelan Liesjärvestä. Suurin osa siitä vietiin Karkkilaan.

Mikkola kiinnostui järvimalmista kolmisenkymmentä vuotta sitten tutkiessaan Kerityn rannalla sijaitsevan kesämökkinsä lähellä virtaavan Rautajoen rantoja. Sieltä hän löysi omituisia rautalenkkejä, jotka paljastuivat kankivasaran kiinnityslenkeiksi.

Hän oli sattunut samalle paikalle, jolla oli 1850-luvulla sijainnut Rautakosken ruukin harkkohytti. Harkkohytissä järvimalmi sulatettiin harkoiksi.

Nyt kaikki Rautakosken rakennukset ovat hävinneet. Jäljellä on ainoastaan ruukin perunakellari. Suurin osa rakennuksista on palanut. Osa on purettu.

Järvimalmin kulta-ajat olivat 1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Sitä tiedetään hyödynnetyn Suomessa kuitenkin jo 400-luvulta lähtien.

Malmia nostivat torpparit ja jotkut talolliset. Tuon ajan rengin vuosipalkka oli noin 100 markkaa. Järvimalmilla renki saattoi ansaita vuosipalkkansa muutamassa viikossa. Ruukit maksoivat malmista 100 markkaa per kippunta. Yksi kippunta on 170 kiloa.

Nosto oli raskasta. Sitä tehtiin pääsääntöisesti talvella, koska kesällä miehillä oli muita töitä. Jo pelkkä tyhjä haavi painoi kymmenisen kiloa. Malmia haaviin mahtui 50 kiloa.

Mikkola arvelee, että yhdellä avannolla työskenteli yleensä kaksi miestä, joista toinen käytti haavia ja toinen seuloi malmin seasta pois pohjan humuksen.

– Se oli sellaista nuorten miesten hommaa.

Järvimalmi on uusiutuva luonnonvara. Kerätyn malmin tilalle alkaa pian saostua uutta malmia. Eri lähteiden mukaan uusiutumiseen menee kymmenestä neljäänkymmeneen vuotta.

Kovimpina malmiaikoina järvet suorastaan kaluttiin tyhjiksi. Malmi oli niin haluttua, että yhden järven jäällä saattoi olla kymmeniä nostajia kerralla. Nostajien välille saattoi syttyä jopa tappeluita, jos haavit osuivat liian lähelle toisiaan.

– Parhaat malmijärvet olivat salaisuuksia, Mikkola kertoo.

Nykyään malmia taas löytyisi, mutta sille ei ole enää käyttöä kuin harrastelijoilla. Piippola itse on nostanut malmia Keritystä. Hänellä on yhdessä Karkkilan ruukkimuseo Senkan johtajan Tommi Kuutsan kanssa meneillään projekti, jossa he yrittävät tehdä järvimalmista rautaa.

– Jos edes ongenkoukun verran saisi tehtyä, Kuutsa nauraa.

Raudan erottaminen malmista on herkkä prosessi, jonka tarkemmat yksityiskohdat ovat aikojen saatossa jääneet unohduksiin.

– Mutta olen päättänyt, että tänä kesänä me onnistumme. Enää tarvitsee pikkuisen säätää, Mikkola toteaa. Häsa

Päivän lehti

2.6.2020