Kanta-Häme

Reija Isosuo on taas todella täpinöissään!

 

– Olen täpinöissäni! Pääsen syksyllä taas ohjaamaan satunäytelmää ‧–toivetyöhöni!
Hämeenlinnan teatterissa nykyisin tuottajan tittelillä työskentelevä teatterin moniottelija Reija
 
Isosuo on ulkoisestikin selvästi ”täpinöissään”.
 
Teatterin kuiskaajaksi vuonna 1989 kiinnitetty perushämeenlinnalainen myöntää rakastavansa juuri lasten- ja nukkenäytelmiä.
 
– Nyt käsissäni on klassikko, jonka tekemiseen lähden suurella innolla.
 
Reija Isosuon nykyinen työkenttä Hämeenlinnan teatterissa on niin laaja, että aikaa ja mahdollisuuksia alakerran suurelle näyttämölle jää hänen itsensä mukaan aivan liian vähän. Työpiste on teatteritalon kolmannessa kerroksessa, siellä vanhassa konttorisiivessä. Isosuon kontolla on muun muassa teatterin viestintä ja markkinointi, joten hänellä on varmasti hyvin hyppysissä se, mitä talossa kaikkinensa tapahtuu.
 
Tulevan syyskuun 6. päivänä ensi-iltansa saavan Kaunotar ja hirviö kiehtoo sadun tuttuuden lisäksi juuri teatterin sisäisellä dynamiikalla.
 
– On aina erinomaisen sykähdyttävä tunnetila, kun huomaa koko porukan toimivan yhteisen ajatuksen mukaisesti, Reija Isosuo selittää teatterityön kiehtovuutta.
 
– Toiset puhuvat usein esityksen sanomasta ja opetuksesta, mutta minusta on pelkästään liikuttavan onnellista saada pienet lapset istumaan ja katsomaan tarinan kehitystä, sen yksittäisiä tapahtumia ja näyttelijöiden tekemisiä. Siinä esitystilanteessa on iso palkinto pelkästään seurata lapsiyleisöä.
 
– Totta kai näytelmällä on usein sanoma, mutta ei se ole lapselle useinkaan se tärkein juttu. Tarina on!
 
Juuri tarinat ovat Isosuon mielestä kiehtovinta sisältöä teatterissa, sanomaa voi olla mukana.
– Teatteri tarjoaa aina tarinoita, elämyksiä.
 
Samettiverhojen lumoissa
 
Reija Isosuo oli siinä mielessä ”erilainen nuori”, että ihastui teatterimaailmaan jo nuorena tyttönä. 
 
– Pääsin pikkutyttönä vain teatteriin ihan yksin. Muualle mentiin perheen kanssa.
 
– Minulla on edelleen muistissani keskustassa sijainneen vanhan teatteritalon punaiset samettiverhot, niiden ominaishaju sekä lämpiön tunnelma. Se ilmapiiri imi puoleensa, enkä ole siitä kiehtovasta tarinoiden maailmasta sen jälkeen päässyt – onneksi!
 
Seuraava vaihe olikin sitten se kuiskaajan pesti, kun taloon haettiin lehti-ilmoituksella uutta työntekijää:
 
– Pidin siitä työstä. Pääsin mukaan näyttämötyöskentelyyn. Siellä näyttämöllä teatteri edelleen rakennetaan, kaikki se, mistä talo tunnetaan seinien ulkopuolella. Tämä hallinnon pyörittäminen on pakollista, mutta ei enää itse teatteria, Reija Isosuo pohtii.
 
Uudet tehtävät odottivat Riku Suokkaan johtajakaudella, kun dynaaminen nuori johtaja halusi taloon silloin niin uutta ja muodikasta tuottajuutta – Reija sai kainon pyynnön siirtyä kouluttautumaan tuottajaksi ja samalla ”sinne kerroksiin”.
 
– Onneksi saan edelleen tehdä myös itse teatteria, se on minulle erittäin tärkeää.
 
Lapset ja nuket
 
Isosuon rakkaimpiin teatterimuotoihin kuuluvat lasten- ja nukketeatteri, mutta löytyy niitä tunneryöppyjä ihan tuoreistakin esityksistä:
 
– Itkin jokaisessa seuraamassani Seitsemännen portaan harjoituksessa – se tarina koskettaa.
Hämeenlinnalainen teatteriväki on erittäin tyytyväinen uuteen toimitaloonsa, mutta Reija Isosuo sanoo nyt olevan ehkä pienoisen krapulan, kun pitkän odotuksen jälkeen päästiin loistaviin tiloihin.
Hämeenlinnalaisilta hän odottaa nykyistäkin enemmän teatterin omaksi ottamista.
 
– En ole ihan varma, tietävätkö kaupunkilaiset miten hyvä teatteri tässä kaupungissa on, Isosuo vihjaa avaamaan teatteritalon oven nykyistäkin useammin.
 
Sillä olisi tietysti myös suora taloudellinen merkitys. Taloushan on teattereissa ainainen murheenkryyni:
 
– Enpä kadehdi johtajia, jotka luovivat taloudellisten tosiasioiden ja käytännön toteutuksen välisessä ristiaallokossa.